Lue keskustelun säännöt.
Pariskunnat; onko esim. yksin juhlissa edustaminen teistä jotenkin ikävää? Tarviiko sen puolison olla aina mukana?
20.05.2016 |
Olen reaalielämässä ja av:n keskusteluissa huomannut, että parisuhteessa olevat tuntuvat kokevan yksin tekemisen negatiivisena, jos olisi kuitenkin se puoliso olemassa. Tunnistatko tätä itsessäsi? Toki ymmärrän, että suurimmassa osassa tapahtumia sen kultsimussukan halutaan olevan kyljessä kiinni, mutta eikö siinä olisi jotain vapauttavaakin, että välillä olisi tapahtumissa vain yksin? Liian usein tätä huomaa erityisesti sellaisten kohdalla, joiden puhelahjat eivät ehkä ole huipussaan. Puoliso täten toimii seurana ja turvana itselle, koska omalle epämukavuusalueelle ei haluta mennä.
Kommentit (36)
No mitä pahaa siinä on, että haluaa ottaa puolison tueksi mukaan? Pitääkö kaikkien olla huippusosiaalisia?
Itse tykkään mennä juhliin ja muihin virallisiin tilaisuuksiin yhdessä miehen kanssa. On se niin paljon hauskempaa ja mukavampaa. Varsinkin häät on sellaiset, että mieluummin jättäisin välistä kuin menisin yksin. Toki ihan lähiystävän tai perheenjäsenen häät olisivat poikkeus tähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mitä pahaa siinä on, että haluaa ottaa puolison tueksi mukaan? Pitääkö kaikkien olla huippusosiaalisia?
Itse tykkään mennä juhliin ja muihin virallisiin tilaisuuksiin yhdessä miehen kanssa. On se niin paljon hauskempaa ja mukavampaa. Varsinkin häät on sellaiset, että mieluummin jättäisin välistä kuin menisin yksin. Toki ihan lähiystävän tai perheenjäsenen häät olisivat poikkeus tähän.
Kyllä se on hieman erikoista, että aikuinen ihminen tarvitsee sosiaalisuudessaan tukea. Varsinkin jos kyse on iloisesta tapahtumasta, kuten tupareista, häistä jne. Eikö sinne juhliin mennä kuitenkin tutustumaan ja juttelemaan muiden kanssa?
Eipä se haittaa. Nytkin olen menossa juhliin ilman miestäni, koska hän on toisella paikkakunnalla auttamassa sukulaistani pihatöissä. Ja loppupeleissä paras ratkaisu, koska mieheni ei ole mikään seurapiirileijona.
En oikein ymmärrä juhlissa "edustamista", mutta kyllä voin mennä juhliin yksinkin toki sinne monissa tilanteissa on mukavaa mennä yhdessä jonkun kanssa esim. puolison tai koko perheen.
Yleensäkin juhlissa edustaminen on tylsää minusta. Voin toki käydä edustamassa yksin, jos joskus sellainen edustustilaisuus tulee.
Mutta mieluummin menen juhliin juhlimaan, kuin edustamaan. Esim. hautajaisissa olen edustanut perhettämme ja totta kai teen sen, kun se on vähän pakko. Mutta sielläkin olisin toivonut mielelläni, että puolisoni olisi ollut tukenani.
Juhlat ovat sitten erikseen ja ihan eri asia, kuin edustaminen. Edustaminen yleensäkään ei ole kovin ratkiriemukasta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän tuo puolison mukanaolo sulje pois sitä että voisi jutella muille ihmisille.
Tää on ehkä vähän ohi aiheen, mutta mun mielestä on 25-vuotiaana naisena raivostuttavaa, kun ne puolisot raahataan JOKA PAIKKAAN mukaan!!! Totta kai ymmärrän (yleensä) juhlissa edustamisen yhdessä, mutta jos kutsun parhaan ystäväni kahville, kutsu EI automaattisesti koske myös kaverin miestä. Toki on kiva tutustua kumppaneihinkin, mutta tuntuu, että monilla oma minä katoaa heti miehen/naisen löydyttyä vierelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua taas sinkkuna ärsyttävää mennä juhliin yksin juurikin sen takia, että kumppanin kanssa tulevat nyhjäävät keskenään ja pariskunnista naiset katsovat nenänvartta pitkin ja miehille ei taas uskalla jutella, etteivät naiset luule, että isken heidän miehiään... Yritä siinä sitten olla sosiaalinen..
Ei todellakaan olisi vapauttavaa olla tapahtumissa yksin, miksi olisi? Ei puolisoni ole vanginvartija, vaan itseni vapaaehtoisesti valitsema kumppani, ihminen, jonka seura on minusta parempaa kuin muiden. Haluan jakaa kokemukset hänen kanssaan. Minulle juhlat ym eivät ole hauskoja ilman puolisoani, miksi ihmeessä siis haluaisin tehdä niistä vähemmän hauskat jättämällä puoliso kotiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä pahaa siinä on, että haluaa ottaa puolison tueksi mukaan? Pitääkö kaikkien olla huippusosiaalisia?
Itse tykkään mennä juhliin ja muihin virallisiin tilaisuuksiin yhdessä miehen kanssa. On se niin paljon hauskempaa ja mukavampaa. Varsinkin häät on sellaiset, että mieluummin jättäisin välistä kuin menisin yksin. Toki ihan lähiystävän tai perheenjäsenen häät olisivat poikkeus tähän.
Kyllä se on hieman erikoista, että aikuinen ihminen tarvitsee sosiaalisuudessaan tukea. Varsinkin jos kyse on iloisesta tapahtumasta, kuten tupareista, häistä jne. Eikö sinne juhliin mennä kuitenkin tutustumaan ja juttelemaan muiden kanssa?
Ihmiset on erilaisia. Viides osa suomalaisista kärsii jonkinlaisesta mielenterveyden häiriöstäkin. En vain jaksa ymmärtää, miksi kaikkien pitäisi olla samanlaisia tai kaikkien aikuisten pitäisi olla reippaita, sosiaalisia ja nauttia vieraiden ihmisten kanssa olemisesta ihan yksin.
En ikinä ole ajatellut, että juhliin mentäisiin tutustumaan uusiin ihmisiin. Jos ajattelisin sen olevan juhlien tarkoitus, jättäisin juhlat välistä. Minusta juhliin ja tupareihin mennään pitämään hauskaa läheisten ihmisten kanssa. Jos joku tarvitsee miehensä vierelleen pystyäkseen pitämään hauskaa, niin minulle se on ihan ok. Minullakin on usein hauskempaa jos mies on mukana. En oikeasti uhraa tällaisille asioille hirveästi ajatuksia. Annan kaikkien kukkien kukkia vapaasti omissa ja muiden juhlissa.
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuo puolison mukanaolo sulje pois sitä että voisi jutella muille ihmisille.
Nyt puhutaan lähinnä niistä tilanteista, joissa se usein tarkoittaa juuri tätä. Aikuinen ihminen toimii ikään kuin pienen lapsen tavoin, että vähän kysytään joltain kuulumisia ja heti riennetään takaisin puolison luo turvaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on olemassa tiettyjä seuraelämän sääntöjä, jotka pätevät nykyäänkin. Yksi sellainen on, että pariskunnat kutsutaan yhdessä juhliin.
Eri asia on, että mennään viihteelle omalla kaveriporukalla ilman puolisoa. Tai elokuviin, konserttiin, matkalle tai vaikkapa patikoimaan.
Tässä on kaksi ihan eri asiaa. Jälkimmäisessä itse päätetään, että tehdään asioita myös erikseen. Ensimmäisessä toiset haluavat päättää sen puolestasi ja se on minusta täysin no go.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on olemassa tiettyjä seuraelämän sääntöjä, jotka pätevät nykyäänkin. Yksi sellainen on, että pariskunnat kutsutaan yhdessä juhliin.
Eri asia on, että mennään viihteelle omalla kaveriporukalla ilman puolisoa. Tai elokuviin, konserttiin, matkalle tai vaikkapa patikoimaan.
Tässä on kaksi ihan eri asiaa. Jälkimmäisessä itse päätetään, että tehdään asioita myös erikseen. Ensimmäisessä toiset haluavat päättää sen puolestasi ja se on minusta täysin no go.
Siis tarkoitan, että toiset haluavat päättää sen puolestasi, jos puoliso ei saa kutsua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni usein haluaa minut mukaan "edustamaan", koska joutuu toisinaan käymään mitä kummallisemmissa kissanristiäisissä joissa ei tunne juuri ketään. Hän ei ole mikään maailman paras supliikkimies ja tietää sen itsekin. Kukas sen parempi esiliina kuin paras kaveri, jonka pelkkä läsnäolo rentouttaa? Kyllä minä ihan mielellään laittaudun ja lähden hänen käsipuolessaan hänen mieliksi noihin kokoontumisiin.
Itse en kaipaa miestä samalla tavalla mukaani, sillä minulla ei ole moisia kissanristäisiä. Sosiaaliset piirini ovat pienet ja koostuu pitkälti vähän eksentrisistä tyypeistä. Perhettä/sukuakaan minulla ei ole. Lenkkeillä ja shoppaila osaan ihan itsekin enkä pakota miestäni mukaani :D
Mutta ihan asiaa AP puhut epämukavuusalueelle menemisestä. Siitähän miehenikin kohdalla on kyse. Ja minusta se on ihan ok, kunhan itsekin tiedostaa asian tilan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuo puolison mukanaolo sulje pois sitä että voisi jutella muille ihmisille.
Nyt puhutaan lähinnä niistä tilanteista, joissa se usein tarkoittaa juuri tätä. Aikuinen ihminen toimii ikään kuin pienen lapsen tavoin, että vähän kysytään joltain kuulumisia ja heti riennetään takaisin puolison luo turvaan.
Turvaan? Minusta olis suoraan sanottu todella omituista jos puolisot olisivat juhlissa pääasiassa erillään ja pyörisivät vaan omissa porukoissaan. Parisuhteeseen kun kuuluu se että tutustutaan niihin puolisonkin ystäviin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä pahaa siinä on, että haluaa ottaa puolison tueksi mukaan? Pitääkö kaikkien olla huippusosiaalisia?
Itse tykkään mennä juhliin ja muihin virallisiin tilaisuuksiin yhdessä miehen kanssa. On se niin paljon hauskempaa ja mukavampaa. Varsinkin häät on sellaiset, että mieluummin jättäisin välistä kuin menisin yksin. Toki ihan lähiystävän tai perheenjäsenen häät olisivat poikkeus tähän.
Kyllä se on hieman erikoista, että aikuinen ihminen tarvitsee sosiaalisuudessaan tukea. Varsinkin jos kyse on iloisesta tapahtumasta, kuten tupareista, häistä jne. Eikö sinne juhliin mennä kuitenkin tutustumaan ja juttelemaan muiden kanssa?
Ihmiset on erilaisia. Viides osa suomalaisista kärsii jonkinlaisesta mielenterveyden häiriöstäkin. En vain jaksa ymmärtää, miksi kaikkien pitäisi olla samanlaisia tai kaikkien aikuisten pitäisi olla reippaita, sosiaalisia ja nauttia vieraiden ihmisten kanssa olemisesta ihan yksin.
En ikinä ole ajatellut, että juhliin mentäisiin tutustumaan uusiin ihmisiin. Jos ajattelisin sen olevan juhlien tarkoitus, jättäisin juhlat välistä. Minusta juhliin ja tupareihin mennään pitämään hauskaa läheisten ihmisten kanssa. Jos joku tarvitsee miehensä vierelleen pystyäkseen pitämään hauskaa, niin minulle se on ihan ok. Minullakin on usein hauskempaa jos mies on mukana. En oikeasti uhraa tällaisille asioille hirveästi ajatuksia. Annan kaikkien kukkien kukkia vapaasti omissa ja muiden juhlissa.
Kyllä se minusta kuuluu juhlien ajatukseen, että siellä ollaan kiinnostuttu myös muista kun niistä, kenen kanssa sinne tultiin. Sen takia ne kaikki ihmiset kutsutaan sinne samaan aikaan, että sen juhlakalun läheiset voisivat juhliessaan oppia tuntemaan myös muita hänelle tärkeitä ihmisiä. Vaikka toki juhlakalusta ollaan kiinnostuneita, mutta eihän hänellä/parilla ole mahdollisuutta pitää seuraa siellä yksittäisille vieraille.
Varsinkin pari ekaa vuotta oli jänniä, kun tuli kutsuja kaikenlaisiin juhliin, eikä juuri tuntenut ketään muista vieraista. Toisaalta minä kyllä nautin sellaisesta, että saan tavata ja tutustua uusiin tyyppeihin.
Nyt kun tässä on seitsemän vuotta yhdessä oltu, niin on tullut käytuä näissä tilaisuuksissa niin yhdessä kuin erikseenkin. Miehen työhön liittyvät kissanristiäiset on vain lisääntyneet, mutta niissä pääosin pyörii sama ydinporukka ja sitten on parikymmentä uutta yleensä.
En mä sanoisi, että on tuskaa mennä yksinään. Oman suvun ja kavereiden juhliin voin hyvin mennä yksinkin, mutta onhan se kiva että mies pääsee mukaan, se aina riippuu hänenkin menoistaan. Mun työmenot on sitten sellaisia joissa puolisoita ei yleensä näy.
On kai paikkoja, missä kutsutaan yksin edustamaan, mutta minun ja mieheni työpaikalla on tapana, että työntekijä kutsutaan edustusjuhliin puolisonsa kanssa. Näin on tapana myös muissa maissa. Voisin olettaa, että ihmettelisivät, jos suomalaiset olisivat edustamassa ilman puolisoaan ja muiden maiden kutsutut on kutsuttu puolisoineen edustamaan.
Toki uudet tavat ovat aina sallittuja, mutta näin vain perinteisesti tehdään.
Ehkä jossain autokorjaamolla ja muissa äijät käy firman juhlissa yksin, mutta kyllä yleensä isommissa paikoissa juhliin kutsutaan myös puoliso.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä pahaa siinä on, että haluaa ottaa puolison tueksi mukaan? Pitääkö kaikkien olla huippusosiaalisia?
Itse tykkään mennä juhliin ja muihin virallisiin tilaisuuksiin yhdessä miehen kanssa. On se niin paljon hauskempaa ja mukavampaa. Varsinkin häät on sellaiset, että mieluummin jättäisin välistä kuin menisin yksin. Toki ihan lähiystävän tai perheenjäsenen häät olisivat poikkeus tähän.
Kyllä se on hieman erikoista, että aikuinen ihminen tarvitsee sosiaalisuudessaan tukea. Varsinkin jos kyse on iloisesta tapahtumasta, kuten tupareista, häistä jne. Eikö sinne juhliin mennä kuitenkin tutustumaan ja juttelemaan muiden kanssa?
Ihmiset on erilaisia. Viides osa suomalaisista kärsii jonkinlaisesta mielenterveyden häiriöstäkin. En vain jaksa ymmärtää, miksi kaikkien pitäisi olla samanlaisia tai kaikkien aikuisten pitäisi olla reippaita, sosiaalisia ja nauttia vieraiden ihmisten kanssa olemisesta ihan yksin.
En ikinä ole ajatellut, että juhliin mentäisiin tutustumaan uusiin ihmisiin. Jos ajattelisin sen olevan juhlien tarkoitus, jättäisin juhlat välistä. Minusta juhliin ja tupareihin mennään pitämään hauskaa läheisten ihmisten kanssa. Jos joku tarvitsee miehensä vierelleen pystyäkseen pitämään hauskaa, niin minulle se on ihan ok. Minullakin on usein hauskempaa jos mies on mukana. En oikeasti uhraa tällaisille asioille hirveästi ajatuksia. Annan kaikkien kukkien kukkia vapaasti omissa ja muiden juhlissa.
Kyllä se minusta kuuluu juhlien ajatukseen, että siellä ollaan kiinnostuttu myös muista kun niistä, kenen kanssa sinne tultiin. Sen takia ne kaikki ihmiset kutsutaan sinne samaan aikaan, että sen juhlakalun läheiset voisivat juhliessaan oppia tuntemaan myös muita hänelle tärkeitä ihmisiä. Vaikka toki juhlakalusta ollaan kiinnostuneita, mutta eihän hänellä/parilla ole mahdollisuutta pitää seuraa siellä yksittäisille vieraille.
Tottakai, varsinkin pienemmissä juhlissa näin. Ensisijaisesti kuitenkin itse kutsuin häihini, tupareihini, kihlajaisiini, synttäreille jne. ihmiset pitämään hauskaa. He saavat itse päättää, miten sen tekevät. Pyörin paljon introverttien ihmisten kanssa, eikä kaikista heistä vain ole tutustumaan uusiin ihmisiin. En vaadi sitä keneltäkään. Yritän aina itse pudottaa riman mahdollisimman alas siinä, millaisia käyttäytymisodotuksia muille ihmisille asetan. Yritän hyväksyä ihmiset sellaisina kuin he ovat ja ymmärtää, että kaikista ei ole niihen normeihin, joita muut asetamme.
Juuri äsken kirjoitin tuonne hääkutsukeskusteluun, että sain itse avec-kutsun minulle tuntemattomien ihmisten häihin viime kesänä ja meille oli kyllä helppo ratkaisu se, että mies meni yksin. En todellakaan halua häihin, jos en tunne edes hääparia, enkä todellakaan olisi halunnut miehen jäävän niistä pois vain siksi, ettei minua kiinnosta.