Vierailija

Valvon yöt, mietin työasioita ja niin poispäin. Onko muita joilla samanlaisia kokemuksia? Miten olette selvinneet? Onko alan vaihto ainoa ratkaisu?

  • ylös 15
  • alas 0

Kommentit (12)

Vierailija

Lisäkoulutusta? Työnohjausta? Tykkäätkö työstä ollenkaan? Miksi hakeuduit alalle? Millä erikoisalalla toimit? Paljonko on työkokemusta takana?

Vierailija

Mulla sama ongelma kotihoidossa, mietin vakavasti alanvaihtoa tai ainakin uuden työn etsimistä. Haluaisin tehdä töitä vähemmällä kuormituksella ja mieluiten ilman ihmiskontakteja ;) Hassua, että vasta hoitoala teki minusta introvertin, joka ei kestä sosiaalista elämää työajan ulkopuolella! Toki olisi mahdollisuus tehdä osa-aikatyötä, mutta näillä palkoilla ei todellakaan...

  • ylös 11
  • alas 0
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Yritä hakeutua johonkin muualle, kuin akuuttiin yksikköön. Esim. terveyskeskus tai ajanvarauspoliklinikka. Työ on ihan erilaista, kuin vuodeosastolla, jossa potilailla menee jatkuvasti iv-lääkkeitä ja nesteitä ja tilanteet muuttuu jatkuvasti. Toki huolellisuutta ja osaamista vaaditaan noissakin, mutta kuitenkin erityyppinen työ voisi olla sinulle hyväksi.

Vierailija

Kyllä välillä hirvittää. Työkokemusta takana nyt jo yli 6 vuotta osastolla. Joskus iltavuorot on niin kiireisiä, että hyvä että ehtii nähdä potilasta. Jotkut potilaat tulee nähtyä vasta iltalääkkeitä jakaessa. Periaate on, että yritän jututtaa kaikkia potilaita vuoron aikana ja kaikki epäilyttävä tulee kirjata hoitosuunnitelmiin ja raportoida seuraavalle vuorolle. Jos potilas voi huonosti eli kova akuutti vatsakipu tai rintakipu tai muu iso kipu tai jotenkin vointi selvästi erilainen niin soitto päivystävälle lääkärille ja tarkasti kirjaaminen.

En tee koskaan mitään, mistä olen epävarma, vaan kysyn neuvoa kollegalta. Yöllä ei toista sairaanhoitajaa ole, joten silloin soitan lääkärille.

Vierailija

Hankkiudu osastosihteeriksi? Pääset rutiininomaisiin paperi- ja tietokonehommiin, kokonaan alaa vaihtamatta.

Vierailija

Tein 26 vuotta kiireistä ja vastuullista hoitotyötä leikkausosastolla. Monet kerrat soitin iltavuorosta lähtiessä vielä töihin, muistinhan sanoa sen ja sen asian raportilla. Asiat mietitytti, mutta perusluotto itseeni säilyi, pakkohan se oli, että jaksoi sitä hommaa tehdä. Nyttemmin paperihommissa.

Vierailija

Tekeehän ne muutkin kokoajan. Just yksi nainen kuoli synytykseen hoitovirheen takia eikä siitä seuraa tekijöille mitään

Vierailija

Ei ollut hoitovirhe, älä puhu paskaa. Ihmiset kuolee. Suurinosa saadaan pelastettua akuutissa tilanteessa, kaikkia ei.

Vierailija

Sama juttu.. Alaa en haluaisi kokonaan vaihtaa, mutta jokin vähemmän kuormittava työpaikka olisi tervetullut..

Vierailija

Tuo on väärin että lääkärit ja hoitajat joutuvat tekemään raskasta työtä hoitovirheiden ja syytteiden pelossa. Kaikki tekevät virheitä työssään mutta kaikki paska kaatuu näiden niskaan jotka pelastavat ihmishenkiä ja ylläpitävät elämänlaatua.

Jokainen voisi miettiä onko itse TÄYDELLINEN omassa työssään?

Minä en ole. Olen siinä kyllä erittäin hyvä mutta kerran huolimattomuuteni johdosta 1v lapsi jouduttiin viemään ambulanssilla hoitoon. Olen keittiötyöntekijä ja väärän ruoan vuoksi lapsi sai pahan allergisen reaktion.

Lapsi sai onneksi ajoissa apua mutta ikinä en unohda sitä että aiheutin kipua ja pelkoa pienelle lapselle.

Näistä ei auta kuin oppia  ja yrittää jatkossa olla parempi työntekijä.

Olemme kaikki vain ihmisiä ja teemme parhaamme.

Vierailija

Sama täällä, huomasin asian jo opiskeluvaiheessa. Luin itseni terveydenhoitajaksi, ja tässä työssä pärjään paremmin kuin sh:na osastolla. Toki vastuuta on edelleen paljon varsinkin äitiysneuvolassa, mutta päivittäistä, välitöntä vaaraa tehdä vakavia hoitovirheitä ei ole. Psyykkinen kuormittavuus kuitenkin mietityttää, vapaa-ajalla tulee nyt mietittyä perheiden tilanteita liikaakin..

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla