Missä hiljainen, ujo, introvertti mies voisi kohdata naisen?

21-v. olet tosi nuori, et varmaan ole kokenut edes kovin montaa erilaista ympäristöä vielä... kannattaa avoimin mielin mennä erilaisiin tilanteisiin ja kaveriporukoihin, voi olla että jossakin muualla olet paljon pidetympi ja jossain toisaalla taas kukaan ei tykkää susta. harva on hyvä kaikessa. löydä oma vahvuutesi kokeilun kautta. mokaaminen ei alle kolmekymppisenä tunnu missään. ketään ei kiinnosta epäonnistumiset, mutta ne kerrat kun ei uskaltanut edes yrittää, ne alkaa harmittamaan kun tulee ikää. ei ole ennalta määrättyä kohtaloa, vaan jokainen tekee elämästään, sattumien myötä, sellaisen kuin siitä tulee.

Astraalitasolta. Eikä tämä ole vitsi. Rakkauden etsiminen egon avulla arkitasolta on epävarmaa, lopputuloskin voi olla huono. Etsiydy sisältäpäin yhteyteen rakkauden virtaan, antaudu itse ensin rakastetuksi. Sitten tulet itse rakastavaksi ja se on magneetti.

-

Miten olis johonkin nörttien suosimaan harrastukseen hakeutuminen? Lautapelit, roolipelit, boffaus ja mitä näitä on. Cossaus (cosplay) nyt olisi ainakin takuuvarma tyttömagneettiharrastus, tytöt olisivat innoissaan jos saisivat sinne jonkun nuoren miehen puettavaksi. Boffaus taas on fyysisempää, siinä pääsee ottamaan kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen (vaikka miehet on enemmistössä, niin kyllä siellä naisiakin pyörii) ihan fyysisellä tasolla.

Harrastusten kautta tulisi myös harjoiteltua ihan tavallista kanssakäymistä vastakkaisen sukupuolen kanssa niin ettei jo pelkkä naiselle puhuminen pelottaisi ajatuksena.

schnappi kirjoitti:

En ole ap mutta neuvot kyllä kelpaavat.

Olen 21v mies pääkaupunkiseudulta. Voisin hyvin kuvailla itseäni ujoksi ja ehkä jopa hieman sulkeutuneeksi.

Kavereita minulla on neljä, joista näen ehkä yhtä kerran viikossa. Sitten on tietenkin semmoisia "tuttuja", joita näen muutaman kerran vuodessa. En jostain syystä osaa muodostaa kaverisuhteita, saatika sitten ylläpitää niitä. Minulla on myös ihmeellinen tapa mielessäni miettiä etukäteen miten esim. joku baarireissu etenisi. Tämän takia jopa joskus kieltäydyn lähtemästä ulos, kun mielessäni olen jo kuvitellut miten homma ei pääty hyvin. Saman asian takia en uskalla lähestyä naisia livenä, koska pelkään että joku saattaaisi antaa myöntyvän vastauksen enkä silloin tietäisi miten toimia.  Eli lyhyesti sanottuna en osaa heittäytyä hetkeen vaan laskelmoin kaiken etukäteen.

Naisiin minulla ei ole ollut fyysistä kontaktia ikinä. Ei kädestä pitämistä, ei suutelua, ei mitään. Tinderin kautta olen kynyt pareilla treffeillä, mutta niistä ei ole tullut mitään. Olen myös muutaman kerran pyytänyt puolituttuja tyttöjä ulos, mutta pakit on tullut samantien. Tämän takia itsetunto on hyvinkin kolhiintunut, enkä oikein usko että kukaan voisi minuun ihastua. Oman epävarmuuteni takia en yhdessä vaiheessa ottanut naisiin minkäänlaista kontaktia neljään vuoteen.

Kaiken lisäksi olin teini-iässä ylipainoinen ja kasvupyrähdys tuli vasta 9.luokan lopussa. Sen vuoksi omakuvakin on mukavasti vääristynyt, vaikka tiedän etten ole ylipainoinen (185/75), niin silti tuonne päähän on semmoinen mielikuva iskostunut.

Jos joku tuon romaanin jaksoi lukea niin kiitos siitä. Neuvoja saa antaa :)

Mun neuvo sulle on introvertit.net. Sinne voit rekisteröitynä tehdä seuranhakuilmoituksen. Sattuneesta syystä ei ole mitenkään kauhean vilkas foorumi, mutta voit löytää sieltä samanhenkistä seuraa. Itsekkin introverttinä oon kärsinyt samanlaisista ongelmista nuorempana.

Voihan ton tsekata, kuulostaa kyllä aika jännältä paikalta :D

Jos ei baarit kiinnosta, niin naisetkaan ei kiinnosta.

Sinkkumies