Lue keskustelun säännöt.
Ei jakseta lapsiamme!
15.05.2016 |
Meillä on kaksi pientä haastavaa lasta. Molemmat todella energisiä ja toinen todella riippuvainen... Olemme molemmat ihan poikki. Tukiverkosto olematon. Kerran vuodessa saadaan lapset hoitoon...
Käymme molemmat töissä ja olemme ihan normaaleja kaiketi. Voimmeko saada apua jostain? Ei silti liikaa ole rahaa, että voitaisiin palkata lastenhoitaja.. Kun siis ei mikään opiskelija pärjää näiden kanssa.
Olemme todella väsyneitä.
Kommentit (56)
Lyhennetty työviikko kyllä lohkaisee aika ison loven palkkapussista, että kyllä se perhetyöntekijästä maksettava 10€/kerta ei maata mullista. Kuulostaa että lapsesi hakevat huomiota, keskustelu perheohjaajan kanssa ei olisi pahitteeksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutulta kuulostaa. Itse olen ajatellut, että kyllä se jossain vaiheessa helpottaa, kun lapset kasvaa. Välillä on tietenkin ihan poikki, eikä se paljon silloin lohduta, että joskus muutaman vuoden päästä on helpompaa. Me ollaan myös paljon ulkona, että lapset saa purettua energiaansa. Onneksi kohta on kesä, niin voi olla ulkona vaikka koko päivän.
Kyllä te selvästi jotain väärin teette. Lapsilla voi olla myös neurologisia ongelmia, mutta nämä olisi varmasti huomattu päiväkodissa. Kannattaa puhua neuvolassa tuosta. Voisitte mennä perheneuvolaan. Se ei ole yhtä kuin lastensuojelun asiakkuus. Ja mikä siinä niin pelottaa, onko jotain mistä et kerro? Jos ette jaksa niin pakko teidän on apua hankkia, muuten tilanne menee pahemmaksi. Haluatko lapsillesi ongelmia? Jos et, niin avaa suusi ja hanki apua ajoissa!
Teepä lastensuojeluilmoitus. Lapsesi ansaitsevat parempaa.
Ovat 3v4kk ja 2v. Ei ole mitään "piiloteltavaa", aika kaaos välillä. Ehkä olen lukenut liikaa kauhujuttuja.
Ja kyllä, olen väsynyt vaikka lapset tarhassa. Ja pitkät lomat on rankkoja jos olemme nelisteen kotona.
Itkin kuuleminen ahdistaa. En ole lapsille huutanut tms.. Huokaillut kyllä. Mieskin ihan loppu. Todella rankkaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta, lapset eivät voi eivätkä saa olla perheen pomoja ja pättää aikuisten yli asioita. Jos niin pääsee käymään, varmasti kiukuttelevat tahtonsa läpi myös jatkossa. Valitettavan monissa perheissä lapset päättää ja aikuisia ei tarvitse kuunnella. Monet ongelmat johtuvat siitä, että vanhemmat ovat antaneet mennä asiat niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Just. Luulin aloituksen perusteella, että lapset on kotihoidossa ja siksi sua väsyttää. Lapset onkin jo varhaiskasvatuksen piirissä päivät ja nyt jonkun pitäisi halvalla/ilmaiseksi hoitaa niitä illatkin?
Hei tsemppiä ap!
Sun lapset on just pahimmassa iässä, odota kun nuorinkin on 4vee niin alkaa helpottaa. Tossa iässä meidän naperot (joilla vielä vähän pienempi ikäero) oli ihan mahdottomia ja meinasi pää räjähtää niin multa kuin mieheltä. Molemmat niin uhmiksi (vai mitä tahtiksia ne nykyisin on) kuin olla ja saattaa. Nyt kuitenkin jo kouluikäisiä, leikit sujuu paremmin ja vaikka välillä kinaavat on talossa jo useammin rauha kuin räyhä. Eli menee ohi ajan kanssa varsinkin jos jaksatte ohjata noissa kinastelu tilanteissa, nyt opettelevat parin vuoden päästä osaavat!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan ehkäisy nyt kunnossa?
Lapset ovat päässeet pomoiksi perheessä, jossa aikuiset vetäytyneet läsnäolosta. Kuvitteleeko ap, että "huokailemalla" 2-3- vuotiaat tajuavat, mitä vanhemmat heiltä odottavat?
Kaksi aikuista ei pärjää kaksivuotiaan kanssa kun sisaruskin on alle 4? Tehkää lastensuojeluilmoitus ja pääsette kaikkien tukien piiriin. Siitähän tässä on isosti kyse. Siitä, että te ette halua maksaa mistään. Perhetyöntekijöiden käynnit on ilmaisia lastensuojeluasiakkaalle. Tosin se asiakkuus vaatii vanhemmilta sitoutumista ja toiminta on tavoitteellista joten ette te voi lusmuilla vaan menemään vaan suunnitelmaa tehdessä kartoitetaan tarkkaan, että miksi te ette pärjää ja mikä teidän arjessa on pielessä. Lapsethan eivät ole vastuussa perheenne tilanteesta millään tavalla. Ymmärrä ap, että sinä ja miehesi tarvitsette apua, ei lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ovat 3v4kk ja 2v. Ei ole mitään "piiloteltavaa", aika kaaos välillä. Ehkä olen lukenut liikaa kauhujuttuja.
Ja kyllä, olen väsynyt vaikka lapset tarhassa. Ja pitkät lomat on rankkoja jos olemme nelisteen kotona.
Itkin kuuleminen ahdistaa. En ole lapsille huutanut tms.. Huokaillut kyllä. Mieskin ihan loppu. Todella rankkaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ovat 3v4kk ja 2v. Ei ole mitään "piiloteltavaa", aika kaaos välillä. Ehkä olen lukenut liikaa kauhujuttuja.
Ja kyllä, olen väsynyt vaikka lapset tarhassa. Ja pitkät lomat on rankkoja jos olemme nelisteen kotona.
Itkin kuuleminen ahdistaa. En ole lapsille huutanut tms.. Huokaillut kyllä. Mieskin ihan loppu. Todella rankkaa.
Ap
No niin, siinä se vihdoin tuli! Kaksi pientä ihan liian pienellä ikäerolla, miksi helvetissä teitte kaksi vaippapyllyä samaan aikaan? Toinen on mustasukkainen kun perheen vauvanaolo loppui kesken kuin seinään, ja nuorempi kärsii toisen mustasukkaisuudesta, ei saa olla rauhassa vauva hänkään. Noin pieniä lapsia pitää opetella hallitsemaan, muuten olette muutaman vuoden päästä täysin kusessa, heistä tulee kouluhäiriköitä ja lopulta mahdottomia murrosikäisiä jotka pyyhkivät teillä lattiat mennen tullen.
Ehkä niille kurittomille kakaroille pitääkin joskus huutaa että tajuavat että nyt ollaan tosissaan ja se kiukuttelu on loppu. Huomiota pitää molemmille antaa yhdessä ja erikseen, mutta pitää osata leikkiä nätisti, jos ei keskenään niin yksin eri leikkiä. Kaksivuotias ei vielä oikein edes osaa leikkiä. Mutta silti vanhempien ei tarvi olla mitään leikittäjiä, lapset keksivät kyllä itse tekemisensä. Jos toinen haluaa vaan istua sylissä, niin sitten istutte rauhassa sylikkäin ja vaikka katsot telkkaria samalla, ei montaa vuotta mene kun lapset ei enää tule syliin vaikka haluaisitte.
Mulla on 7-vuotiaat kaksoset, eikä koskaan ole noin vaikeaa ollut vaikka ovat vielä poikia, riehuvat ja tappelevat kyllä, mutta rajansa silläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ollaan kyllä yritetty keskustella.. Ja otettu lelu pois jos tappelevat. Ja annettu lelu sille jolla oli ensin.. Ja kerrotaan kyllä että sattuu jos lyö yms.
Voidaan kyllä maksaa se 50e/ilta, mutta tuskin kukaan pätevä sillä hintaa tulee.. Ja tosiaan pitäisi nähdä ihmistä useamman kerran ennen kuin jätän. Olen tosi huono antamaan hoitoon näitä kun kuopus vielä niin kiinni.. Ja kun joutuvat olemaan päivät päiväkodissa.. Tykkäävät kyllä olla siellä, ehkä liikaakin.
Olen kyllä yrittänyt olla aktiivinen äiti, mutta tuntuu ettei mikään riitä. Tulee olo, että olen todella huono ja laiska kun muut jaksaa niin hyvin...
Ap
Huomaa täälläkin kuinka väärin on valittaa. Heti tuomitaan, että parempi olisi lapsiemme muualla yms.. Kiitos teille jotka ymmärrätte!
Meitä on kaksi, mutta ei todella tiedetty että tämä olisi tällaista, luulin että vauvavuosi olisi rankin. Ei se ollut mitään tähän verrattuna. Ja kun meillä ei ole ketään tuttua lähellä auttamassa. On pari kaveriperhettä, mutta vuorotellen hoitaminen on kamala ajatus.. 4-6 lasta yhtä aikaa.
Ap
Teillä on vaan pienet lapset pienellä ikäerolla. Se on rankkaa. Tuon ikäiset ovat energisiä, heillä on uhmaa. 2-vuotiaat eivät osaa vielä varsinaisesti leikkiä yhdessä toisen lapsen kanssa, se taito kehittyy vasta 3 v. kieppeillä. 2 v. vain seuraa ja leikkii rinnalla omia juttuja. Tuon ikäisten "yhteiset" leikivät vaativat paljon aikuisen ohjausta, keskenään menee tosiaan kinaamiseksi, se on normaalia. Ja 2-vuotiaat kaipaavat kyllä usein vielä paljon vanhemman syliä ja läheisyyttä. Hän on vasta pieni ihmisen taimi, vasta 2-vuotta tässä maailmassa ollut. Älkää kuunnelko näitä lapsistanne kasvaa hirviöitä ym. juttuja. Ei pidä paikkaansa. Vaikutatte välittäviltä vanhemmilta, väsyneiltä vain. Itse olin ihan poikki ja lapset super energisiä tuossa iässä, nyt reippaita, hyvin koulussa pärjääviä, hyvä käytöksisiä ala-asteikäisiä. Ja hyviä kavereita keskenään ja aivan ihanaa seuraa myös meille vanhemmille :). Nyt heidän kanssaan on oikeati mukava olla :). Kaksi pienellä ikäerolla on oikeasti superrankkaa ekat 3-4 vuotta mutta sitten alkaa helpottaa. Näin meillä ja useimmilla lähipiirissä. Yrittäkää olla miehenne kanssa kärsivällisiä, sinne helpompaan elämänvaiheeseen olisi ihana hypätä nyt heti, mutta vaikka se ei ole mahdollista niin se helpompi elämänvaihe tulee kyllä vielä! Ennen sitä kannattaa toki yrittää saada kaikki mahd. apu ja esim 80 työaika JOS vaan mitenkään mahdollista. Kotitöistä ei painetta (tiedän ei helppoa, mutta yrittäkää). Tuossa elämänvaiheessa ei kannata odottaa liikoja, kunhan vaan joten kuten rämpii päivästä toiseen. Sitten vuoden parin päästä alkaa ehkä jostain omista jutuistakin saada kiinni. Ai niin unista vielä. Meillä oli tuossa vaiheessa kaikkein lyhimmät yöunet, se oli erityisesti rankkaa. Yöunet piteni 11 tuntiin kun päiväunista luovuttiin kun nuorimmainenkin oli 3 v.
Vierailija kirjoitti:
Teitä on kotona iltaisin kaksi. Toinen aikuinen ottaa toisen muksun mukaan ruokaa laittamaan ja toinen tekee kotitöitä tai leikkii toisen kanssa.
Hyvin pienetkin osaavat tavallisella ruokaveitsellä pilkkoa nakkia tai mittakiposta kaataa kulhoon jauhoja ja sekoitella. Olla tärkeä, hyödyllinen ja saada kehuja siitä miten taitava on.
Vuoden ikäinen osaa nostella lelut koriin, hauskempaahan siitä tulee jos isi/äiti pitää koria "maalina" ja ojentaa sitä lelunheittäjää kohti ja hurraa jos osuu maaliin. :)
En tiedä auttaako tämä kommentti jaksamiseen. Tai itselläni ainakin tilanne, etten tahdo jaksaa lapsiperhe-elämää juuri sen takia, että koko ajan pitää olla lasten kanssa tai vastaavasti tehdä kotitöitä. Osaan ja tiedän, miten saada arki rullaamaan, mutta se vaatii mielestäni itseltäni hirveän paljon. Se, että joku kehottaa ottamaan lapsen ruuanlaittoon tai kotitöihin mukaan, lähinnä ärsyttää koska tajuan, että sitähän se lapsiperhe-elämä onkin, ruuanlaittoa, kotitöitä ja lasten kanssa jatkuvaa olemista. Pahinta on, ettei tästä ole ulospääsyä. Niinpä yritän olla hyvä vanhempi ja kuolen sisältä.
Vierailija kirjoitti:
Ovat 3v4kk ja 2v. Ei ole mitään "piiloteltavaa", aika kaaos välillä. Ehkä olen lukenut liikaa kauhujuttuja.
Ja kyllä, olen väsynyt vaikka lapset tarhassa. Ja pitkät lomat on rankkoja jos olemme nelisteen kotona.
Itkin kuuleminen ahdistaa. En ole lapsille huutanut tms.. Huokaillut kyllä. Mieskin ihan loppu. Todella rankkaa.
Ap
Meillä on kaksi poikaa täsmälleen samalla ikäerolla. Ihan helvettiä on ollut, vaikka rakkaita tietysti ovatkin. Kaikki valveillaoloaika yhtä mesoamista. Nyt pojat ovat 4 ja 5, ja nyt vasta on alkanut aavistuksen helpottaa. En voi muuta siis sanoa kuin että voimia, koittakaa jaksaa.
Onneksi en niitä lapsia halua koskaan ja tuskin tulen tekemäänkään, vaikka nuori vielä olenkin. Mulla ei kestäis varmaan mielenterveys. Muiden lapsia tykkään hoitaa, mutta ei niitäkään kauaa jaksa.
Juuri oli meillä juhlat, joissa oli muutama lapsikin mukana. Matoille kaadettiin mehua, ruokaa oli pitkin lattioita, tavaroiden räpläämistä, itkemistä ja sen sellaista.
Kiitos tästä aloituksesta ap. Mulle ei varmaan ikinä sopisi tuollainen elämä 24/7. Hyvä, että näistäkin asioista välillä puhutaan, niin miettivät muutkin sitä lisääntymistä kahteen kertaan. Tämä toimii taas hyvänä muistutuksena itsellenikin, kun alkaa hetken miettiä sitä vauvaa. Mutta tsemppiä teille!
Tsemppiä!
Olisiko sulle mahdollista hakea esim. puoleksi vuodeksi 80% työaikaa, siis mieluiten niin että yksi päivä viikossa olisi vapaata? Lapset pitäisit siis tässä järjestelyssä normaalisti 5 päivänä viikossa päiväkodissa kuten ennenkin. Saisit itsellesi yhden 8 h vapaapäivän viikossa jonka käyttäisit nimenomaan lepäämiseen, liikuntaan, mieleisiin harrastuksiin joita lasten kanssa ei ehdi. Sitten taas miehesi (jos siis molemmat ma-pe-töissä) voisi viikonloppuisin saada vastaavan 8 tunnin vapaan, tarv.kahtena 4 h pätkänä jolloin saa lähteä rauhassa johonkin. Ja tietty kun sulla on se vapaapäivä niin jos miehesi voisi lähteä aikaisemmin töistä tai vaikka saikuttaa joskus niin saisitte yhteistä laatuaikaa vaikka iltapäiväkahvien muodossa :)
Halvemmaksi muuten tulisi nämä konstit yhteiskunnalle kuin vaikkapa perhetyöntekijän 2x/vko parin tunnin käynnit. Niin että moralisoijat, älkää jaksako.