Miksi isälleni on äärimmäisen vaikeaa ja mahdotonta hyväksyä että seurustelisin / edes tuntisin yhtään miestä?

Täytän pian 24.

Joskus kun seurustelin ekan kerran 16-17 vuotiaana niin se oli melkein maailmanloppu. Joskus ei edes tervehtinyt sitä poikaa, myöhemmin kyllä sanoi sille että moi mutta ei juurikaan mitään muuta ellei ollut pakko.

18 vuotiaana seurustelin yhden toisen kanssa ja siitä nousi kuulemma helvetillinen huutokonsetti kotona. En itse ollut tätä kuulemassa, mutta äitini kertoi miten isä oli raivoinnut ihan pää punaisena.

Pari vuotta sitten isäni sanoi että "kukaan ei halua sua!!!"

Nyt äitienpäivänä järjestin yllätyksen, mukana oli myös mun eräs miespuolinen hyvä kaveri toteuttamassa tätä ylläriä, sillä halusin järjestää jotain erilaista ja kivaa tekemistä. Kiva kiva, isäni siinä sitten alkoi väkisin repimään puheenaihetta mun huonoista puolista. Kaveri ei varmaan välittänyt, koska tuntee mut eikä sitä varmaan kiinnosta mun asiat mutta en silti halua että mun henkilökohtaisia asioita aletaan puhumaan perheen ulkopuolisten kuullen ja vieläpä silloin kun olisi tarkoitus tehdä jotain kivaa. Yritti saada mut näyttämään mahdollisimman paskata tämän kaverini silmissä. Isäni mökötti suunnilleen kokoajan, eikä ole soittanut mulle kertaakaan äitienpäivän jälkeen, vaikka yleensä soittaa 2-4 kertaan viikossa. Äitini tykkäsi siitä äitienpäiväylläristä, mutta paska fiilis jäi isän mökötyksestä. Yritin vaan järjestää jotain erilaista ja että kaikilla olisi kivaa. :( Sitä ottaa niin helvetin koville nähdä mut jonkun miehen seurassa.