Kuinka suuren perinnön tulet saamaan vanhemmiltaisi tai olet jo saanut

En juuri mitään. Sisaruksilla lapsia itsellä ei, joten tietää mihin suuntaan raha virtaa jo nyt.

Kun miettii kuinka keskimääräinen suomalainen tuskailee laskujensa kanssa niin tuntuu hauskalta ajatukselta se, että *kaikki* olisivat kuitenkin aina saamassa niitä satojen tuhansien megaperintöjä :) Ikään kuin perintöverot eivät tehokkaasti söisi suurinta osaa niistä "tuloista", ja kaikillahan toki on löysää rahaa pankkitileillä aina se 300000. Jepjep. Vanhemmilla useimmiten aina se pari sijoituskämppää, velattomia tottakai! Mietitään tilastoja ja väkilukua. Suomessa on ehkäpä parilla kädellä laskettava määrä niitä aidosti varakkaita metsänperijöitä, kyllä taitaa totuus olla se että nämä perintöfantasioinnit ovat eskapistista päiväunelmointia sen ikävän arjen keskellä :D

Sen verran että sain molemmat hautaan eli pari tonnia kappale.

Asunto noin 220 000 . Kaksi autoa n. 40 ja 60000 e. Mökki 180 000. Sitten heillä on erilaisia säästötilejä ja jotain rahastoja, en tiedä mitä ja kuinka paljon. Ainoa lapsi olen.

Siinä kohtaa kun vanhemmat alkaa olla 70+, niin omaisuus alkaa olla kasassa, eläke riittänee juokseviin menoihin ja pohditaan kauanko sitä omakotitaloa jaksaa hoitaa.... niin kyllähän siinä summat tulee selviksi lapsillekin.

Itsellä ainakin faija on ollut edunvalvonnassa jo yli 10v ja nyt lääkäri löysi kuolemantuomion, eli perintö on realisoitumassa. Äiti sairasti vähemmän aikaa, mutta sinä aikana piti irtaimisto ja talo myydä... ja kun kunnalliseen hoitoon ei niitä säästöjä katsota, vain eläke....niin itsehän minä niitä sijoittelin talteen odottamaan viimeistä päivää ja ehdin toisaan toista vuotta miettiä mitä rahoilla aikanaan teen.

Ei siinä mitään kärkkymistä ole, meillä elämä meni näin. Olisin toki valinnut terveet vanhemmat joka elävät yhdessä onnellisina (erosivat jo 35 vuotta sitten) 110-vuotiaiksi ja kuolevat käsikädessä lastenlasten ympäröimänä.... mutta en saanut valita.

Sain isäni perinnön n. 10 vuotta sitten (~200 000€). Ihmettelen edelleenkin, että en joutunut maksamaan siitä itse perintöveroa. Miten isäni on tuon aikoinaan hoitanut?

N35 kirjoitti:

Otsikossa taas kysymys. Itselläni ei ole sisaruksia ja vanhempani ovat eronneet, eli molemmilla on omistusasunnot noin 200.000 €/kpl, ja lisäksi äiti on saanut yhden sijoitusasunnon aikanaan perintönä. Kaikki siis velattomia. Eli näistä saisin yhteensä 500.000 € ja lisäksi jotain säästöjä. Miten muilla? N35

MV

Oletkin oikea perinnönkyttääjä!

En saa perintöä, sillä katkaisin välit vanhempiini. Summa ehkä n 200-300 000 e.

Itsellä pyyhkii hyvin / perheemme varallisuus miljoonaluokkaa. Eli vuositulot 400 000 e tasaisesti 20 v.

Ei tuu perintöjä juurikaan, eikä haittaa, mulla on ihan hyvä elämä näinkin!

Ennakkoperintönä olen saanut n. 60 hehtaaria metsää.

Kolme sisarusta ja vanhemmilta jäänee Todennäköisesti jotain 10000-40000 e /lapsi. Tosin ei väliä koska kaikki me lapset pärjätään ihan hyvin ilman perintöjäkin. Kaikilla velattoman omistusasunnot ym.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä meillä on pystytty keskustelemaan näistä asioista ihan asiallisesti, vanhemmat itsekin haluavat miettiä miten omaisuus järkevästi jaetaan. He tietävät että me heidän lapsemme tulemme kaikki hyvin toimeen omillammekin, ja vanhemmat ovat meillä tärkeitä ja rakkaita ihmisiä, joten kukaan ei todellakaan ole kuola valuen odottamassa perintöä. Mutta onko se sitten parempi että asioista ei uskalleta keskustella ja sisarusten välille repeää kauhea riita perinnönjaossa? Kaikki kun me kuollaan kuitenkin joskus. (Ja eihän se ole edes sanottua että täältä ikäjärjestyksessä lähdetään.)

Rahasta ei saa puhua Suomessa. En kyllä kannata sitä, että entisajan kituuttavat jättävät hirmuperunnöt jo hyvätuloisille. Käyttäisivät itse.

Ja siitä kuolemasta - molemmat siskoni kuolivat ja kohta satavuotiaat vanhempani porskuttelevat narsismikuplassaan. Hirmuomaisuuden ovat keränneet itsekkyydellä ja ahneudella. Muistan kun sisko ei olis edes saanut vaatteita itselleen ostaa kesätyörahoillaan. Hirveä raivo ja huuto. Äiti kumminkin kulki minkkiturkissa. Molemmat siskot tappoivat itsensä ja syynä masennus. Eli repikää siitä.

Vierailija kirjoitti:

Kun miettii kuinka keskimääräinen suomalainen tuskailee laskujensa kanssa niin tuntuu hauskalta ajatukselta se, että *kaikki* olisivat kuitenkin aina saamassa niitä satojen tuhansien megaperintöjä :) Ikään kuin perintöverot eivät tehokkaasti söisi suurinta osaa niistä "tuloista", ja kaikillahan toki on löysää rahaa pankkitileillä aina se 300000. Jepjep. Vanhemmilla useimmiten aina se pari sijoituskämppää, velattomia tottakai! Mietitään tilastoja ja väkilukua. Suomessa on ehkäpä parilla kädellä laskettava määrä niitä aidosti varakkaita metsänperijöitä, kyllä taitaa totuus olla se että nämä perintöfantasioinnit ovat eskapistista päiväunelmointia sen ikävän arjen keskellä :D

Satojen tuhansien perintökö muka "megaperintö"? No ehkä jossain peräjunttilassa.

Eihän tuo ole kovin kummoinen talo edes etelän suurissa kaupungeissa.

Suomessahan on n: 50 000 miljonääriä. Kyllä siitä kuule riittää perintöä.

Katso: jos sinä et saa niin ei se tarkoita ettei aika moni muu saisi.

Ja perintöverojen kiertäminen on koko elämän kestävä projekti. Se voidaan aloittaa heti kun vastasyntyneelle saadaan henkilötunnus --> eikun pankkiin.

Toivottavasti mun lapset eivät kirjoittele tänne näitä perinnönodotusjuttuja.

Toi perinnön odottaminenkin lisää rakkautta vanhempia kohtaan ja sen vuoksi kyllä lapset voivatkin hoitaa vanhempiaan - varsinkin ne kaikken innokkaimmat vanhempiensa hoitajat tekevät tietysti kaiken sulasta rakkaudesta!

Perin ainoana lapsena n. 350 000 €:n arvosta maata ja kiinteistön pari vuotta sitten.

Puolet rintamamiestalosta ja pankkitilin rahoista olisi tulossa. Ei taida noista kertyä kuin joku 50-60 tuhatta. Lisäksi isällä taitaa olla jonkinlainen henkivakuutus. Aion kuitenkin luopua perinnöstä, lapseni tulee tarvitsemaan niitä rahoja enemmän kuin minä.

Äidin jäljiltä en tiedä, enkä mieti asiaa enkä halua miettiä asiaa. Eläkööt pitkään. Meitä on kolme sisarusta.

Olen vuosien varrella saanut sisarusteni kanssa perintöä isältäni ja kahdelta isovanhemmaltani - ja yksin perinyt lapsettoman kummitätini testamentilla. Isä kuoli ennen vanhempiaan.  Summat jääkööt sanomatta. Jokainen oli tehnyt elämänsä varrella kovasti töitä, ja onnistunut. Sanotaanko näin, että heidän kohdallaan maaltamuutto oli viisas ratkaisu, ja yrittäjäksi ryhtyminen.

Ostin ekan oman asunnon jo 21 veenä.  Olen ollut jo monta vuotta asuntovelaton enkä harrasta hurvittelevaa elämää eikä sellainen edes kiinnosta, niin että perinnöistä tuli minulle pähkäilyä. Jollain lailla kunnioitan sitä työtä, mitä niiden eteen on aikanaan tehty, kun tiedän miten kova ja köyhä lapsuus heillä kaikilla on aikanaan ollut. Rahojen käyttö on ollut sen vuoksi vähän sillä linjalla että "mitähän se isäkin sanoisi, jos nyt teen näin. Olisko se ratkaisuun tyytyväinen". Sisarukseni ajattelevat vähän samalla lailla. Kai ne faijan opit on menneet perille.

Sanon suoraan, että ottaisin mieluummin ne ihmiset takaisin. Varsinkin faijan, jolle tuli lähtö ihan liian aikaisin. Ei raha tee yhtään sen onnellisemmaksi, jos on jo kaikkea, mitä tarvitsee.

N47 v.

Minusta on hienoa, jos joku säästää ja jättää perintöä lapsilleen. Ihanan rakastavaa ja epäitsekästä.

Perintövero ja lahjavero vaan pitäisi saada pois kuten Ruotsissa. Siitä on jo kertaalleen maksettu verot, kun palkkoja in verotettu.

Tulen saamaan tappelun sossun kanssa kuka maksaa hautajaiskulut. Kuolinpesö tulee olemaan varaton. En halua ottaa itse velkaa saadakseni hautajaiskulut katettua.

En tiedä tarkalleen isäni varallisuutta, mutta siinä 1,5 miljoonan kohdalla luulen sen olevan. Voi olla enemmänkin, en todella tiedä. Keikkuu verolistoilla nimi. Plus okt + rämä kesämökki iso metsäalue + äidin varallisuus, ei varmaan kuitenkaan paljoa.

Varmaan yksityiseen hoitokotiin menevät tai toinen heistä joutuu 10 vuoden sisään, minun puolesta saavat tuhlata rahansa. Ahdistaa jo todella tämän ylöskirjoittaminenkin tästä aiheesta, saati sitten ajatus vanhempieni kuolemasta. Olen nuori, vanhemmat saivat +40 ikäisenä minut

Omakotitalo keskikokoisessa kaupungissa ja pankkitilillä varmaan jonkun verran pahanpäivän varaa. Vanhemmat ovat jo iäkkäitä, isä 80v ja äiti 78 v.  Ovat vielä niin hyväkuntoisia, että pärjäävät keskenään talossaan, mutta tilanne saattaa muuttua ja jos joutuvat hoivakotiin niin silloin tuskin perintöjä jäisi. Meitä kolme sisarusta ja tuskin kukaan meistä mitään perintöjä havittelee. Vanhemmat saavat tosi miellään käyttää omat rahansa ja vaikka matkustella, vielä kun pystyvät. Perinnön varaan en elämääni laske. Omakin talo on kolmen vuoden päästä velaton, joten eiköhän tässä omillaan  pärjätä, vaikkei suurituloisia ollakaan.