Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Kun pitää herätä, hän vinkuu ja itkee että anna äiti vielä nukkua, en halua mennä päiväkotiin. Sanon että en minäkään halua mennä töihin mutta mentävä on. Kenkien pukeminen kestää 10 minuuttia paitsi jos passaan häntä ja siihen en halua opettaa. Kävely on etanamaisen hidasta löntystelyä ja silloin tulee kyllä otettua kädestä kiinni ja käskettyä reippaampaan vauhtiin.

Kuitenkin kun tulen hakemaan häntä työpäivän päätteeksi, hänellä on usein niin kivat leikit kesken että hän anelee viittä tai kymmentä minuuttia lisäaikaa. Jos on hyvä päivä, annan, jos huono niin en.

Joskus tarha- ja työpäivän jälkeen vielä kauppaan. Poika haluaa osallistua joten hän saa pikkukärryt ja jos sanon vaikka että ota omaan kärryyn semmoista vanukasta josta tykkäät (viikonloppuherkku eli tästä ei nyt tarvitse saarnata) niin hänellä kestää 5 minuuttia valita sopiva vanukas.

Jos minä laitan vanukkaan sinne kärryyn niin seuraa kiukkukohtaus kun hän haluaa itse.

Vihjeitä otetaan vastaan. Vittui**t voi jättää väliin ja niiden äitien neuvot, joilla on täydellisen kilttejä lapsia jotka eivät ikinä itke tai kiukuttele.

  • ylös 5
  • alas 3

Kommentit (3)

Vierailija

Laita lapsi aikaisemmin nukkumaan jos aamuisin kerran niin väsyttää? Ja tähän ei kysytä nelivuotiaan mielipidettä. Sinä olet se aikuinen ja päätät. Tietenkään et voi pakottaa häntä nukahtamaan mutta voit vaatia, että hän on hiljaa sängyssään.

Vierailija

Luuletko että tuo on enemmän tapa vai luonteenpiirre?

Anna joku tietty, kuitenkin reilu, aika esim. vanukkaan valitsemiseen ja pukemiseen. Käyttöön semmoinen munakello (tiimalasikin on lapsista hauska, jos löytää tarpeeksi nopean tiimalasin), missä ajan etenemisen näkee. Jos ei annetussa ajassa ehdi, niin voi voi, se siitä vanukkaasta. Tai se siitä lähtemisestä johonkin kivaan paikkaan.

Selitä kuitenkin jutun juoni kunnolla, 4-vuotias jo ymmärtää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Itse olen opettanut lapsille, että jos ei tapahdu rivakasti, lähdetään ilman vaatteita, vanukkaat jää hyllyyn tai äiti valitsee ja saa huutaa vaikka tuomiopäivään asti.
Tuon ikäisen vielä kantaa niska-perseotteella sinne mihin pitää mennä. Siitä ne pikku hiljaa oppivat, että äiti on tosissaan ja näin tehdään tai itketään ja tehdään.
Vaatii tietty itseltä luonteen lujuutta ja viitseliäisyyttä, eikä periksi/luovuttaa saa edes väsyneenä tai heikkona hetkenä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla