Kehtaako kummeille huomauttaa lahjasta?

oon samaa mieltä että ei sitä aikuisille mitään lahjoja tarvi...hienointa on nähdä se hymy lapsen kasvoilla kun saa lahjoja

Ehkä voisit jotenkin varovasti kertoa lapsen tunteista, tekemättä itse heti mitään ehdotusta tilanteen korjaamiseksi. Jos sitten näyttää siltä, että he eivät ole ymmrätäneet miltä asia lapsesta näyttää, ja haluavat jotenkin asiaa muuttaa, ehdota sitten tuota pientä muistamista.

Lapsemme kummit eivät tosin ole huomioineet mitenkään synttäreitä, poika odotti korttia postissa, joulua, nimpparia....Toisen lapsemme kummit muistavat jopa pääsiäisenä, ystävänpäivänä ja ollessaan matkoilla jossain. he myös tuovat lahjan ja viettävät aikaa lapsen kanssa. Ottaa päähän kun toinen ei saa yhtään mitään...emmekä todella pakottaneet heitä kummeiksi. Samat ihmiset kyllä muistavat omien lastensa kummeja hoito yms velvoitteilla ja pitävät lähes lahja-automaatteina....Miksi yleensä suostuvat kummiksi jos ei juttu yhtään kiinnosta. Lapsille kummit tuntuvat olevan tosi tärkeitä aikuisia nykyään. Pitääkö itse ostaa lahja ja antaa ymmärtää että se on kummeilta vai otammeko uudet kummit. Lapsen kummit on miehen veli vaimoineen...

lapsen silmissä kaikkia muita kuin häntä.

Ovatko lapsen ainoita kummeja?

Kyllä ehkä kannattaisi hienovaraisesti jutella tilanteesta. Yrittää kertoa miltä lapsesta tuntuu ja korostaa sitä ettei kyse ole lahjan arvosta vaan ylipäätänsä siitä että saisi jotakin pientä - jota pieni lapsi osaa arvostaa.

Mä valitsin lapseni 7 kummia sillä perusteella, että ne oli ihmisiä, joiden halusin kuuluvan lapseni elämään ja joihin hän tutustuisi. Kukaan heistä ei ikinä muista nimipäiviä, toiset antavat lahjoja, toiset on antanut viiden vuoden aikana pari lahjaa.



Päin vastoin olen ennen ensimmäisiäkään juhlia tuonut esiin, etten halua meidän kodista mitään tavarataivasta, jossa lapsi ei arvosta lelujaan ja kaikki lojuu rikki menevänä ties missä. Tuo säännöllinen raha kuullostaa vähän oudon systemaattiselta, mutta voi olla lapselle suuri ilo vanhempana. Mun yhden kaverin kummi osti sille joka vuosi yhden (samaa sarjaa olevan) hopealusikan, aikuisena oli jo aika monta kasassa. Ei ne varmaan lapsena mitään mahtavia olleet, mutta ei tänä tavarapaljouden aikana ole syytä ollakaan. Minusta ei kannata puuttua asiaan ollenkaan, kyllä lapsi asian myöhemmin oivaltaa ja kukin saa olla kummi omalla tavallaan.

" Ei ole edes kummeiksi pakotettu"



Itselläni on sellainen käsitys, että kummiudesta ei ole kohteliasta kieltäytyä. Siksi pidänkin kovaa ääntä siitä, miten monta kummilasta mulla on aina, kun joku tuttava venttaa.



Mutta olisi kyllä kiva, kun toisivat edes kortin. Juuri olin synttäreillä, joilla sankari oli toivonut rahaa lahjaksi ja vieraat tulivat sanoen: Raha on äitisi tilillä, teette sitten jotain kivaa ensi kesänä. Mulle ainakin tuli mieleen, että noinkohan ne rahat löytää oikeaan kohteeseen, ja tajuaakohan sankari (alle 10 vee) tosiaan sen äidin tilillä olevan rahalahjan.

Vierailija:

Mä valitsin lapseni 7 kummia sillä perusteella, että ne oli ihmisiä, joiden halusin kuuluvan lapseni elämään ja joihin hän tutustuisi. Kukaan heistä ei ikinä muista nimipäiviä, toiset antavat lahjoja, toiset on antanut viiden vuoden aikana pari lahjaa.

Päin vastoin olen ennen ensimmäisiäkään juhlia tuonut esiin, etten halua meidän kodista mitään tavarataivasta, jossa lapsi ei arvosta lelujaan ja kaikki lojuu rikki menevänä ties missä. Tuo säännöllinen raha kuullostaa vähän oudon systemaattiselta, mutta voi olla lapselle suuri ilo vanhempana. Mun yhden kaverin kummi osti sille joka vuosi yhden (samaa sarjaa olevan) hopealusikan, aikuisena oli jo aika monta kasassa. Ei ne varmaan lapsena mitään mahtavia olleet, mutta ei tänä tavarapaljouden aikana ole syytä ollakaan. Minusta ei kannata puuttua asiaan ollenkaan, kyllä lapsi asian myöhemmin oivaltaa ja kukin saa olla kummi omalla tavallaan.

Toki tilin saadessaan saa suuren lahjan, mutta ei se korvaa pettymystä jonka kokenut pienenä.

Hyviä neuvoja olet jo saanutkin ;) Yks kans josta voisi olla apua, niin sano kummeille, että lapsesi on alkanut kerätä postikortteja ja vaikka niitä tarroja ja ilahtuisi kovasti jos kaikki tutut lähettäisi hänelle kortteja silloin tällöin tai muistaisi vaikka kivoilla tarroilla ;)

Lapsi ei tajua mitä on raha. Sisar saa hänen kummeiltaa joka joulu, synttäri ja nimppari vähintään kivan lahjan kortteineen. Lapsi itse saa näiltä samoilta aikuisilta aina rahaa tilille, mutta ei lapsi tajua saavansa mitään vaikka selittäisi.



Meistä ei ole edes tarvetta puhua kovasti raha-asioista pikkulapselle. Pointti on se, että jos lapsi saisi vaikka kortin tai tyhjän paketoidun pahvilaatikon, siis jonkun konkreettisen jutun käteen.

15 euron rahalahjakin on surkea ja mitäänsanomaton pelkästään:(

Sanoisi, että arvostatte rahalahjaa, mutta lapsi ilahtuisi kovasti esim. kortista. Luulisi, että kun on noin läheinen, ei suuttuisi.

Kyllä sen verran pitäisi olla järkeä kummeilla että toisivat jonkun lahjan ja sen lisäksi laittaisivat rahaa tilille silloin tällöin.Ei olisi liikaa vaadittu kun ovat lähisukuakin.

Mietityttää vain olemmeko epäkiitollisia, loukkaantuvatko jos huomautetaan asiasta. Tiedän heidän tarkoittavan todella hyvää ja ajatus on kaunis. He ovat lapseton pariskunta eivätkä selvästi vain tajua mille asia lapsesta näyttää.

Vierailija:

" Ei ole edes kummeiksi pakotettu"

Itselläni on sellainen käsitys, että kummiudesta ei ole kohteliasta kieltäytyä. Siksi pidänkin kovaa ääntä siitä, miten monta kummilasta mulla on aina, kun joku tuttava venttaa.

Mielestäni kummiudesta voi ja pitää kieltäytyä jos ei ole aikaa/viitseliäisyyttä hoitaa tätä tehtävää! Tuskin kukaan pyytääkään kummeiksi tyyppiä jolla on jo tusina kummilapsia - tai ainakaan oleta, että lasta paljon huomioitaisiin. Itse olisin toivonut lapselleni kummiksi aikuista joka on kiinnostunut hänen puuhistaan, aidosti. Valitettavasti asia/toive ei tainnut tulla kummeille selväksi aikoinaan. JOs olisin tiennyt tämän, että lasta ei koskaan huomioida mitenkään (ja nyt en puhu lahjoista/rahasta) niin en olisi hjeitä tehtävään valinnut.

Itse olen 10-vuotiaan tytön kummitäti ja hänellä kyllä on erityinen paikka elämässäni. Kirjoittelemme toisillemme kirjeitä/kortteja/tekstareita ja tapailemme, liian harvakseen kylläkin. Kaipa olen jotain sentään tehnyt kuitenkin oikein kun ystävänpäiväksi sain ihanan viestin kännykkään. Ja voin olla varma että lapsen äiti ei näistä asioista huolendi lapsen puolesta eli palaute tulee lapselta itseltään ja se on mukavaa.

Toinenkin kummilapsi olisi ihan mukava saada. Valitettavasti vauvoja ei sukuumme taida enää tulla.