Kuinka paljon elintasosinlaskisi, jos puoliso/kumppani joutuisi elämään työmarkkinatuella loppuelämänsä?

Ei yhtään. Elää jo nyt.

Miten haluaisit että tuota mitattaisiin?

Jos mieheni jäisi työmarkkinatuelle, meidän tuloista jäisi pois noin 1000€/kk. Jos minä kuitnkin kävisin töidsä ja mun tulot säilyisi ennallaan, ei tuosta varmaan seuraisi muuta kuin että asuntolainan lyhennyssuunnitelmaa täytyisi pidentää, mutta onneksi siinä on pidentämisen varaa.

Elintaso nousisi! Kumppani on tällä hetkellä opiskelija.

Minun elintaso ei muutu ollenkaan. Ukko lähtee ja töissä oleva tulee tilalle.

Minä en mitään työtöntä katsele!

Vierailija kirjoitti:

Kysyy henkilö, jonka kumppani on työmarkkinatuella määräämättömän ajan eli 600 e kuussa käteen. Elintasomme ei ole korkea, vaikka itse käyn työssä.

Eihän työmarkkinatuki riitä elämiseen, siihen tarvitaan asumistuki ja toimeentulotuki rinnalle, vaikka toinen kävisi töissä. Laskisi niin paljon,että emme selviäisi. Onneksi olemme jo vanhempia, ja eläke tulee, vaikkei tekisi mitään. Työmarkkinatukea tulisi nostaa useampi sata€.

Hui saateri. Laskisi kunnolla. Mies töissä n. 2000€ kk käteen. Minä hoitovapaalla. Odotan toista lastamme. Heti ku toinen syntyy niin pitäis mun mennä tekemään apinanraivolla duunia.

Minun elintaso ei muuttuisi. Miehen elämisen taso laskisi, sillä hän joutuisi luopumaan veneestä ja autosta. Veneilyn lopettaminen olisi varmasti kova paikka. Meillä ei ole enää asuntovelkaa, joten asuminen on halpaa jo nyt.

Joutuisin luopumaan hevosestani ja mies aseistaan. Luultavasti tupa menisi myyntiin ja siitä saisi käteen sellaisen 70000€, joka olisi kiva pesämuna uuteen ja pienempään asuntoon. Toisesta autosta voisi samalla luopua. Muuten varmaan pärjättäisiin.

Minulla on ihan hyvä palkka, joten ei kovin suuria vaikutuksia elintasoon, mutta säästöön ei välttämättä jäisi kuussa kovinkaan paljon. Joten ulkomaan matkat varmasti jäisivät pois.

Vierailija kirjoitti:

Minun elintaso ei muuttuisi. Miehen elämisen taso laskisi, sillä hän joutuisi luopumaan veneestä ja autosta. Veneilyn lopettaminen olisi varmasti kova paikka. Meillä ei ole enää asuntovelkaa, joten asuminen on halpaa jo nyt.

Miehesi ei siis osallistu nykyään ruoka-, sähkö-, lämmitys- tai lomamatkojen maksuihin ollenkaan?

No mies on jo nyt ansiosidonnaisella. En kyllä ole ihan varma paljonko saa kuukaudessa. Se  ei itseasiassa vaikuttanut mitenkään meidän elintasoon, mutta nyt kun itsekin teen /jouduin  lyhennetylle työviikolle, on talous kyllä kiristynyt.

Minulla ei muuttuisi mikään, miehellä olisi enemmän aikaa harrastaa. Mutta jos pääomatulotkin katoaisi, luopuisi mies ensin moottoripyörästä, sitten toisesta autosta ja sen jälkeen varmaan golfinpeluusta.

Ei yhtään, emme asu yhdessä. Ja toisaalta hyvä armeijan eläke ei voi muuttua työmarkkinatueksi.

Itse asiassa ei paljonkaan. Me asumme nyt työn takai eri paikkakunnilla ja pidämme kahta asuntoa. Eli voisimme luopua toisesta ja samoin toisesta autosta. En näe toisesta autosta luopumista kovin kummoisena elintason laskuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun elintaso ei muuttuisi. Miehen elämisen taso laskisi, sillä hän joutuisi luopumaan veneestä ja autosta. Veneilyn lopettaminen olisi varmasti kova paikka. Meillä ei ole enää asuntovelkaa, joten asuminen on halpaa jo nyt.

Miehesi ei siis osallistu nykyään ruoka-, sähkö-, lämmitys- tai lomamatkojen maksuihin ollenkaan?

Kyllähän työmarkkinatuella maksaa oman ruokansa ja oman osuutensa sähkö- ja lämmityskuluista. Lomamatkoillehan miehen ai tietysti tarvitsisi enää lähteä.

Ei yhtään, mieheni elää jo nyt työmarkkinatuella. Tässä sitä huomaa, että vähemmälläkin pärjää. Tosin ei elintaso nousisi miehen työllistyessäkään, koska kaikki ylimääräinen menisi ulosottoon. Onneksi miehlläni on muita avuja, jonka takia olemme yhdessä <3

Jestas sentään, meillähän menis ihan nirkkoiseksi tämä elämä! Mies saa nettona n. 6000 ja minä 2600 euroa. Auto on aivan liian kallis pitää jollain työmarkkinatuella, pitäisi vaihtaa johonkin halpikseen. Moottoripyörän pitäminen on vakuutuksineen naurettavan kallista joten siitä pitäisi luopua. 

Ja kaikkein suurin pulma tulisi tuossa asumisessa kun asunto on miehen työsuhdeasunto. Että sitten tulisi tenkkapå. Varmaan sitten sinne kakkoskotiin landelle, jossa ei paljon kuluja sikäli olekaan. 

Siinä olisi kyllä monta moness niinku porilaiset sanoo.

Teoriassa ei yhtään, koska emme asu yhdessä. Käytännössä se tietysti vaikuttaisi yhteiseen ajankäyttöön ja esimerkiksi matkailuun. Minä en pystyisi kustantamaan molempien matkoja mutta en myöskään luopuisi mahdollisuudestani tehdä 3-4 matkaa vuodessa, joten luultavasti tekisimme yhden yhteisen matkan vuodessa suurimmaksi osaksi minun kustannuksellani ja muut matkat tekisin yksin. Ulkona syömisestä ja sen kaltaisista "ylellisyyksistä" luopuminen ei olisi vaikeaa, kunhan nyt joskus pääsisi syömään, leffaan jne.

Olen yksinäinen, joten jos saisin itselleni puolison / kumppanin, niin elintasoni tai elämänlaatuni ennemminkin nousisi.

Pieneen kaksioon mahtuisi periaatteessa toinenkin asumaan. Ainakin minulla olisi seuraa ja kotityötkin tulisi jaettua. Kai puoliso / kumppani osallistuisi myös elämisen ja asumisen kuluihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun elintaso ei muuttuisi. Miehen elämisen taso laskisi, sillä hän joutuisi luopumaan veneestä ja autosta. Veneilyn lopettaminen olisi varmasti kova paikka. Meillä ei ole enää asuntovelkaa, joten asuminen on halpaa jo nyt.

Miehesi ei siis osallistu nykyään ruoka-, sähkö-, lämmitys- tai lomamatkojen maksuihin ollenkaan?

Osallistuu, tietenkin, meillä yhteiset kulut laitetaan puoliksi. Työmarkkinatuki riittäisi vallan hyvin miehen osuuteen, siitä jäisi hieman miehelle käyttörahaakin. Lomamatkat eivät kuulu yhteisiin menoihin, siinä mielenkiinnon kohteet on niin erilaiset.