Lue keskustelun säännöt.
Ei jakseta lapsiamme!
15.05.2016 |
Meillä on kaksi pientä haastavaa lasta. Molemmat todella energisiä ja toinen todella riippuvainen... Olemme molemmat ihan poikki. Tukiverkosto olematon. Kerran vuodessa saadaan lapset hoitoon...
Käymme molemmat töissä ja olemme ihan normaaleja kaiketi. Voimmeko saada apua jostain? Ei silti liikaa ole rahaa, että voitaisiin palkata lastenhoitaja.. Kun siis ei mikään opiskelija pärjää näiden kanssa.
Olemme todella väsyneitä.
Kommentit (56)
Erottakaa lapset illaksi, toinen toiselle ja toinen toiselle. Toinen pari pyöräilemään ja toinen kotihommia yhdessä (pyykit, roskat, tiskit, iltapala pöytään). Ovathan eri ryhmissä
päiväkodissa? Meillä on 2x3v ja yks 5v, kaikki poikia. Kyllä
on hulinaa muttei mitään päätöntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onneksi en niitä lapsia halua koskaan ja tuskin tulen tekemäänkään, vaikka nuori vielä olenkin. Mulla ei kestäis varmaan mielenterveys. Muiden lapsia tykkään hoitaa, mutta ei niitäkään kauaa jaksa.
Juuri oli meillä juhlat, joissa oli muutama lapsikin mukana. Matoille kaadettiin mehua, ruokaa oli pitkin lattioita, tavaroiden räpläämistä, itkemistä ja sen sellaista.
Kiitos tästä aloituksesta ap. Mulle ei varmaan ikinä sopisi tuollainen elämä 24/7. Hyvä, että näistäkin asioista välillä puhutaan, niin miettivät muutkin sitä lisääntymistä kahteen kertaan. Tämä toimii taas hyvänä muistutuksena itsellenikin, kun alkaa hetken miettiä sitä vauvaa. Mutta tsemppiä teille!
Jos päädyt lapsen tekemään, niin älä vaan tee sitä virhettä että toinen perään siihen leikkikaveriksi esikoiselle. Yhden kanssa oikeasti on helvetin paljon helpompaa ja rauhallisempaa kuin kahden huomiosta taistelevan kanssa, kaksosten kanssakin pärjää paljon paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Teitä on kotona iltaisin kaksi. Toinen aikuinen ottaa toisen muksun mukaan ruokaa laittamaan ja toinen tekee kotitöitä tai leikkii toisen kanssa.
Hyvin pienetkin osaavat tavallisella ruokaveitsellä pilkkoa nakkia tai mittakiposta kaataa kulhoon jauhoja ja sekoitella. Olla tärkeä, hyödyllinen ja saada kehuja siitä miten taitava on.
Vuoden ikäinen osaa nostella lelut koriin, hauskempaahan siitä tulee jos isi/äiti pitää koria "maalina" ja ojentaa sitä lelunheittäjää kohti ja hurraa jos osuu maaliin. :)
Mitäs jos ei jaksa kikkailla lastensa kanssa moista? Mulla ei ainakaan aika tai kärsivällisyyttä riitä pelleilemään ruoan laiton kanssa, kun illan aikana pitäisi ehtiä tehdä muutakin kuin koittaa yksvuotiaan kanssa leikkiä lettujen paistoa.
Lapsille auttaa myös se, että rajoittaa sokerin syöttämistä. Joissakin välipalajugurteissakin on iha tosi paljon sokeria! Kummasti rauhoittaa lapsia, kun ne ei ole iha sokerista sekaisin ja villitse joka paikassa.
Jos on energisiä lapsia niin eikun pihalle vaan purkamaan ylimääräiset energiat.
Tsemppii hei ap!
Mut tosiaan kannattaa lasten syömisistä kattoo paljon niihi uppoo sokeria.
Vierailija kirjoitti:
Niin ollaan kyllä yritetty keskustella.. Ja otettu lelu pois jos tappelevat. Ja annettu lelu sille jolla oli ensin.. Ja kerrotaan kyllä että sattuu jos lyö yms.
Voidaan kyllä maksaa se 50e/ilta, mutta tuskin kukaan pätevä sillä hintaa tulee.. Ja tosiaan pitäisi nähdä ihmistä useamman kerran ennen kuin jätän. Olen tosi huono antamaan hoitoon näitä kun kuopus vielä niin kiinni.. Ja kun joutuvat olemaan päivät päiväkodissa.. Tykkäävät kyllä olla siellä, ehkä liikaakin.
Olen kyllä yrittänyt olla aktiivinen äiti, mutta tuntuu ettei mikään riitä. Tulee olo, että olen todella huono ja laiska kun muut jaksaa niin hyvin...
Ap
Ensinnäkin, ei muutkaan jaksa niin hyvin miltä se näyttää. Ei ole mikään pakko olla "aktiivinen" äiti, sinä ja miehesi olette luonteeltanne rauhallisia, ja saatte olla sellaisia myös vanhempina. Ei aikuisen tarvi olla kaksi-kolmevuotiaan kanssa samalla tasolla riehumassa, ei sitä aikuinen jaksa vaikka olisi miten huippu-urheilijan kunnossa. Lapset leikkiköön mitä leikkii, parempi ehkä että erikseen jos ei yhdessä vielä suju.
Meillä on kaksospojat, ja kun odotin heitä, eräs tuttu naislääkäri jolla itsellä oli jo isot kaksospojat sanoi että mene vaan sieltä missä aita on matalin. Sitä neuvoa olen noudattanut, ja siskokin luuli että mulla on mennyt kaikki tosi hyvin kahden vauvan kanssa (vaikka ei ollut kuin teini-ikäinen tytär apuna, mies vuorotyössä), vaikka nyt kun katson sen aikaisia facepäivityksiä kun pojat oli pieniä, niin valitin jatkuvasti että olen väsynyt. Olen väsynyt edelleen, ja mun uupumus ei johdu mitenkään lapsista, lapset eivät ole mielestäni koskaan teettäneet kauheasti työtä, mulla on joku muu syy uupumukseen.
Kun esikoinen oli pieni 20 vuotta sitten, sanottiin äideille että jokainen äiti joka lastaan rakastaa on tarpeeksi hyvä äiti lapselleen. Nykyään on tullut tämä netti, ja sitä myöden äitien suorittamispaineet, niissä ei ole mitään järkeä, ja ne on syytä unohtaa. Sinä olet lapsesi äiti, ja sinä tiedät mitä jaksat, ja mikä riittää sun lapsille jotta ovat terveitä onnellisia lapsia, ei tarvi olla kestovaippoja, itsetehtyjä luomusoseita, perhepetiä, muskaria ja vauvauintia tai muita harrastuksia taaperollekaan, lapset on tyytyväisiä muutamaan muovipurkkiin ja kauhaan kun saavat itse käyttää mielikuvitusta ja leikkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsille auttaa myös se, että rajoittaa sokerin syöttämistä. Joissakin välipalajugurteissakin on iha tosi paljon sokeria! Kummasti rauhoittaa lapsia, kun ne ei ole iha sokerista sekaisin ja villitse joka paikassa.
Jos on energisiä lapsia niin eikun pihalle vaan purkamaan ylimääräiset energiat.
Tsemppii hei ap!
Mut tosiaan kannattaa lasten syömisistä kattoo paljon niihi uppoo sokeria.
Ei ne mistään jugurtin sokerista sekaisin mene. Tutkittu asia ettei sellaista ole olemassakaan kuin sokerihumala tms. mitä väitetään että lapsille tulee sokerista, korkeintaan niille tulee jotka ei sokeriin ole yhtään tottuneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teitä on kotona iltaisin kaksi. Toinen aikuinen ottaa toisen muksun mukaan ruokaa laittamaan ja toinen tekee kotitöitä tai leikkii toisen kanssa.
Hyvin pienetkin osaavat tavallisella ruokaveitsellä pilkkoa nakkia tai mittakiposta kaataa kulhoon jauhoja ja sekoitella. Olla tärkeä, hyödyllinen ja saada kehuja siitä miten taitava on.
Vuoden ikäinen osaa nostella lelut koriin, hauskempaahan siitä tulee jos isi/äiti pitää koria "maalina" ja ojentaa sitä lelunheittäjää kohti ja hurraa jos osuu maaliin. :)
Mitäs jos ei jaksa kikkailla lastensa kanssa moista? Mulla ei ainakaan aika tai kärsivällisyyttä riitä pelleilemään ruoan laiton kanssa, kun illan aikana pitäisi ehtiä tehdä muutakin kuin koittaa yksvuotiaan kanssa leikkiä lettujen paistoa.
Joo, kersalle riittää se kun antaa jotkut omat muovikipot ja kauhan millä saa sekoitella leikisti, ei tarvi olla siinä itse oikeasti paistamassa. Eikä nakkeja leikkaamassa. Ja piirrettyjä telkkarista tulemaan, jotain mikin kerhotaloa, niin johan ovat hetken rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ottakaa mukaan kotihommiin, oma rätti käteen, toinen siivoaa isin kanssa ja toinen laittaa ruokaa äidin kanssa, anna perunanpalanen, vesikippo ja kauha niin siinä tekee samalla omia keitoksiaan.
Vierailija kirjoitti:
Siis päiväkodissa jo sanottu, että ovat energisiä. Ulkoilevat siellä 3h, meidän kanssa 2h, ja silti sisällä riehuvat ja tappelevat. Eivät leiki yhdessä vaan tappelevat. Leikki sujuu vain jos aikuinen mukana. Eli toinen meistä joutuu olemaan jatkuvasti lasten kanssa, että toinen voi esimerkiksi siivota. Nuorempi haluaa huomiota jatkuvasti. Itkee ja kiljuu jos ei saa syliä. Menevät nukkumaan vasta 21.30 vaikka heräävät 6 jälkeen. Meillä ei ole yhtään yhteistä aikaa.
Ap
Luulen, että teidän lapset on levottomia väsymyksen takia. Ja te olette liian väsyneitä saadaksenne rutiinit ja kotiarjen pyörimään. Uskoisin, että kasvatuksellinen tuki perheneuvolasta voisi kääntää laivan kokan positiiviseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos tosi paljon kommenteista!!!
Välillä tuntuu, että ollaan ainoita vanhempia jotka näin poikki! Ei sitä ehkä edes ulospäin näe. Kerran meinasin tarhassa alkaa itkemään kun jouduin kilometrin kantamaan 2-vuotiasta.. Kokosin kyllä äkkiä itseni.
En saa nukuttua öisin hyvin. Joudun heräämään 6 ja pääsen nukkumaan myöhään kun teen kotityöt kun lapset nukkuu. Lisäksi aina toinen herää yskimään, itkemään tms. Olen tullut tosi herkkäuniseksi. Imetin kuopusta aika kauan. Ei meinannut luopua yötissistä. Esikoinen joi pitkää pulloa. En ole nukkunut vuosiin.
Kyllä me joskus mennään juhlimaan vuorotellen, mutta sen jälkeen molemmat aivan väsyneitä. Kavereita myös nähdään, mutta usein otan toisen mukaan.. Eivät osaa sitten olla oikein yksin jos vain aikuisia ja sekin aika haastavaa. Onneksi mies auttaa tosi paljon!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kiitos tosi paljon kommenteista!!!
Välillä tuntuu, että ollaan ainoita vanhempia jotka näin poikki! Ei sitä ehkä edes ulospäin näe. Kerran meinasin tarhassa alkaa itkemään kun jouduin kilometrin kantamaan 2-vuotiasta.. Kokosin kyllä äkkiä itseni.
En saa nukuttua öisin hyvin. Joudun heräämään 6 ja pääsen nukkumaan myöhään kun teen kotityöt kun lapset nukkuu. Lisäksi aina toinen herää yskimään, itkemään tms. Olen tullut tosi herkkäuniseksi. Imetin kuopusta aika kauan. Ei meinannut luopua yötissistä. Esikoinen joi pitkää pulloa. En ole nukkunut vuosiin.
Kyllä me joskus mennään juhlimaan vuorotellen, mutta sen jälkeen molemmat aivan väsyneitä. Kavereita myös nähdään, mutta usein otan toisen mukaan.. Eivät osaa sitten olla oikein yksin jos vain aikuisia ja sekin aika haastavaa. Onneksi mies auttaa tosi paljon!
Ap
Tuo unenpuute varmaan vaikuttaa mielialaasi. Minulla on vain yksi lapsi (täytti juuri 3), joka on lisäksi aika helppo nykyään. Uskoo puhetta pääsääntöisesti. Kannattaa oikeasti mennä sieltä, mistä aita on matalin kotitöiden kanssa. Tee helppoja ruokia tai tarjoa välillä eineksiä. Tee vaikka isompi satsi kerralla, jotta ei tarvitse joka päivä kokata. Jos teillä ei ole kuivausrumpua, niin hankkikaa sellainen. Pyrkikää siihen, ettei kotitöitä tarvitsisi tehdä enää lasten nukkumaanmenon jälkeen. Jakaisin illat niin, että toinen tekee kotitöitä ja toinen on lasten kanssa. Vuorotelkaa siinä.
Joskus huomasin, että kun hoitopäivän istuttiin 5-10 minuuttia lapsen kanssa sohvalla ja halittiin, niin sen jälkeen sain tehdä rauhassa ruokaa. Huonosti nukutun yön jälkeen kaikki ottaa päähän.
Yritä mennä aikaisemmin nukkumaan ja nuku vaikka korvatulpat korvissa, ettet herää jokaiseen yskäisyyn. Meillä on sohva lapsen sängyn vieressä niin, että voin mennä sinne nukkumaan ja työntää käden lapsen sänkyyn, jos herää yöllä. Tosin nykyään lapsi tulee useammin viereen. Tärkeintä olisi nyt se, että nukkuisitte riittävästi, jolloin voitte itse henkisesti paremmin ja jaksatte paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos tosi paljon kommenteista!!!
Välillä tuntuu, että ollaan ainoita vanhempia jotka näin poikki! Ei sitä ehkä edes ulospäin näe. Kerran meinasin tarhassa alkaa itkemään kun jouduin kilometrin kantamaan 2-vuotiasta.. Kokosin kyllä äkkiä itseni.
En saa nukuttua öisin hyvin. Joudun heräämään 6 ja pääsen nukkumaan myöhään kun teen kotityöt kun lapset nukkuu. Lisäksi aina toinen herää yskimään, itkemään tms. Olen tullut tosi herkkäuniseksi. Imetin kuopusta aika kauan. Ei meinannut luopua yötissistä. Esikoinen joi pitkää pulloa. En ole nukkunut vuosiin.
Kyllä me joskus mennään juhlimaan vuorotellen, mutta sen jälkeen molemmat aivan väsyneitä. Kavereita myös nähdään, mutta usein otan toisen mukaan.. Eivät osaa sitten olla oikein yksin jos vain aikuisia ja sekin aika haastavaa. Onneksi mies auttaa tosi paljon!
Ap
Tuo unenpuute varmaan vaikuttaa mielialaasi. Minulla on vain yksi lapsi (täytti juuri 3), joka on lisäksi aika helppo nykyään. Uskoo puhetta pääsääntöisesti. Kannattaa oikeasti mennä sieltä, mistä aita on matalin kotitöiden kanssa. Tee helppoja ruokia tai tarjoa välillä eineksiä. Tee vaikka isompi satsi kerralla, jotta ei tarvitse joka päivä kokata. Jos teillä ei ole kuivausrumpua, niin hankkikaa sellainen. Pyrkikää siihen, ettei kotitöitä tarvitsisi tehdä enää lasten nukkumaanmenon jälkeen. Jakaisin illat niin, että toinen tekee kotitöitä ja toinen on lasten kanssa. Vuorotelkaa siinä.
Joskus huomasin, että kun hoitopäivän istuttiin 5-10 minuuttia lapsen kanssa sohvalla ja halittiin, niin sen jälkeen sain tehdä rauhassa ruokaa. Huonosti nukutun yön jälkeen kaikki ottaa päähän.
Yritä mennä aikaisemmin nukkumaan ja nuku vaikka korvatulpat korvissa, ettet herää jokaiseen yskäisyyn. Meillä on sohva lapsen sängyn vieressä niin, että voin mennä sinne nukkumaan ja työntää käden lapsen sänkyyn, jos herää yöllä. Tosin nykyään lapsi tulee useammin viereen. Tärkeintä olisi nyt se, että nukkuisitte riittävästi, jolloin voitte itse henkisesti paremmin ja jaksatte paremmin.
Sohvan idea on siis se, että menen sinne, työnnän käden lapselle, vedän peiton korviin ja jatkan unia. Kärsin unettomuudesta tämän ainokaisen vauva-aikana. Sohvataktiikalla pääsin jopa sille asteelle, etten aina aamulla muistanut, että olin mennyt lapsen huoneeseen nukkumaan. Heräsin sieltä, mutta ei mitään muistikuvaa siitä, että olen mennyt sinne. Lapsi alkoi nukkua yöt samoihin aikoihin, kun täytti 2.
Mitä jos ette aina oliskaan niin aktiivisia lasten kans, heittäytyisitte vaan sohvalle tai sängylle ja pikkuiset kirjan kans viereen, joku nopea kinkkukiusaus valmiista suikaleista uuniin... joskus ainaki itestä tuntuu, että ku koko ajan paahtaa, menee niin ylikierroksille, ettei vaan osaa rauhoittua...
Meillä on useampi lapsi n. vuoden ikäeroilla.
Lastensuojelukaan ei oikeasti oo mikään mörkö, sitä kautta voi saada todellista apua, eikä se ole mikään häpeäpaalu. Perheneuvolasta kannattaa myös pyytää apua.
Mutta tärkeintä on pitää huolta omasta jaksamisesta. Käydä vuorotellen tunnin lenkit ihan yksin, kyllä yksi aikuinen pärjää tunnin kahden lapsen kans. Ja se tunti omaa aikaa virkistää henkisesti, vaikka sen sais vain joka toinen päivä.
Kotityöt ei lopu tekemällä, eivätkä takuulla karkaa. Antakaa niiden olla ja keskittykää rauhalliseen yhdessä oloon, opetelkaa rauhoittumaan ja rentoutumaan yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ovat 3v4kk ja 2v. Ei ole mitään "piiloteltavaa", aika kaaos välillä. Ehkä olen lukenut liikaa kauhujuttuja.
Ja kyllä, olen väsynyt vaikka lapset tarhassa. Ja pitkät lomat on rankkoja jos olemme nelisteen kotona.
Itkin kuuleminen ahdistaa. En ole lapsille huutanut tms.. Huokaillut kyllä. Mieskin ihan loppu. Todella rankkaa.
Ap
Otan osaa, uskon kyllä väsymisesi. Ovatko tyttöjä vai poikia? Lapsesi ovat vielä niin pieniä, että eivät osaa vielä leikkiä yhdessä. Kannattaisi niille vapaapäiville keksiä kaikille jotakin mukavaa, käynti jossain mukavassa paikassa, uimahalli tms. Olisi jotain erilaista, mitä kaikki odottavat?
Halipulaa kannattaa kanssa hoitaa etukäteen ja yliannoksilla. Eli jos aikuinen istahtaa hetkeksi niin tahtoo heti kullannuppuja syliin. Meillä ainakin tuo että pidimme lapsia sylissä usein vähensi huomion tarvetta muulloin.
Toinen juttu on tasapuolisuus. Eli koettakaa kiinnittää huomiota ettei aina vaadita isompaa odottamaan ym. Vaan välillä ruuan saa eka isompi ja välillä pienempi. Eli kummankaan ei tarvi riehua ja kiukuta sitä että toista suositaan aina.
Fyysinen terveys? Meillä yksi lapsista oli jossain 3 v iässä koko ajan kimpussa ja leikki kyllä aikuisen kanssa mutta ei yksin. Tämä loppui kun korvat putkitettiin. Kun lapsi käveli putkituksesta sairaala huoneeseensa niin alkoi leikkiä itsekseen eikä ollut enää takertuva. Eli selkeästi fyysinen huono olo teki riippuvaisuusen ( korvien ilmastoitumisongelma).
Allergiat tekevät meidän lapsista kitusia eikä yhteiset leikit onnistu. Kun lapset syövät heille sopivaa ruokaa leikit sujuu ja keskittyminen on kohdallaan. Sitten kun syödään sopimatonta ei mikään tahdo sujua vaan kaikki on levottomia ja kiukkuisia. Esikoisella ainoa näkyvä asia allergioista oli pienenä huono keskittymiskyky, raivoaminen ja kiukuttelu. Kuitenkin nämä käytöksestä huomatut allergiat näkyivät selvästi myös verestä tehdyistä allergiatesteissä.
Meillä on ihan samanikäiset lapset kuin teillä. Meilläkin arki on hulinaa. Toinen lapsista on ylivilkas ja toinenkin vähintään vauhdikas. Olen melko hyvin tottunut tähän meidän arkeen. Välillä jaksaa hyvin, välillä väsyttää älytön. Väsymys yleensä johtuu omasta univelasta. Nukutko itse riittävästi?