Lue keskustelun säännöt.
Onko elämäsi tärkein päämäärä parisuhde?
15.05.2016 |
Parisuhdepuhetta tuntuu nyt tunkevan joka tuutista; landemiehet jäävät ilman naista, av:n hyvätuloinen nainen ei löydä miestä, lassukat ovat liian lassukoita ja uratykki on liian uratykki. Hohhoijakkaa. Olen itse sinkku ja toivon vielä elämässäni päätyväni parisuhteeseen, mutta siihen asti teen omia juttujani. Välillä mietin kyllä sitäkin, että olisiko parisuhteettomuus edes suuri ongelma - itseisarvo parisuhde ei ainakaan ole. Ajattelen elämän mahdollisesti osoittavan minulle henkilön, joka herättää sen halun pariutua. Sille ihmisille on paikka, mutta ei se paikka ole auki jatkuvasti, vaan vaatii sen tietyn henkilön, joka tulee jos on tullakseen. Lukemani perusteella usein sinkkuus tuntuu nimenomaan olevan sitä, että valutaan jopa ihmisinä tyhjiin, kun halutaan se toinen niin kovasti se tila täyttämään. Tyhjä tila tuntuu jopa valtaavan henkilön ja kysynpä vaan, että onko tämä sitten kiinnostavaa? Ei ole! Olkaa ihmiset yksilöinä itselleen kiinnostavia, niin ehkäpä se kiinnostus teitä kohtaan herää muissakin.
Kommentit (52)
Ei, elämäni tärkein päämäärä on kehittää itseäni koko ajan enemmän Kristuksen kaltaiseksi (ominaisuuksiltani) ja sitä kautta päästä kuoleman jälkeen takaisin taivaallisen isän luokse. Avioliitto ja perhe on kyllä toiseksi tärkein päämääräni, tai nyt kun olen naimisissa ja lapset hankittu niin perheen keskinäisen rakkauden ylläpitäminen ja suhteen kehittäminen mieheen entistä paremmaksi.
En aina onnistu kovin hyvin, mutta nämä siis päämäärät ja tavoitteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en koe, että parisuhde sinänsä, vaan löytää vierelleni joku, jolle mä merkitsen ja mielellään paljon. Ja joka merkitsee minulle paljon. Miksi ihmeessä mä haluaisin yksin elää? Siis osaan olla yksin mutta se tuntuu jotenkin merkityksettömältä. Aivan kuin en merkitsisi kellekään mitään.
On. Ilman naisen jumalointia minä en ole mitään. Koen että ansaitsen hyvän naisen. Jos en saa parisuhdetta niin koen että elämälläni ei ole suuntaa, ei funktiota. Missä kaikki kivat ja parisuhteisiin taipuvat naiset piileskelevät?
Vierailija kirjoitti:
Ei, elämäni tärkein päämäärä on kehittää itseäni koko ajan enemmän Kristuksen kaltaiseksi (ominaisuuksiltani) ja sitä kautta päästä kuoleman jälkeen takaisin taivaallisen isän luokse. Avioliitto ja perhe on kyllä toiseksi tärkein päämääräni, tai nyt kun olen naimisissa ja lapset hankittu niin perheen keskinäisen rakkauden ylläpitäminen ja suhteen kehittäminen mieheen entistä paremmaksi.
En aina onnistu kovin hyvin, mutta nämä siis päämäärät ja tavoitteet.
Kertoisitko lisää Kristuksen ominaisuuksista?
Vierailija kirjoitti:
Mä en koe, että parisuhde sinänsä, vaan löytää vierelleni joku, jolle mä merkitsen ja mielellään paljon. Ja joka merkitsee minulle paljon. Miksi ihmeessä mä haluaisin yksin elää? Siis osaan olla yksin mutta se tuntuu jotenkin merkityksettömältä. Aivan kuin en merkitsisi kellekään mitään.
Miksi oma merkityksesi tulee itsesi ulkopuolelta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On. Ilman naisen jumalointia minä en ole mitään. Koen että ansaitsen hyvän naisen. Jos en saa parisuhdetta niin koen että elämälläni ei ole suuntaa, ei funktiota. Missä kaikki kivat ja parisuhteisiin taipuvat naiset piileskelevät?
Elämä ei ole kellekään velkaa yhtään mitään, vaikka toiveita saa toki olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en koe, että parisuhde sinänsä, vaan löytää vierelleni joku, jolle mä merkitsen ja mielellään paljon. Ja joka merkitsee minulle paljon. Miksi ihmeessä mä haluaisin yksin elää? Siis osaan olla yksin mutta se tuntuu jotenkin merkityksettömältä. Aivan kuin en merkitsisi kellekään mitään.
Miksi oma merkityksesi tulee itsesi ulkopuolelta?
Vanhempani eivät antaneet arvoa minun mielipiteilleni itsestäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en koe, että parisuhde sinänsä, vaan löytää vierelleni joku, jolle mä merkitsen ja mielellään paljon. Ja joka merkitsee minulle paljon. Miksi ihmeessä mä haluaisin yksin elää? Siis osaan olla yksin mutta se tuntuu jotenkin merkityksettömältä. Aivan kuin en merkitsisi kellekään mitään.
Miksi oma merkityksesi tulee itsesi ulkopuolelta?
Vanhempani eivät antaneet arvoa minun mielipiteilleni itsestäni.
Voisiko asian korjata sen sijaan, että jatkaa samaa mallia aikuisuudessa?
Ei ole. Mulla on niin paljon sosiaalista elämää töissä ja siviilissä, että kotona haluan olla ihan yksin. En siis edes halua, että vielä kotonakin pitäisi olla jonkun kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep.
Kaikki muu minulla jo oikeastaan on. Hyvä työ, ystäviä, harrastukset...
En olisi uskonut parisuhteen muodostuvan hankalimmaksi saada :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en koe, että parisuhde sinänsä, vaan löytää vierelleni joku, jolle mä merkitsen ja mielellään paljon. Ja joka merkitsee minulle paljon. Miksi ihmeessä mä haluaisin yksin elää? Siis osaan olla yksin mutta se tuntuu jotenkin merkityksettömältä. Aivan kuin en merkitsisi kellekään mitään.
Miksi oma merkityksesi tulee itsesi ulkopuolelta?
Vanhempani eivät antaneet arvoa minun mielipiteilleni itsestäni.
Voisiko asian korjata sen sijaan, että jatkaa samaa mallia aikuisuudessa?
Miten niin "jatkan"? Enhän minä ollut vanhempani. Miten mä korjaan asian?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en koe, että parisuhde sinänsä, vaan löytää vierelleni joku, jolle mä merkitsen ja mielellään paljon. Ja joka merkitsee minulle paljon. Miksi ihmeessä mä haluaisin yksin elää? Siis osaan olla yksin mutta se tuntuu jotenkin merkityksettömältä. Aivan kuin en merkitsisi kellekään mitään.
Miksi oma merkityksesi tulee itsesi ulkopuolelta?
Vanhempani eivät antaneet arvoa minun mielipiteilleni itsestäni.
Voisiko asian korjata sen sijaan, että jatkaa samaa mallia aikuisuudessa?
Miten niin "jatkan"? Enhän minä ollut vanhempani. Miten mä korjaan asian?
Jos annat puolisolle vallan luoda merkityksesi, niin sinä tietoisesti jatkat samaa mallia kuin vanhempasi. Asian voi korjata tervehdyttämällä itsetuntosi.
Elämäni tärkein päämäärä on lisääntyminen. Parisuhde auttaa tähän päämäärään pääsemisessä paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en koe, että parisuhde sinänsä, vaan löytää vierelleni joku, jolle mä merkitsen ja mielellään paljon. Ja joka merkitsee minulle paljon. Miksi ihmeessä mä haluaisin yksin elää? Siis osaan olla yksin mutta se tuntuu jotenkin merkityksettömältä. Aivan kuin en merkitsisi kellekään mitään.
Miksi oma merkityksesi tulee itsesi ulkopuolelta?
Vanhempani eivät antaneet arvoa minun mielipiteilleni itsestäni.
Voisiko asian korjata sen sijaan, että jatkaa samaa mallia aikuisuudessa?
Jos se arvo omille mielipiteille itsestä pitää saada ulkopuolelta niin sitten se korjaantuu varmaan kun saan arvon mielipiteilleni itsestäni itseni ulkopuolelta. Näin sen koen. Koska en pysty itse olemaan omien mielipiteitteni itsestäni takana varmasti, koska en tiedä ovatko ne haitallisia vai hyviä. Että pitääkö minun muuttua vai kelpaanko tällaisena kuin olen. Ja siis mulla on kumppani, joka tukee minua tässä mutta se on hidasta.
Ei. Viihdyn hyvin yksin. Ainakaan en näe mielekkääksi tavoitella parisuhdetta. Hyvä parisuhde on lahja, jonka saa jos sattuu saamaan, ja silloin siitä kannattaa pitää hyvää huolta. Mielestäni hyvää parisuhdetta ei saa tavoittelemalla, vaan on sattuman kauppaa, tapaako niin miellyttävän ihmisen, että on valmis uhraamaan osan yksityisyyttään parisuhteen alttarille. Ja huonoa tai edes keskinkertaista parisuhdetta ei tosiaan edes kannata tavoitella. Elämässä on vaikka mitä muita ulottuvuuksia, joihin mieluummin keskittyisin.
Olen ollut suhteessa että sinkkuna. Suhteessa olin onnellisempi eli olen ennempi parisuhdeihminen kuin sinkkuihminen. Tosta sun aloituksesta, varsinkin toi viimenen lause aika höpö höpöä. Varmaan on niitäkin johon se toimii mut aika harvaan kuitenkaan.
En ymmärrä miksi täällä monille on niin vaikea ymmärtää, että jotkut haluavat olla mieluummin suhteessa kuin sinkkuina.
Vierailija kirjoitti:
Elämäni tärkein päämäärä on lisääntyminen. Parisuhde auttaa tähän päämäärään pääsemisessä paljon.
Miksi haluat saada jälkeläisiä tähän maailmaan? Ajatteletko heidän saavan mukavan elämän?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en koe, että parisuhde sinänsä, vaan löytää vierelleni joku, jolle mä merkitsen ja mielellään paljon. Ja joka merkitsee minulle paljon. Miksi ihmeessä mä haluaisin yksin elää? Siis osaan olla yksin mutta se tuntuu jotenkin merkityksettömältä. Aivan kuin en merkitsisi kellekään mitään.
Miksi oma merkityksesi tulee itsesi ulkopuolelta?
Vanhempani eivät antaneet arvoa minun mielipiteilleni itsestäni.
Voisiko asian korjata sen sijaan, että jatkaa samaa mallia aikuisuudessa?
Miten niin "jatkan"? Enhän minä ollut vanhempani. Miten mä korjaan asian?
Jos annat puolisolle vallan luoda merkityksesi, niin sinä tietoisesti jatkat samaa mallia kuin vanhempasi. Asian voi korjata tervehdyttämällä itsetuntosi.
No en oikeastaan, vaan se on SAMA malli kuin vanhempieni kanssa, MUTTA sillä erotuksella, että minun kumppanini antaa arvoa minun mielipiteilleni itsestäni, asia, mitä vanhempani siis eivät tehneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en koe, että parisuhde sinänsä, vaan löytää vierelleni joku, jolle mä merkitsen ja mielellään paljon. Ja joka merkitsee minulle paljon. Miksi ihmeessä mä haluaisin yksin elää? Siis osaan olla yksin mutta se tuntuu jotenkin merkityksettömältä. Aivan kuin en merkitsisi kellekään mitään.
Miksi oma merkityksesi tulee itsesi ulkopuolelta?
Vanhempani eivät antaneet arvoa minun mielipiteilleni itsestäni.
Voisiko asian korjata sen sijaan, että jatkaa samaa mallia aikuisuudessa?
Jos se arvo omille mielipiteille itsestä pitää saada ulkopuolelta niin sitten se korjaantuu varmaan kun saan arvon mielipiteilleni itsestäni itseni ulkopuolelta. Näin sen koen. Koska en pysty itse olemaan omien mielipiteitteni itsestäni takana varmasti, koska en tiedä ovatko ne haitallisia vai hyviä. Että pitääkö minun muuttua vai kelpaanko tällaisena kuin olen. Ja siis mulla on kumppani, joka tukee minua tässä mutta se on hidasta.
Eli olet jo luovuttanut.
No ei.