Lue keskustelun säännöt.
Uskotko yksiavioisuuteen?
15.05.2016 |
Pidätkö ihanteena, että saman kumppanin kanssa ollaan ne 50+ vuotta eikä haaveilla muista, vai että välillä saa käydä vieraissa ja palata sitten oman kumppanin luokse?
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon tämän olevan ihmiskohtaista. Suurin osa ihmisistä tuskin on täysin yksiavioisia, mutta sinne suuntaan (eli kumppania on luontevaa vaihtaa 10-20v välein). Sitten on täysin yksiavioisia, polyamorisia, kaikkea tältä väliltä.
Itse elän vapaassa parisuhteessa enkä voisi kuvitella itseäni perinteiseen monogamiseen parisuhteeseen. Voin kuitenkin elää pitkiäkin aikoja tyytyväisenä sen yhden ihmisen kanssa, mutta minulla on koska tahansa vapaus harrastaa seksiä jonkun toisenkin kanssa tai vaikka pitää sivusuhdetta. Rakkautta maailmaan mahtuu, enkä minä voi omistaa puolisoani tai hän minua. Minulle uskollisuus parisuhteessa on rehellisyyttä ja avoimuutta, ei seksuaalista omistamista.
Edellisen viestin kirjoittaja N kysyisi sellaista, että onko teillä mitenkään sovittu rajoja sille kenen kanssa saatte seksiä harrastaa? Tämä kiinnostaisi koska meillä on puhuttu, niin että mahdolliset "syrjähypyt" tulisi hoitaa jossain kaukana kotoa sellaisen ihimisen kanssa joka ei varmasti tule enään vastaan.. N
Ei siis varsinaisesti olla ainakaan vielä että kummallakaan tällainen lupa olisi. Mutta jos lupa annettaisiin toiselle niin molemmat ollaan sitä mieltä, että sen kolmannen tulisi olla joku sellainen jota emme tunne ja johon emme enään ilman molempien halukkuutta törmää. Eli käytännössä tämä tuli olla jossain toisella paikkakunnalla.. Itselleni tällaista seuraa löytyisi varmaan aika helpolla baarista tai treffipalstalta siitäkin huolimatta että kertoisin tälle heti että olen hakemassa vain yhden yön seuraa enkä halua enään sen jälkeen tavata. Miehelle tämä en uskoisi olevan niin helppoa. Seuraa mieheni varmasti löytäisi mutta ongelmaksi varmasti muodostuisi tuo rehellisyys, eli että ei halua kuin yhden yön.. Mieheni on sanonut että voisi käydä osaltaan myös maksullisissa. Itseäni ajatus maksullisista tuntuu jotenkin ällöttävältä, mutta olisihan siinäkin puolensa. tuskin soittelevat perään..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon tämän olevan ihmiskohtaista. Suurin osa ihmisistä tuskin on täysin yksiavioisia, mutta sinne suuntaan (eli kumppania on luontevaa vaihtaa 10-20v välein). Sitten on täysin yksiavioisia, polyamorisia, kaikkea tältä väliltä.
Itse elän vapaassa parisuhteessa enkä voisi kuvitella itseäni perinteiseen monogamiseen parisuhteeseen. Voin kuitenkin elää pitkiäkin aikoja tyytyväisenä sen yhden ihmisen kanssa, mutta minulla on koska tahansa vapaus harrastaa seksiä jonkun toisenkin kanssa tai vaikka pitää sivusuhdetta. Rakkautta maailmaan mahtuu, enkä minä voi omistaa puolisoani tai hän minua. Minulle uskollisuus parisuhteessa on rehellisyyttä ja avoimuutta, ei seksuaalista omistamista.
Edellisen viestin kirjoittaja N kysyisi sellaista, että onko teillä mitenkään sovittu rajoja sille kenen kanssa saatte seksiä harrastaa? Tämä kiinnostaisi koska meillä on puhuttu, niin että mahdolliset "syrjähypyt" tulisi hoitaa jossain kaukana kotoa sellaisen ihimisen kanssa joka ei varmasti tule enään vastaan.. N
Meillä ei ole tuon tyyppisiä rajoja seksin harrastamiselle, tärkeimmät linjanvedot ovat ehkäisystä huolehtiminen (tuplat) ja että tilanne on kaikille osapuolille ok (siis myös sen kolmannen osapuolen on tiedostettava säätävänsä polyamorisen ihmisen kanssa). Eli lähinnä luotetaan omaan (ja toisen!) harkintaan ja arvostelukykyyn. Käytännössä aina tunnen säätöni ja ainakin tiedän puolisoni säädöt nimeltä tai jotain muuta kautta, esim. yhteisiä kavereita.
Pyrin myös välttämään sänkyyn tai sivusuhteeseen päätymistä henkilön kanssa, joka on tahollaan monogamisessa suhteessa. En halua olla rikkomassa liittoja, jos voin sen välttää. Tämänkin takia on toisaalta ihan hyvä tuntea edes jonkin verran säätöjään...
Uskon, että on mahdollista, jos löytää sellaisen kumppanin jonka kanssa menee niin hyvin yksiin ettei tarvitse erota ja viihtyy vielä kuolinvuoteellakin toisen seurassa.
Mutta en tosiaankaan usko, että suurin osa ihmisistä löytäisi sellaista ihmistä. Voihan sitä periaatteesta olla toisen kanssa loppuelämänsä, mutta mielestäni sellainen periaate ei ole tarpeellinen. Ihmiset ovat niin kovin erilaisia, ja voivat muuttua pitkän ajan kuluessa paljonkin. Monesti on parempi erota sitten kun suhde ei enää toimi eikä toinen tai kumpikaan ole onnellinen.
Sitä pidetään ihanteena että mennään naimisiin ja ollaan loppuelämä yhdessä. Haluaisihan sitä tietenkin löytää ihanteellisen kumppanin, jonka kanssa olisi aina onnellinen ja rakastunut. Siihen kai se perustuukin, mutta todellisuus on kyllä jotain muuta.
Uskon, vaikka olenkin eronnut miehen pettämisen vuoksi.
Ekalla kerralla olin naimisissa 20 vuotta ja täysin yksiavioisesti (minulla on syytä uskoa, että niin mieskin). Nyt minulla on uusi mies, ja luotan häneen vieläkin enemmän kuin itseeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin uskoa mutta en usko että biologisesti ihmistä on luotu olemaan yksiavioinen.
Jos ajatellaan biologisesti , niin miten ajattelit että luonto on tarkoittanut sitten lasten kasvattamisen? Ihminenhän on keksinyt ehkäisyn vasta ihan äskettäin ja luonnon kannalta seksin ainoa tarkoitus on lisääntyminen ja se että lapset myös saadaan lisääntymiskykyisiksi.
Kyllä luulen että biologisesti on yksiavioisuus toimivin siihen asti että toinen kuolee. En usko että missään vaiheessa miehet olisi päässeet panemaan kaikkia naisia vapaasti koska ihmislapsen kasvatus vie niin paljon aikaa ja voimavaroja.
Tietysti entisinä aikoina ihmisten elinikä on ollut lyhyt ja sitä kautta vanhemmaksi eläneellä on sitten ollut uusia kumppaneita.
Vierailija kirjoitti:
Pidätkö ihanteena, että saman kumppanin kanssa ollaan ne 50+ vuotta eikä haaveilla muista, vai että välillä saa käydä vieraissa ja palata sitten oman kumppanin luokse?
Suhtaudun yksiavioisuuteen ristiriitaisesti.Toisaalta haaveilen joskus muista ja flirttailen mielelläni,mutta toisaalta olen kumppanista hyvin mustasukkainen.Jos noista aloituksen vaihtoehdoista(mielestäni ne ovat turhan kärjistetyt),pitäisi valita,valitsisin sen 50+ vuotta yhden ja saman kumppanin kanssa.Olen pohjimmiltani romantikko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aina haaveillut kirkkovihkimisestä,vaikka en muuten ole uskonnollinen,koska siinä sanotaan kauniisti,että rakastatetaan myötä-ja vastoinkäymisissä,kunnes kuolema erottaa.Se olisi ihanteeni,tosin ei nykyaikana kovin realistinen ajatus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon! 21vuotta ollaan oltu yhdessä. Toisilla a ei kestä liitto kenenkään kanssa eli paljon on luonteestakin kiinni.
En usko enää. Ex-vaimo päätti puolestani.