Onko todellisuus dualistinen vai onko se vain meidän tapamme hahmottaa asioita?

Oliko liian visainen pulma?

Pohjoismaalainen elämänasenne on dualistinen ja se perustuu janakäsitykseen; janan toisessa päässä on hyvä ja toisessa huono. Suomalaisille ominainen piirre on vahva mustavalkoisuus; vain yksi yleisesti hyväksytty totuus voi olla kerrallaan pinnalla. Poikkeamme tästä muista ja etenkin aasialaisista, joiden käsitys on janamaista käsitystä laajempi ja pyörämpi; asioita eio arvoteta jatkumona. 

Juu, ja aikakäsitys. Suomessa on aina tärkeimpänä muka tulevaisuus, vaikka sitä ei ole olemassakaan. Monessa kultturissa tärkeää on menneisyys, koska se todistettavasti on.

Dualistisen käsitteistömme viittauksen kohteista ainakin ruumiinjäsenemme ovat ihan oikeasti olemassa :) Kyllä se käsitteistö ihan paikkansa pitää, vaikka "non-dualismin" gurut yrittävät kiihkeästi hajottaa todellisuuskäsityksemme perusteita :D

Yksi eleganteimmista tietoteorioista, joka soveltuu ap:n esittämän kysymyksen pohtimiseen, on pragmatismi, joka painottaa käytännön toimivuutta tietämisen perustana: "jos se toimii, se on totta". Esim. kättelemisen tapa ei toimisi, jos todellisuus ei olisi dualistisen käsitteistömme mukainen. Ihmiset jatkuvasti tyrisivät ja loukkaisivat itseään ja toisiaan yrittäessään kätellä tai ajaa autolla kaksisuuntaisella tiellä, jos ruumiillinen todellisuus olisi jotain muuta kuin mitä kielemme käsitteet antavat ymmärtää.

Olen itse kristillisessä uskossa enkä missään nimessä hyväksy pragmatismia kaiken tietämisen perustaksi, mutta fysikaalisen todellisuuden ulottuvuuden ja kielen käsitteiden korrespondenssin eli vastaavuuden mittaamiseen se soveltuu hyvin.

 Dualismi on havaittavissa symmetrisissä muodoissa, esim. ruumiinjäsenten kohdalla (vasen ja oikea käsi; vasen ja oikea silmä jne.), koska niissä on kaksi osaa, jotka ovat (enemmän tai vähemmän) samanlaiset keskenään, kun taas esim. sisäpuoli ja ulkopuoli tai 'kyllä' ja 'ei' tai mies ja nainen eivät ole symmetriset eli samanlaiset osat keskenään. Ja kuitenkin ne muodostavat parit: 'kyllää' ja 'eitä' sitoo toisiinsa vastakohtaisuus ja miestä ja naista täydentävyys.

dualismi on niin kuin muutkin uusplatoniset kategorisoinnit vain tapa hahmottaa todellisuutta, eikä edes läheskään kaikien ihmisten tapa. Useimmat ihmiset kun ovat oikeasti kykeneviä hahmottamaan todellisuudessa "keskiosia" ääripäiden välillä. Ei ole vain oikeaa ja vasenta tai edes etelää ja pohjoista, vaan myös joukko asioita suoraan edessä idässä koillisessa ja kaakossa jne. Ei ole vain oikeaa ja väärää, ei vain kirkasta ja pimeää vaan jatkumo erilaisia valoisuusasteita, eikä ole vain sairasta ja tervettä vaan erilaisia inhimillisen rapistumisen vaiheita.

"Meidän", taitaa olla kuule ihan omaasi vaan.

Vierailija kirjoitti:

Juu, ja aikakäsitys. Suomessa on aina tärkeimpänä muka tulevaisuus, vaikka sitä ei ole olemassakaan. Monessa kultturissa tärkeää on menneisyys, koska se todistettavasti on.

Ei menneisyyttä ole sen enempää olemassa kuin tulevaisuuttakaan, koska se on mennyttä ja ainoa mikä on jäänyt jäljelle on ihmisen omat tulkinnat tapahtuneesta. Joten yhtä huono on elää menneisyydessä. Pitää yrittää elää tässä hetkessä, sillä se on ainoa joka on, menneisyys on jo tulkintaa.

Vierailija kirjoitti:

dualismi on niin kuin muutkin uusplatoniset kategorisoinnit vain tapa hahmottaa todellisuutta, eikä edes läheskään kaikien ihmisten tapa. Useimmat ihmiset kun ovat oikeasti kykeneviä hahmottamaan todellisuudessa "keskiosia" ääripäiden välillä. Ei ole vain oikeaa ja vasenta tai edes etelää ja pohjoista, vaan myös joukko asioita suoraan edessä idässä koillisessa ja kaakossa jne. Ei ole vain oikeaa ja väärää, ei vain kirkasta ja pimeää vaan jatkumo erilaisia valoisuusasteita, eikä ole vain sairasta ja tervettä vaan erilaisia inhimillisen rapistumisen vaiheita.

Eivätköhän kaikki ihmiset ole kykeneviä siihen. Se, että hahmottaa ihmisruumiin muotoon sisältyvän kaksinaisuuden 'silmä ja silmä' ei tarkoita, että ei hahmottaisi nenää. Tai se, että hahmottaa pääilmansuunnat, ei tarkoita, etteikö hahmottaisi koillista ja kaakkoa.

Se, että puhuu "keskiosista", on jo merkki kaksinaisuuden eli dualistisuuden oletuksesta, koska se keskiosa määrittyy keskiosaksi kahden puolen kautta. Vaikka keskiosa olisi ympyrän keskipiste, se silti olisi aina kahden säteen keskipiste. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö tarkastelupisteeksi voisi ottaa jotain muutakin kohtaa.

Juu, kyllä tämä näkyvä todellisuus on dualistinen, mutta oman kokemuksen mukaan perustaltaan non-.

Ihmisen tapa jäsentää maailmaa on lähtökohtaisesti dualistinen. Koko maalimankäsityksemmehän lähtee siitä olettamuksesta, että on "minä" ja "muut". Kaksi luokkaa, joihin kuuluu eri ihmiset. Myös tiede on dualistista eli pyrkii luokittelemaan asiat kyllä/ei -periaatteella eri kategorioihin. Tämä on täysin ymmärrettävä tapa lähestyä monimutkaisia kokonaisuuksia. Monet uskonnotkin perustuvat samaan dualistiseen maailmankatsomukseen, on jumala ja ihminen. Pyhä ja syntinen. Hyvä ja paha. Oikein ja väärin. Purusha ja prakriti.

Oma maailmankatsomukseni on ns. arkielämässä dualistinen, koska olen rationaalinen tutkijaluonne, joka haluaa luoda järjestystä kaaokseen. Tämä ei kuitenkaan poista pohjimmiltaan sitä syvintä tietoa, jonka mukaan me kaikki olemme yhtä ja samaa. Jos teen väärin muita kohtaan, loukkaan samalla myös itseäni. Etenkin meditaatioharjoittelussa pääsen lähemmäs tätä yhtenäisyyden tunnetta kaikkeuden ja kaikkien kanssa. Se on oikeasti aika hieno fiilis, kun tajuaa oman irrallisuutensa olevan harhaa.

On kahdenlaisia ihmisiä: niitä, jotka uskovat että ihmisiä on kahdenlaisia, ja niitä, jotka eivät usko.

Pragmatistinen tietoteoria nyt ei ole eleganttia nähnytkään, ajattelu kannattaisi päivittää vaikka deflatoriseen teoriaan jos uutta ja tyylikästä haluaa. 

Dualismi on vain dualistin päässä ja seurausta valikoivasta ajattelusta ja väärästä yksinkertaistamisesta, siis ajatusvirhe joka uhkaa paisua systemaattiseksi. Mene kertomaan oikeasta ja vasemmasta vaikka meritähdelle tai merisiilille. On kambrikauden jälkeistä sattumaa että eläinmaailmassa on enemmän dualististista symmetriää kuin vaikka viisitahoista. Kasvikunnassa suositaan jonkin verran viisiosaista symmetriaa, lumikiteet taas ovat kuusiosaisia. Mitä ihmisen ruumiiseen tulee, symmetriaa on jos siihen haluaa keskittyä. Ihmisellä on myös yksi sydän, yksi nenä, yksi vatsalaukku ja usein selvä taipumus yksinkertaistavaan ajatteluun. 

Osa dualismia on myös se että dualismille jaksaa keksiä vain yhden vaihtoehdon kuten ykseyden. Kokeile nyt alkuun ajatella vaikka seitsenosaista symmetriaa. : )

Mun täytyy sanoa, että vaikka en itse pidä itseäni ajattelun jättiläisenä, en kyllä hahmota maailmaa dualististen käsitteiden avulla. Maailma ei ole joko-tai. Kyllähän toki ihmiset monissa kulttuureissa helposti katsovat asioita kahdella jaollisesti, koska niin moni asia siihen ohjaa, kuten vaikkapa ihmiskehosta löytyvä parillisuus: kaksi kättä, kaksi jalkaa, kaksi silmää, kaksi sierainta. Mutta oikea ilmiöiden ja asioiden maailma on aika vaikea jakaa aina kahteen ryhmään.

Kehitys on mahdollista vain dualismin kautta. Ilman arvoasetelmia ja joko-tai-ajattelua lilluisimme vain nykyhetkessä etsien seuraavaa panoa ja banaania.

Vierailija kirjoitti:

Pragmatistinen tietoteoria nyt ei ole eleganttia nähnytkään, ajattelu kannattaisi päivittää vaikka deflatoriseen teoriaan jos uutta ja tyylikästä haluaa. 

Dualismi on vain dualistin päässä ja seurausta valikoivasta ajattelusta ja väärästä yksinkertaistamisesta, siis ajatusvirhe joka uhkaa paisua systemaattiseksi. Mene kertomaan oikeasta ja vasemmasta vaikka meritähdelle tai merisiilille. On kambrikauden jälkeistä sattumaa että eläinmaailmassa on enemmän dualististista symmetriää kuin vaikka viisitahoista. Kasvikunnassa suositaan jonkin verran viisiosaista symmetriaa, lumikiteet taas ovat kuusiosaisia. Mitä ihmisen ruumiiseen tulee, symmetriaa on jos siihen haluaa keskittyä. Ihmisellä on myös yksi sydän, yksi nenä, yksi vatsalaukku ja usein selvä taipumus yksinkertaistavaan ajatteluun. 

Osa dualismia on myös se että dualismille jaksaa keksiä vain yhden vaihtoehdon kuten ykseyden. Kokeile nyt alkuun ajatella vaikka seitsenosaista symmetriaa. : )

Eleganssi tietoteorian ominaisuutena tarkoittaa yksinkertaisuutta, ei sitä, että on "uutta ja tyylikästä" :)

Sisältääkö kielemme oletuksen, että ihmissydämiä per ruumis olisi kaksi? Ei. Onko kukaan väittänyt, että ihmissydämiä olisi kaksi? Ei. Ajatusvirhe olisi osoitettavissa ainoastaan silloin, jos joku hahmottaisi, ajattelisi ja sanoisi sellaista. Jos luet toisen kommenttini tässä ketjussa, huomaat minun painottaneen, että muitakin tarkastelupisteitä on kuin kaksinaisuuden määräämiä. Toisaalta kaksinaisuudelle ei pidä sokeutua, vaikka muutkin pisteet havaitsee. Pidetään tässä kiinni korrespondenssin vaatimuksesta kielen ja fysikaalisen todellisuuden välillä. :)

P.s. Meritähden muoto on bilateraalisesti symmetrinen ja siten kaksitahoinen, vaikka siinä onkin (yleensä) pariton määrä sakaroita.

Vierailija kirjoitti:

On kahdenlaisia ihmisiä: niitä, jotka uskovat että ihmisiä on kahdenlaisia, ja niitä, jotka eivät usko.

:D Nasevasti sanottu.

Se on vain ihmisen mielessä. Minun edessäni on nyt vesikannuksi kutsumamme esine, ja sillä näyttäisi olevan sisäpuoli ja ulkopuoli. Mutta nämä ovat vain ihmisen antamia kuvaavia nimityksiä, joilla esineen eri aspekteja kuvataan funktion mukaan, jotta niistä voidaan puhua. Todellisuudessa se on tietysti yhtenäinen objekti.

Toisaalta sekin jo, että ihminen hahmottaa vesikannun, on omanlaisensa dualismin muoto. Todellisuudessahan tässä on vain atomeita värisemässä ja eri tavoin konsentroituneena, ja jokin erilainen olento voisi tulkita saman ihan muuten kuin vesikannuiksi ja työpöydäksi ja tietokoneeksi. 

Dualismi on myös ihmisen hengellisen ja henkisen ahdistuksen ydinjuuri. Raamattu kuvaa prosessia, jossa dualismi hyvän ja pahan välille syntyi ihmisen mielessä, syntiinlankeemuksena. Siitä asti on ihminen nähnyt hyvää ja pahaa, rumaa ja kaunista, älykästä ja tyhmää, olevaista ja olematonta, ihmisen ja Jumalan, itsensä ja toisen, silti vaikka kaikki onkin vain sama yksi ilmenemässä. 

Kyllä minulta ainakin hävisi kaikki kunnianhimo ja oikeastaan elämänhalukin kun luovuin dualismista. Mulla on ihan sama olenko täällä vai siellä, teenkö sitä tai tätä. Kuvitelmani todellisuudesta ovat harhaa lopulta kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Kehitys on mahdollista vain dualismin kautta. Ilman arvoasetelmia ja joko-tai-ajattelua lilluisimme vain nykyhetkessä etsien seuraavaa panoa ja banaania.

Oletko kokeillut? Minä olen, ja tosiaan, lillun nykyhetkessä vailla huolta eilisestä tai huomisesta, mutta teen elämässäni paljon monipuolisempiakin asioita kuin seuraavan panon tai banaanin etsintä ;)

Tai oikeastaan MINÄ en tee, koska ei-dualistisen perimmäisen maailmankuvani mukaan minua ei ole, ei itsenäisenä olentona. On vain Yksi, joka on kuin meri, ja on ilmentymiä, jotka ovat kuin aaltoja. Voimme toki ihmisnäkökulmasta puhua erillisistä aalloista, niiden muodosta, korkeudesta jne, mutta silti ne aallot ovat vain meri ilmentämässä itseään, osa meren toimintaa.

Kokemukseni mukaan kun kokee perimmäisen ykseyden, ei niinkään ala lillua toimettomana, vaan vain siirtyy ponnistelijan ja toimijan roolista nauttijan ja katsojan rooliin. Ei yritä aaltona enää kuohua ja kohista, vaan vain rauhassa lepää ja ihailee kuinka meren voima hoitaa kaiken mikä aallon kuuluu tehdä.

Tämä ylös-alas, vasen-oikea, musta-valkoinen jne. jne. jne. ei ole ytimessä edes kaikissa nykykulttuureissa. Länsimaisessa kulttuurissa se taas on erityisesti perintönä muinaisen Kreikan filosofeilta. Hauska tapa tutustua asiaan on lukea esimerkiksi "Zen ja moottoripyörän kunnossapito".