miksi ostaa kirjoja kun niitä voi lainata kirjastosta ?

Ostan kirjoja koska siihen on varaa ja haluan hyvät kirjat ihan omaksi. Enkä halua lukea kirjoja, jotka ovat lukemattomien ihmisten paskaisissa kodeissa lojuneet. Siinäpä ne tärkeimmät :D

Olen ostanut kirjoja itselle, en tiedä miksi kun yhtä hyvin olisin voinut lainata kirjastosta? Lahjaksi olen myös ostanut, se on vähän eri asia. Useiten lukemani tarun sormusten herrasta olen aina lainannut. Mä olen aina ollut innokas lukemaan. Sarjikset, dekkarit, scifi, kauhu, huumori ja oikeastaan kaikki paitsi romanttinen hömppä kelpaa.

Vasta oli hesarissa juttua minisarjasta se. Täytyy käydä lainaamassa kun jotain 20 vuotta kun viimeksi luin sen. Niin ja kauhukirjallisuutta pitää lukea öisin, silloin se potkii parhaiten.

Montako aloitusta tästäkin täytyy tehdä? Tämä on aika mones jo.

Luen niin hitaasti etten oikein koskaan ehdi lukea kirjaston kirjoja. Luen vain muutaman sivun päivässä. Lastenkirjoja kyllä lainataan kirjastosta tosi paljon.

Siis kirjaston kirjojahan saa uusintalainata ainakin meidän kirjastosta 8 kertaa. Eli kahdeksan kuukautta! Jo ootte tosi hitaita lukijoita, jos ette siinä ajassa ehdi! 

Sakkomaksu on 10 senttiä päivä, jos joku muu on sen varannut eikä voi enää uusia. Ei oo paljon, jos vertaa kirjan ostamiseen. Menee siitä joku euron huomautus päälle, mutta silti melko halpaa verrattuna ostamiseen.

Meidän kirjastossa ei ole likaisia kirjoja. Enkä ole huomannut, että olisi jotain sellaista, jota ei löytyisi. Joskus oon tilannut kaukolainana jotain, mitä ei ole ollut just meidän kirjastossa.

Kaunokirjallisuutta on minusta aika turha ostaa itselle, kun en kuitenkaan koskaan tykkää lukea kahta kertaa. Tietokirjallisuutta on hyvä olla joku käsikirjasto omista rakkaista aiheista (mulla leipominen, ruoanlaitto, käsityöt, sisustus ja puutarha). Näitäkin joskus lainaan ensin, että näen, mitä oikeasti haluan omaan hyllyyn.

E-kirjoista en tykkää, kun haluan kokonaisvaltaisen elämyksen: erilaiset kannet, koko, paperin laatu, tekstityyppi. Kirjat jopa haisee vähän erilaisille!

Mutta totta on, että jonkun täytyy Suomessa niitä kirjoja ostaakin, että kustantajat niitä kustantaa! Ostakaa vaan, mutta minä en paljon viitsi rahojani tuhlata! Eläköön kirjasto!

Pyytäkää kirjastosta eräpäivämuistutus, niin muistatte uusia tai palauttaa! 

Minulla tuo on auttanut krooniseen unohtelemiseen ja suuriin sakkomaksuihin.

Ei mulla ole rahaa ostaa kirjoja. Joku uutuuskirja saattaa maksaa 24,95 ja sen lukee parissa päivässä. Samalla rahalla voi saada takin, jota käyttää 10 vuotta. Kirja jos mikä on kertakäyttötavaraa. Ihanat kirjastot palvelevat niin köyhiä kuin rikkaita. 

Suurin motiivini ostaa kirjoja on se, että haluan omistaa ne kirjat, joilla itselleni on syystä tai toisesta merkitystä, ja joista pidän sen verran, että haluan lukea niitä useaan kertaan. Kerään tiettyjä sarjakuvia (mm. Neil Gaimanin Sandman), ja haluan tietysti julkaistut albumit täydellisenä kokoelmana hyllyyni. Omaan tutkimusalaani liittyvää kirjallisuutta yritän ostaa aina, kun divareissa tulee kohtuuhinnalla vastaan - oma käsikirjasto on paitsi käytännöllinen, myös henkilökohtainen ylpeyden aihe, ja omistan monia teoksia, joita ei ole edes saatavilla Suomen yliopistokirjastoissa. Pari harvinaisempaakin 1800-luvulla painettua kirjaa löytyy hyllystä. Pidän myös kirjoista esineinä tavattoman paljon, ja kirjoilla täytetyt hyllyt ikään kuin antavat kodille sielun.

Aloittaja on aivan oikeassa. Itse en enää osta kirjoja ollenkaan, vaan lainaan ne kirjastosta. Nopeana lukijana en pitkiä laina-aikoja tarvitse. Kuukauden laina-aika on älyttömän pitkä. Hyvin harva kirja on sellainen, johon tulee tarvetta koskaan palata uudelleen.

Koska en ole vuosiin löytänyt kirjastosta haluamiani kirjoja. Kaikenmaailman tyhjänpäiväistä lässytystä kyllä on hyllyt täynnä, mutta mitään kunnollista kirjallisuutta  ei löydy enää edes varaston pölyisimmältä hyllyltä koska kaikki on joko heitetty menemään tai myyty höpöhöpökirjojen tieltä. 

Voisitte ajatella niitä triljoonia bakteereita esim. Kirjoissa. Hyi helvetti ja sen jälkeen lipastaan sormea ja vaihdetaan sivua. Parin päivän päästä sit mietitään et hei mistä ihmeestä sain noron ja 6 muuta

Vierailija kirjoitti:

En ole kokeillut e-kirjojen lukemista, sillä se ei vaan ole kiinnostanut. Lisäksi pitäisi hankkia vähän toisenlainen tablettikin, jotta kirjan hankkiminen ja lukeminen sujuisi hyvin. Myönnän kyllä, että esim. pitkällä matkalla tai vaikka mökillä e-kirjat voivat olla ihan omiaan, edellyttäen tietysti, että on mahdollisuus ladata laitteen akku ja toisaalta ladata luettavaa.  

Sun kannattaa ostaa erillinen e-kirjalukija, ei tablettia. Lukijat ei ole kalliita. Niiden lataus kestää viikkokaupalla. Niistä on lukeminen paljon silmäystävällisempää kuin tabletilta. Matkoilla ne ovat älyttömän käteviä, koska ovat kevyitä ja vievät vähän tilaa, ja sulla voi olla siellä tuhatkin kirjaa ladattuna. Ja jos se menee rikki tai varastetaan, et silti menetä kirjoja, koska ne on sulla koneella ja voit ladata ne uuteen lukijaan. Eikä varkautta tarvitse niin pelätä matkoilla, koska lukija ei ole tietokone, siellä ei ole mitään sun henkilökohtaisia tietoja.

Kirjoissa on taikaa. Jo pienenä haaveilin omasta kotikirjastosta, jossa olisi pari kolme seinällistä kirjoja, iso nojatuoli ja lukulamppu. Nyt minulla on. Nojatuoli on enemmänkin tyyliseikka, koska luen yksinomaan sängyssä; en pysty nukahtamaan, jollen ensin lue edes muutamaa sivua. Yöpöydilläni on aina toistakymmentä kirjaa eri lukuvaiheissa. Kun lähden esimerkiksi katsastuttamaan autoani tai jonottamaan lääkäriasemalle, otan mukaan kirjan. E-"kirjoihin" en kajoa.

Luin lapsena ja nuorena valtavasti kirjaston kirjoja ja istuskelin monet illat yksinäni kirjaston takaosastossa lukemassa niitä tietokirjoja, joita ei saanut kotilainaksi. En nykyajasta tiedä, mutta tuolloin oli mukamas hauskaa kirjoittaa kirjan alkusivuille tarinan rikollisen nimi tai ratkaisu. Kirjoihin oli pyyhitty nenää ja sormia ja sivujen välistä löytyi liiskattuja kärpäsiä. En voisi kuvitellakaan lukevani kirjaston kirjoja sängyssäni.

Olen ns. vanhoilla päivilläni palannut opiskelemaan. Jotkut perusteokset olen ostanut sen vuoksi, että niitä on lähes mahdotonta saada kirjastoista lainaksi. Lainaamani kirjat ovat sitten olleetkin odotetunlaisia: täynnä suttuja ja alleviivauksia, ja kontaktimuovin reunojen liima mustana satojen ihmisten ihosoluista ja ruoantähteistä.

Kun omistaa kirjan, omistaa tavallaan myös sen kertoman tarinan ja tiedon. Siitä minä tykkään.

Vierailija kirjoitti:

Siis kirjaston kirjojahan saa uusintalainata ainakin meidän kirjastosta 8 kertaa. Eli kahdeksan kuukautta! Jo ootte tosi hitaita lukijoita, jos ette siinä ajassa ehdi! 

Sakkomaksu on 10 senttiä päivä, jos joku muu on sen varannut eikä voi enää uusia. Ei oo paljon, jos vertaa kirjan ostamiseen. Menee siitä joku euron huomautus päälle, mutta silti melko halpaa verrattuna ostamiseen.

Meidän kirjastossa ei ole likaisia kirjoja. Enkä ole huomannut, että olisi jotain sellaista, jota ei löytyisi. Joskus oon tilannut kaukolainana jotain, mitä ei ole ollut just meidän kirjastossa.

Kaunokirjallisuutta on minusta aika turha ostaa itselle, kun en kuitenkaan koskaan tykkää lukea kahta kertaa. Tietokirjallisuutta on hyvä olla joku käsikirjasto omista rakkaista aiheista (mulla leipominen, ruoanlaitto, käsityöt, sisustus ja puutarha). Näitäkin joskus lainaan ensin, että näen, mitä oikeasti haluan omaan hyllyyn.

E-kirjoista en tykkää, kun haluan kokonaisvaltaisen elämyksen: erilaiset kannet, koko, paperin laatu, tekstityyppi. Kirjat jopa haisee vähän erilaisille!

Mutta totta on, että jonkun täytyy Suomessa niitä kirjoja ostaakin, että kustantajat niitä kustantaa! Ostakaa vaan, mutta minä en paljon viitsi rahojani tuhlata! Eläköön kirjasto!

Meidän kirjastossa voi uusia kolme kertaa ilman että käy erikseen kirjastossa uusimassa. Silloinkin saattaa jo joku tehdä varauksen väliin. En varsinaisesti edes osta kirjoja ja lahjoittelen lukemiani eteenpäin ettei keräänny turhaan. Niitä vaan annetaan meidän suvussa lahjaksi ja tuodaan semmosia mitkä on luettu. Ostan myös kirjaston poistokirjoja.

Olen kyllä kirjaston suurkuluttaja myös. Mutta sieltä lainaan lastenkirjoja, käsityölehtiä, harrastuskirjoja, tietokirjoja... vähemmän romskuja. Kirjailijoillehan se on hyvä että jotkut edes ostavat kirjoja, kirjastokorvaukset on niin pieniä.

Ei kaikilla ole kirjastoa vieressä. Pieniä on lopetettu tosi paljon. Eikä kirjastossakaan ole kaikkia kirjoja. 

Vierailija kirjoitti:

Koska en ole vuosiin löytänyt kirjastosta haluamiani kirjoja. Kaikenmaailman tyhjänpäiväistä lässytystä kyllä on hyllyt täynnä, mutta mitään kunnollista kirjallisuutta  ei löydy enää edes varaston pölyisimmältä hyllyltä koska kaikki on joko heitetty menemään tai myyty höpöhöpökirjojen tieltä. 

Laitapa tähän muutama esimerkki mitä ei löydy kirjastosta?

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt, että saavatko kirjailijat nykyään suunnilleen mitään tuloja? Ajatelkaa vaikka jotain esikoiskirjailijaa, jonka teosta ostetaan lähinnä vain kirjastoon. Saako kirjailija niistäkään juuri mitään?

Kirjailijat (ainakin suomalaiset) saavat kyllä teostomaksuja myös niistä lainatuista kirjoista. Joten lainatkaa ihan hyvällä omallatunnolla!

Mun lainaamat kirjat ovat olleet 90 % erinomaisessa kunnossa. Tosin lainaan toki paljon alle vuoden verran valikoimassa olleita kirjoja, joten siisteys onkin odotettavaa. Kannattaisi teidän kirjojen epäsiisteydestä vauhkoavien joskus käydä siellä kirjastossa ettei tarvitsisi provota ilman perusteita :)

Joo, olis hauska tietää, mitä kirjoja ei kirjastosta saa? En ole koskaan törmännyt sellaiseen. Jos ei ole oman kirjaston kokoelmissa, sen saa varattua esim. laajemman kirjastokimpan kokoelmista. Tai jos jotain oikein erikoista, vieraskielisiä tieteellisiä esim., olen kaukolainannut. Ja aina tulee halvemmaksi kuin ostaa.

Ei tule juuri ostettua kirjoja.. Täytyy sanoa, että mahtavaa, että joku on keksinyt kirjaston! <3