Lue keskustelun säännöt.
Mistä tulee uskomus, että syöminen lohduttaa?
18.05.2016 |
Kysyn tätä siis vilpittömästi koska en ymmärrä väitettä. Jokaisella ihmisellä on myös niitä huonompiakin päiviä. Minulla on tänään kovia kipuja mutten kuitenkaan ota ja tilaa pizzaa koska se ei auttaisi minua laisinkaan tässä tilanteessa. Järkikin sanoo, että nyt täytyy kärvistellä siihen saakka että pääsen sinne lääkäriin.
Ihmettelin jo lapsena aikuisia ihmisiä, jotka saattoivat ensin käyttäytyä todella rumasti lapsia kohtaan ja tarjota seuraavassa välissä jotain "hyvää" syötävää sen sijasta että olisivat alentuneet pyytämään anteeksi. Sama hämmästys jatkui kun huomasin aikuisten toimivan samoin myös toisten aikuisten kanssa. Selän takana saattoivat puhua pahaa toisesta ihmisestä mutta siitä huolimatta kutsuttiin kylään ja laitettiin pöytä koreaksi. Näin aikuisena järkeilen, että olisi ollut fiksumpaa pitää hajurakoa ihmiseen/ihmisiin, josta/joista ei pidä.
Kommentit (26)
Hyvä maku tuo mielihyvän tunteen ja mielihyvä tietysti helpottaa pahaa oloa. Mieti nyt itse valitsetko pahalla tuulella neutraalin tilanteen vain tilanteen, jossa on mahdollisuus edes pieneen mielihyvään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syöminen on ihanaa, heti seksin jälkeen paras tunne. Arjessa harvemmin tulee hankittua orgasmi viisi kertaa päivässä, mutta onneksi on ruoka. Elämän parhaita asioita.
Sinä puhut otsikossasi lohduttamisesta ja viestissäsi kivun hallinnasta.
Ei se ole uskomus, vaan faktaa. Syömisestä tulee hyvä olo.
Vierailija kirjoitti:
Sinä puhut otsikossasi lohduttamisesta ja viestissäsi kivun hallinnasta.
Ja ilkeistä ihmisistä, jotka tarjoavat ruokaa. :D En ole kyllä koskaan ajatellut asiaa noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Epäilisin, että kaikilla syöminen ei vaikuta esim aivoissa samalla tavalla. Itse jouduin elämään yli kuukauden jatkuvassa hermokivussa, jonka takia en saanut nukuttua kuin 5h tunnin tai parin pätkissä. Syöminen (erityisesti herkkujen) lievitti kipua ja henkistä väsymystä huomattavasti.
Kaikki ihmiset eivät ole persoja makealle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä puhut otsikossasi lohduttamisesta ja viestissäsi kivun hallinnasta.
Ja ilkeistä ihmisistä, jotka tarjoavat ruokaa. :D En ole kyllä koskaan ajatellut asiaa noin.
Joo, mutta en ymmärtänyt, miksi puhut myös kivun hallinnasta tässä yhteydessä. Yleensähän kipu vähentää ruokahalua.
Mä en myöskään ymmärrä tuota väitettä.
Ruoka on mulle suuri nautinto ja se tehdään aina vimpan päälle. Nautitaan hitaasti hyvässä seurassa, joskus tilkka viiniä juomana. Jokaisen suupalan täytyy tuottaa mielihyvää. Myös arkena.
Mutta - en ole koskaan käyttänyt ruokaa pahan olon poistoon, eihän se sillä mihinkään mene?? Tai kuten useimmat tuntuvat silloin repsahtavan mättöön mikä ei todellakaan ole mun mielestä herkkua. Ei edes oikeaa ruokaa!
Eikä meillä esim palkita kotona lapsia herkuilla. Esim jos teinillä olisi sydänsuruja ei tulisi mieleenkään tarjota jäätelöä tai pullaa tyyliin "ota nyt, kyllä se tästä helpottaa..."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei missään kiputiloissa syöminen kiinnostakaan. Masentuneena ja väsyneenä sensijaan syöminen on ihanaa, mielihyvää tuottavaa toimintaa ja saa ajatukset hetkeksi pois maailmasta. Tämän tosiasian kanssa tappelen jatkuvasti, ja joudun kärvistelemään pysyäkseni hoikkana. Välillä höllään ja herkuttelen oikein kunnolla, sitten taas ruotuun.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ihmiset eivät ole persoja makealle.
Eivät niin. Jotkut ovat persoja rasvaiselle ruoalle tai vaikka suolaiselle ruoalle. Se nyt ei olekaan pointti. Varmasti jokaisella ihmisellä on jokin herkkuruoka tai omat suosikit ja "inhokit" tai sitten ne ruoat, jotka eivät herätä juuri minkäänlaista reaktiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en myöskään ymmärrä tuota väitettä.
Ruoka on mulle suuri nautinto ja se tehdään aina vimpan päälle. Nautitaan hitaasti hyvässä seurassa, joskus tilkka viiniä juomana. Jokaisen suupalan täytyy tuottaa mielihyvää. Myös arkena.
Mutta - en ole koskaan käyttänyt ruokaa pahan olon poistoon, eihän se sillä mihinkään mene?? Tai kuten useimmat tuntuvat silloin repsahtavan mättöön mikä ei todellakaan ole mun mielestä herkkua. Ei edes oikeaa ruokaa!
Eikä meillä esim palkita kotona lapsia herkuilla. Esim jos teinillä olisi sydänsuruja ei tulisi mieleenkään tarjota jäätelöä tai pullaa tyyliin "ota nyt, kyllä se tästä helpottaa..."
Miksei muka mene? Kai nyt nautinto vie pahaa oloa pois. Ei tietenkään sitä pahan olon syytä, mutta sitä oloa. Ihan samalla tavalla voi lohduttaa vastaantulijan hymy tai vaikka hyvä musiikki. Ei paha olo ole mikään vakio, joka on täysin riippumaton muista olosuhteista.
Vierailija kirjoitti:
Siitä, että tietyt ruoat vaikuttavat aivokemioihin eli lisäävät mielihyvähormonien eritystä. Suklaa on näistä tunnetuin.
Miksi minä en sitten saa mitään kicksejä suklaasta? Vikaa aivokemioissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä maku tuo mielihyvän tunteen ja mielihyvä tietysti helpottaa pahaa oloa. Mieti nyt itse valitsetko pahalla tuulella neutraalin tilanteen vain tilanteen, jossa on mahdollisuus edes pieneen mielihyvään.
Minulla ei ole tapana syödä pahalla tuulella. Miksi söisin? Sehän ei korjaa millään tavoin pahaa tuultani aiheuttanutta tilannetta.
Otan esimerkiksi vaikka kännykän näytön rikkoutumisen. Se näyttö ei korjaannu esim. suklaata tai jotain muuta syömällä. Puhelin pitää viedä korjattavaksi ja rahat pitää raapia kasaan. Puhelimen hajoaminen ei lisää ruokahalua.
Vierailija kirjoitti:
Syöminen on ihanaa, heti seksin jälkeen paras tunne. Arjessa harvemmin tulee hankittua orgasmi viisi kertaa päivässä, mutta onneksi on ruoka. Elämän parhaita asioita.
On olemassa ihmisiä, joille syöminen ja ruoka ovat polttoainetta ja tankkaamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syöminen on ihanaa, heti seksin jälkeen paras tunne. Arjessa harvemmin tulee hankittua orgasmi viisi kertaa päivässä, mutta onneksi on ruoka. Elämän parhaita asioita.
On olemassa ihmisiä, joille syöminen ja ruoka ovat polttoainetta ja tankkaamista.
On olemassa ihmisiä, jotka eivät välitä seksistä.
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole uskomus, vaan faktaa. Syömisestä tulee hyvä olo.
Mistä johtuu se, etteivät kaikki saa samanlaista mielihyvää syömisestä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä puhut otsikossasi lohduttamisesta ja viestissäsi kivun hallinnasta.
Ja ilkeistä ihmisistä, jotka tarjoavat ruokaa. :D En ole kyllä koskaan ajatellut asiaa noin.
Joo, mutta en ymmärtänyt, miksi puhut myös kivun hallinnasta tässä yhteydessä. Yleensähän kipu vähentää ruokahalua.
Otin sen esimerkkinä tilanteesta, jossa harmittaa ja ihminen voi tuntea itsesääliä sekä lohdutuksenkaipuuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en myöskään ymmärrä tuota väitettä.
Ruoka on mulle suuri nautinto ja se tehdään aina vimpan päälle. Nautitaan hitaasti hyvässä seurassa, joskus tilkka viiniä juomana. Jokaisen suupalan täytyy tuottaa mielihyvää. Myös arkena.
Mutta - en ole koskaan käyttänyt ruokaa pahan olon poistoon, eihän se sillä mihinkään mene?? Tai kuten useimmat tuntuvat silloin repsahtavan mättöön mikä ei todellakaan ole mun mielestä herkkua. Ei edes oikeaa ruokaa!
Eikä meillä esim palkita kotona lapsia herkuilla. Esim jos teinillä olisi sydänsuruja ei tulisi mieleenkään tarjota jäätelöä tai pullaa tyyliin "ota nyt, kyllä se tästä helpottaa..."Miksei muka mene? Kai nyt nautinto vie pahaa oloa pois. Ei tietenkään sitä pahan olon syytä, mutta sitä oloa. Ihan samalla tavalla voi lohduttaa vastaantulijan hymy tai vaikka hyvä musiikki. Ei paha olo ole mikään vakio, joka on täysin riippumaton muista olosuhteista.
Eli on ihan ok syödä Buranaa jos käsi on murtunut kun siitä tulee hetkeksi parempi olo? Sen sijaan että menisi lekuriin ja kipsauttaisi käden.
Joo, sori en pysty ajattelemaan noin. Jos mulla on paha olo poistan sen syyn, en "hyvittele" sitä oloa mitenkään. Mutta ehkä tästä syystä olenkin aina ollut hoikka.
Siitä, että tietyt ruoat vaikuttavat aivokemioihin eli lisäävät mielihyvähormonien eritystä. Suklaa on näistä tunnetuin.