Lue keskustelun säännöt.
Uskotko yksiavioisuuteen?
15.05.2016 |
Pidätkö ihanteena, että saman kumppanin kanssa ollaan ne 50+ vuotta eikä haaveilla muista, vai että välillä saa käydä vieraissa ja palata sitten oman kumppanin luokse?
Kommentit (31)
No itse olen pitänyt kiinni siitä ajatuksesta että olen vain yhden ja ainoan kanssa. Toistaiseksi olen sitten ollut yksin, koska ymmärrän ettei tällainen ole realistista tässä elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ei voisi haaveilla? Ajatuksen tasolla voi tehdä mitä hyvänsä olematta silti uskoton kumppanilleen. Teot ovat uskottomuutta, eivät ajatukset. Mutta kyllä, ihanne on yksiavioisuus, mielestäni. Siksi toiseksi, avioliitto on tahtotila ja asenne. Ei se (parisuhde) ole aina kivaa, eikä sen edes tarvitse olla.
Veikkaisin että ihmiskysymys. Itse olen näiden aiheiden kohdalla sanonut että itselleni ei sovi järisyttävä määrä kumppaneita ja vaihdoksia siitä syystä että olen introvertti, haluan pienen määrään kiinteitä ja hyviä ihmissuhteita ja muutenkin lämpenen hitaasti uusille asioille. En sitten tiedä kuinka yleisiä nämä omat piirteeni ovat muissa.
Uskon. Ero tulee heti syrjähypystä. Ei neuvotteluvaraa.
En usko, meillä on vapaa suhde, enkä voisi kuvitella eläväni ns. perinteisssä parisuhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta nuo molemmat ovat yksiavioisuutta. Uskon siihen, että yksi kumppani jota kunnioitetaan eikä jätetä. Mutta miten seksielämän järjestää on ihan oma asia kunhan se sopii kummallekin.
Onhan se minusta kiva ajatus. Uskon ja toivon sen olevan mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No itse haen kyllä sitä yhtä pysyvää kumppania. En harrasta, enkä pidä yhdenillan jutuista tai vieraissa käymisessä, koska siihen pitäisi olla myös isompia tunteita matkassa, jonka saan kumppaniltani. Tämäntakia en halua että toinenkaan käy vieraissa, koska en halua tauteja tai muuta ikäviä yllätyksiä tämän takia. Jos en kelpaa niin senku jättää ja lähtee etsimään sitä parempaa ehkä sitä avointa parisuhdetta jossa kummatkin vierailee keskenään itse kenenkin vieraan luona vaikka vuorotellen tai jokapäivä, kuhan se on kummallekkin ok, eikä vehkeillä seläntakana.
Nuorempana en uskonut, sukupuolivietti oli kova ja jokaisen hyvännäköisen kanssa piti päästä sänkyhommiin. Nyt vanhempana olen onnellisesti naimisissa, eikä voisi vähempää kiinnostaa vieraat eli nyt uskon yksiavioisuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon yksiavioisuuteen, mutta en varmaan siten kun joku asian mieltää.. On ihan ok, että muutaman vuoden alku huuman jälkeen ajatuksissa alkaa pyöriä fantasioita ja seksuaalista mielenkiintoa myös vieraita kohtaan.. Joskus saattaa tulla myös sellaisia ohimeneviä ihastuksia, joissa ei siis kyse ole pelkästään seksuaalisista ajatuksista, mutta tällaiset ajatukset pitää mielestäni pyrkiä ohittamaan..
Minusta pitkässä suhteessa näitä fantasioita ja ajatuksia vieraista pitäisi jollain lailla käsitellä yhdessä kumppanin kanssa ja puhua niistä.. Uskon siihen että jos asioita ei jollainlailla pura niin ne saattvat jossain tilanteessa purkautua hallitsemattomalla tavalla...
Mikä sitten olisi sopiva tapa purkaa näitä.. Se on kahden kauppaa ja kaikissa parisuhteissa on omat sääntönsä.. Meillä on oikein hyvä liitto, enkä todellakaan halua että se tulee päättymään minkään pettämis tragedian vuoksi.. Ollaan joskus puhuttu siitä voitaisiinko antaa toisillemme lupa käydä vieraissa.. Mitään avointasuhdetta jossa saisi vapaasti olla muiden kanssa ei kumpikaan halua, mutta periaatteessa ainakin ajatuksen tasolla voisi hyväksyä sen, että ennalta sovitusti kummallakin voisi olla joku yhdenyön juttu jossain toisella paikkakunnalla... Itsellä tuo herättää jonkinlaista mustasukkaisuutta, mutta olen miettinyt että parempi vaihtoehto olisi hoitaa tuo asia tällätavoin yhdessä ja hallutsti kuin niin, että toisella vain paineet kasvaa ja sitten tapahtuu jotain hallitsematonta.. Itselläkin tulee joskus vahvasti sellainen olo, että haluaisin kokeilla jotain toista, siis ihan vaan seksiä.. Aika näyttää mitä tapahtuu.. N
Uskon tämän olevan ihmiskohtaista. Suurin osa ihmisistä tuskin on täysin yksiavioisia, mutta sinne suuntaan (eli kumppania on luontevaa vaihtaa 10-20v välein). Sitten on täysin yksiavioisia, polyamorisia, kaikkea tältä väliltä.
Itse elän vapaassa parisuhteessa enkä voisi kuvitella itseäni perinteiseen monogamiseen parisuhteeseen. Voin kuitenkin elää pitkiäkin aikoja tyytyväisenä sen yhden ihmisen kanssa, mutta minulla on koska tahansa vapaus harrastaa seksiä jonkun toisenkin kanssa tai vaikka pitää sivusuhdetta. Rakkautta maailmaan mahtuu, enkä minä voi omistaa puolisoani tai hän minua. Minulle uskollisuus parisuhteessa on rehellisyyttä ja avoimuutta, ei seksuaalista omistamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uskon tämän olevan ihmiskohtaista. Suurin osa ihmisistä tuskin on täysin yksiavioisia, mutta sinne suuntaan (eli kumppania on luontevaa vaihtaa 10-20v välein). Sitten on täysin yksiavioisia, polyamorisia, kaikkea tältä väliltä.
Itse elän vapaassa parisuhteessa enkä voisi kuvitella itseäni perinteiseen monogamiseen parisuhteeseen. Voin kuitenkin elää pitkiäkin aikoja tyytyväisenä sen yhden ihmisen kanssa, mutta minulla on koska tahansa vapaus harrastaa seksiä jonkun toisenkin kanssa tai vaikka pitää sivusuhdetta. Rakkautta maailmaan mahtuu, enkä minä voi omistaa puolisoani tai hän minua. Minulle uskollisuus parisuhteessa on rehellisyyttä ja avoimuutta, ei seksuaalista omistamista.
Edellisen viestin kirjoittaja N kysyisi sellaista, että onko teillä mitenkään sovittu rajoja sille kenen kanssa saatte seksiä harrastaa? Tämä kiinnostaisi koska meillä on puhuttu, niin että mahdolliset "syrjähypyt" tulisi hoitaa jossain kaukana kotoa sellaisen ihimisen kanssa joka ei varmasti tule enään vastaan.. N
Kun olin sinkku, en edes silloin paneskellut treffikumppaneita. Kerran kokeilin, oli pettymys.
Viihdyin yksin hyvin, seksi ei ole mielesdä 24/7, mutta parisuhteessa se on kivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun olin sinkku, en edes silloin paneskellut treffikumppaneita. Kerran kokeilin, oli pettymys.
Viihdyin yksin hyvin, seksi ei ole mielesdä 24/7, mutta parisuhteessa se on kivaa.
En minäkään, mutta nyt pitkässä suhteessa eläessä asia joskus vähän harmittaa..
Uskon, ihan täysin. En pidä tunteesta, että miehellä olisi seksiä jonkun toisen kanssa. Haluan, että olemme uskollisia. Jos mies ei siihen pystyisi, minä en olisi hänelle oikea kumppani.
Pidän ihanteena että ois vaan yksi kenen kanssa ois ihan loppuun asti uskollisena toisilleen. Ja oon mies, jos ketään kiinnosti.
Moniavioisuus ei ole edes mahdollista tässä maassa, joten kysymys yksiavioisuuteen uskomisesta on outo. Ilmeisesti tässä tarkoitettiin ainoastaan, että uskotaanko, että ihminen voi olla sukupuolisessa kanssakäymisessä vain yhden toisen ihmisen kanssa. Ja sehän nyt ei ole uskon asia, kun tiedossa on ihmisiä, jotka näin käyttäytyvät. Että onko sellaisia parisuhteita, joissa on kaksi tällaista ihmistä? Enpä tiedä. Tiedättekö te?
Vierailija kirjoitti:
Nuorempana en uskonut, sukupuolivietti oli kova ja jokaisen hyvännäköisen kanssa piti päästä sänkyhommiin. Nyt vanhempana olen onnellisesti naimisissa, eikä voisi vähempää kiinnostaa vieraat eli nyt uskon yksiavioisuuteen.
Kunnes kumppanisi ei enää halua sinua. Tai ehkä silloin eroat ensin. Jos sivusuhde ei kumppanille sovi.
Olen mieheni kanssa niin kauan kun pystyn. Toistaiseksi olen ollut avoliitossa 9,5 vuotta. Jos hän ei enää ymmärtäisi minua, niin voi olla että minun olisi pakko lähteä. Tai jos hän vaatisi minua ymmärtämään jotain sellaista käytöstä, jota en ymmärrä.
Siksi en mene naimisiin, koska mitään takeita liiton kestävyydestä ei ole, enkä ala toisen rinnalla seisomaan ja lupaa siis sellaista, jos toinen on jotenkin ymmärtämätön. Omien mieltymysteni takia en ole heti toista jättämässä, siis jos aina ei ole kivaa. Mutta se, ettei ole "kivaa" on eri asia kuin se, että on huono olla.
Haluaisin uskoa mutta en usko että biologisesti ihmistä on luotu olemaan yksiavioinen.