Anopin asunto ei sovellu lasten hoitopaikaksi..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten musta tuntuu, että täällä on vaan lapsettomia vastailemassa. Jos jonkun mielestä on ok, että liikkumista treenaava ja tarvitseva lapsi laitetaan tunneiksi tuoliin tai sänkyyn itkemään, eikä päästetä maahan vaikka äiti tai isä sanoo, että se on ok ja valvovat, ettei mitään satu, niin on teilläkin tavat...

Jutun pointti ei ollut siinä, että anopin pitäisi asuntonsa rempata tai meidän lasta valvoa, kun me olemme paikalla kylässä. Vaan siinä, että anoppi tekee väärin pitämällä lasta sylissä kiinni, eikä päästä liikkumaan, vaikka lapsi tuskailee ja vääntelehtii.

Ap

Omani on 15-vuotias. Etkö pidä saamistasi kommenteista? Entä miksi tarinaksi muuttui alkuperäisestä, tässä on jo huomattavasti enemmän draamaa kuin aloitusviestissä (tunneiksi itkemään)?

14&17

Pahoittelen, luin aamusilmillä aloitusviestin huonosti. My bad! Puhukaa silti anopin kanssa, toiveenne lapsen silmälläpidosta eivät selvästikään kohtaa. Ehkä anopin pieniä lapsia on aikanaan kasvatettu noin? 14&17

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opeta sille lapselle mitä sana EI tarkoittaa. Koirakin oppii sen. Lisäksi anopilla vahdit sitä lasta (tai lapsen isä vahtii). Ei se lapsi ikinä opi, jos kuljet sen edellä nostamassa kaiken särkyvän pois ja lapsi saa temmeltää ihan vapaasti. Näin kasvatetaan niitä lapsia, jotka Prismassa kiljuu kurkku suorana jos ei saa pillimehua ja munkkia syötäväksi siinä ostosten aikana.

Lapsi ymmärtää jo ei sanan ! Se ei kuitenkaan ihan kaikkea estä noin pienellä..

Ap

Ja juuri siksi sinä tai miehesi kuljette tämän pienen perässä ja sanotte joka kerta, kun kurkottelee lasiesinettä, että ei. Tuo ON rankka vaihe, ehkä kaikkein rankin noin vahtimismielessä, mutta se on pakko käydä läpi, jos haluaa poistua kodista jonnekin.

Tätä me juurikin opetellaan! Eikai se väärin ole, jos alle 1v ei sitä vielä täysin osaa?

No mutta mikä se ongelma sitten on, jos kerran kuljette perässä ja vahditte? Itsestään selvää on, että ette voi jättää lasta yksin anopille hoitoon, jos ette hyväksy sitä, että on syöttötyolissa tai pinnasängyssä poissaolonne ajan. En minäkään hyväksyisi, mutta en myöskään jättäisi. Tai ainakin avaisin suuni ja puhuisin.

Vieras tulee ajallaan, talo elää tavallaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten musta tuntuu, että täällä on vaan lapsettomia vastailemassa. Jos jonkun mielestä on ok, että liikkumista treenaava ja tarvitseva lapsi laitetaan tunneiksi tuoliin tai sänkyyn itkemään, eikä päästetä maahan vaikka äiti tai isä sanoo, että se on ok ja valvovat, ettei mitään satu, niin on teilläkin tavat...

Jutun pointti ei ollut siinä, että anopin pitäisi asuntonsa rempata tai meidän lasta valvoa, kun me olemme paikalla kylässä. Vaan siinä, että anoppi tekee väärin pitämällä lasta sylissä kiinni, eikä päästä liikkumaan, vaikka lapsi tuskailee ja vääntelehtii.

Ap

Minusta taas tuntuu että sinä olet yhden lapsen äiti, jolle luonnollisesti se oma lapsi on shown päätähti, jonka ehdoilla mennään.

Kyläpaikoissa mennään kyläpaikan ehdoilla.

Mikä miestäsi esti viemästä lasta kävelyretkelle valvotusti?

Kyllä tällä hetkellä olen yhden lapsen äiti, edellisen kanssa ei päästy näin pitkälle, siksi me vasta opetellaan näitä juttuja! Ja en pidä omaa lastani päätähtenä, silmätikkuna kuitenkin. Ja kyläpaikassa toki kyläpaikan ehdoilla, mutta enpäs lähde kylään, jossa lapsen pitää itkeä, kun ei istumiselta pääse raajojaan veryttelemään..

Ap

Täällä taitaa olla vaan Velat ja vanhat piiat vastailemassa tähän aikaan.

T. Kotihoitaja

Ps. Lapsen kasvatusta ei todellakaan ole tuo ei ja älän hokeminen. Jo pienelle täytyy selittää mitä ja miksi. Kielivarastokin kehittyy, kun lapselle puhutaan muutakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten musta tuntuu, että täällä on vaan lapsettomia vastailemassa. Jos jonkun mielestä on ok, että liikkumista treenaava ja tarvitseva lapsi laitetaan tunneiksi tuoliin tai sänkyyn itkemään, eikä päästetä maahan vaikka äiti tai isä sanoo, että se on ok ja valvovat, ettei mitään satu, niin on teilläkin tavat...

Jutun pointti ei ollut siinä, että anopin pitäisi asuntonsa rempata tai meidän lasta valvoa, kun me olemme paikalla kylässä. Vaan siinä, että anoppi tekee väärin pitämällä lasta sylissä kiinni, eikä päästä liikkumaan, vaikka lapsi tuskailee ja vääntelehtii.

Ap

Minusta taas tuntuu että sinä olet yhden lapsen äiti, jolle luonnollisesti se oma lapsi on shown päätähti, jonka ehdoilla mennään.

Kyläpaikoissa mennään kyläpaikan ehdoilla.

Kyllä tällä hetkellä olen yhden lapsen äiti, edellisen kanssa ei päästy näin pitkälle, siksi me vasta opetellaan näitä juttuja! Ja en pidä omaa lastani päätähtenä, silmätikkuna kuitenkin. Ja kyläpaikassa toki kyläpaikan ehdoilla, mutta enpäs lähde kylään, jossa lapsen pitää itkeä, kun ei istumiselta pääse raajojaan veryttelemään..

Ap

Draaaamaaaaa. Älä mene kylään.

Meillä on useampi lapsenlapsi, joita olemme hoitaneet säännöllisesti ja välillä ovat olleet viikonkin hoidossa yötä päivää, ihan pienestä saakka. Lasten takia, edes niiden omien aikoinaan, emme muuttaneet sisustuksesta mitään. Arvokkaatkin esineet ovat saaneet olla rauhassa.

Lapset oppivat, että koriste-esineisiin ei kosketa, niitä vain katsellaan ja oppivat sen ihan ilman itkettämistäkin, kauniisti puhumalla. Se edellyttää vain, että alusta saakka lapsen liikkumista ja tekemistä seurataan, jolloin tilanteeseen "pääsee kiinni" ennen kuin vahinko tapahtuu. Olen kyykistynyt pienen vierelle ja kertonut, että siihen kulloisenkiin tavaraan ei saa koskea, mutta voimme yhdessä katsella sitä. Olen saattanut kertoa, että ko. esine on minulle siitä ja siitä syystä tärkeä, lapsi ymmärtää kyllä. 1-vuotias ei välttämättä vielä, mutta sen ikäiselle riittää ymmärtämiseen toisto; aina lapsen yrittäessä ottaa tavaran, jota ei saa ottaa, kiellän kauniisti sanomalla ei, ei saa ottaa. Toistoja ei yleensä ole tarvittu kovin montaa.

Kiellettyjen tavaroiden vastapainoksi tulee toki olla tavaroita, joita saa tutkia ja kosketella, sekä tietysti lasta kiinnostavia leluja. Ja yhdessä tekemistä, koska tylsistyneet lapset hakevat huomiota "tekemällä pahojaan".

Lasten tehtävä on tutkia ympäristöään, siten he oppivat ja siksi lapsen on saatava liikkua ympäriinsä. Aikuisten tehtävä on pitää lasta silmällä ja opettaa tälle, että on paikkoja tai tavaroita, joihin ei kosketa, joko vaarallisuuden takia tai vain siksi, että kaikki tavarat eivät ole tarkoitettu leikittäviksi ja kosketeltaviksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten musta tuntuu, että täällä on vaan lapsettomia vastailemassa. Jos jonkun mielestä on ok, että liikkumista treenaava ja tarvitseva lapsi laitetaan tunneiksi tuoliin tai sänkyyn itkemään, eikä päästetä maahan vaikka äiti tai isä sanoo, että se on ok ja valvovat, ettei mitään satu, niin on teilläkin tavat...

Jutun pointti ei ollut siinä, että anopin pitäisi asuntonsa rempata tai meidän lasta valvoa, kun me olemme paikalla kylässä. Vaan siinä, että anoppi tekee väärin pitämällä lasta sylissä kiinni, eikä päästä liikkumaan, vaikka lapsi tuskailee ja vääntelehtii.

Ap

Minusta taas tuntuu että sinä olet yhden lapsen äiti, jolle luonnollisesti se oma lapsi on shown päätähti, jonka ehdoilla mennään.

Kyläpaikoissa mennään kyläpaikan ehdoilla.

Kyllä tällä hetkellä olen yhden lapsen äiti, edellisen kanssa ei päästy näin pitkälle, siksi me vasta opetellaan näitä juttuja! Ja en pidä omaa lastani päätähtenä, silmätikkuna kuitenkin. Ja kyläpaikassa toki kyläpaikan ehdoilla, mutta enpäs lähde kylään, jossa lapsen pitää itkeä, kun ei istumiselta pääse raajojaan veryttelemään..

Ap

Siis oletteko te paikalla vai onko anoppi yksin verryttelevän lapsen kanssa? Jos te olette myös paikalla, niin suu auki ja sanokaa anopille, että te vahditte ja sitten myös vahditte. Tähän anopin käytäntöön on luultavasti joku syy, eli se konttaava lapsi on yksinään kurkotellut tavaroita teidän juodessa kahvia tms. Tämä on oikeasti tosi, tosi lyhyt vaihe, mutta se vaan pitää käydä läpi ja tsemppiä siihen. 1-vuotiaan kanssa on OIKEASTI se vaihe, että et ehdi istahtaa alas. Se ei ole sen vastasyntyneen kanssa, vaan teillä juuri nyt.

Eivätkö vastaajat hulmaa, että ap kertoi yrittäneensä laittaa lapsensa lattialle, mutta anoppi nosti lapsen pois eikä anna lapsen liikkua  lainkaan vaikka äiti ja isä ovat valvomassa. En muista lukeneeni, että ap olisi kieltäytynyt valvomasta lastaan.  Ongelmaksi hän kokee sen, että lapsi on kahlittu syöttätuoliin tai syliin. Kun lapsi oppii kävelemään ei häntä enää voi pitkään istuttaa syöttötuolissa tai pitää pinnasängyssä. Kävelemään oppineenakaan ei ymmärrys ole vielä sillä tasolla, että ei yrittäisi kosketella tavaroita. Jokainen pikkulapsen kanssa  arkea viettänyt tietää tämän.  Ratkaisuna vain sitten se,  että anoppi käy teillä ettekä te hänellä lukuunottamatta lyhyitä piipahduksia. Ilmeisesti välimatka on kuitenkin lyhyt. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opeta sille lapselle mitä sana EI tarkoittaa. Koirakin oppii sen. Lisäksi anopilla vahdit sitä lasta (tai lapsen isä vahtii). Ei se lapsi ikinä opi, jos kuljet sen edellä nostamassa kaiken särkyvän pois ja lapsi saa temmeltää ihan vapaasti. Näin kasvatetaan niitä lapsia, jotka Prismassa kiljuu kurkku suorana jos ei saa pillimehua ja munkkia syötäväksi siinä ostosten aikana.

Lapsi ymmärtää jo ei sanan ! Se ei kuitenkaan ihan kaikkea estä noin pienellä..

Ap

Ja juuri siksi sinä tai miehesi kuljette tämän pienen perässä ja sanotte joka kerta, kun kurkottelee lasiesinettä, että ei. Tuo ON rankka vaihe, ehkä kaikkein rankin noin vahtimismielessä, mutta se on pakko käydä läpi, jos haluaa poistua kodista jonnekin.

Tätä me juurikin opetellaan! Eikai se väärin ole, jos alle 1v ei sitä vielä täysin osaa?

Vanhempien syy on, jos vanhemmat eivät osaa vahtia. Lähes kaikki 1 v. ovat melko "täystuhoja", toiset vanhemmat tekevät hommansa eli vahtivat toiset taas ei.

Eikö anopille voi sanoa, että sun koti ei ilkein ole lapsiturvallinen ja pelkäätte, että lapsi rikkoo jotain hänen tavaroitaan... Että anoppi voisi mieluummin kyläillä teidän luona. Ja että lapsi on nyt siinä iässä, ettei voi vain istua paikoillaan. Luulisi anopin ymmärtävän. Mutta oma asiansa se on, jos ei halua tavaroitaan siirrellä, ei sellaista oikein voi suoraan keneltäkään pyytää!

Te vahditte lasta ja sanotte anopille että antaa lapsen liikkua te itse vahditte. Onko oikeasti vaikeaa?

Siis kiellätte anoppia nostamasta lasta lattialta ja laittamasta syöttötuoliin jos ei ole ruoka-aika.

Nyt tarvitaan kasvatustaitoa lapsen parhaaksi, otatte vastuun jälkeläisestänne.

Viittaan otsikointiin "Anopin asunto ei sovellu lasten hoitopaikaksi.." Tästä saa kuvan että jättäisitte lapsen hoitoon anopille ja koti on siihen sopimaton ja lapsi pidetään "vangittuna" hoidon ajan. Ratkaisu on että lapsi ei ole hoidossa anopilla, hoidatte itse. Lapsen pitää saada liikkua ja te rajoitatte missä hän saa liikkua hajoittamatta mitään.

Vierailija kirjoitti:

Täällä taitaa olla vaan Velat ja vanhat piiat vastailemassa tähän aikaan.

T. Kotihoitaja

Ps. Lapsen kasvatusta ei todellakaan ole tuo ei ja älän hokeminen. Jo pienelle täytyy selittää mitä ja miksi. Kielivarastokin kehittyy, kun lapselle puhutaan muutakin.

ööö, niin. Miksi ei voi selittää rauhassa että mitä ja miksi. Ei se 1 v. sitä tajua vielä ensimmäisestä kerrasta, mutta OPPII. Sitähän se opettelu juuri on. Ihan oikeasti. Mulla on neljä lasta ja anoppila, jossa on kristallia sun muuta matalilla tasoilla. Ikinä ei ole mitään hajonnut, mutta lapsia on vahdittu ja sanottu että ei ja myös selitetty, miksi ei. Ensin se lapsi oppi että ei ja sitten sen, miksi ei. Oletko oikeasti lapsia hoitamassa? Pelottavaa jos olet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten musta tuntuu, että täällä on vaan lapsettomia vastailemassa. Jos jonkun mielestä on ok, että liikkumista treenaava ja tarvitseva lapsi laitetaan tunneiksi tuoliin tai sänkyyn itkemään, eikä päästetä maahan vaikka äiti tai isä sanoo, että se on ok ja valvovat, ettei mitään satu, niin on teilläkin tavat...

Jutun pointti ei ollut siinä, että anopin pitäisi asuntonsa rempata tai meidän lasta valvoa, kun me olemme paikalla kylässä. Vaan siinä, että anoppi tekee väärin pitämällä lasta sylissä kiinni, eikä päästä liikkumaan, vaikka lapsi tuskailee ja vääntelehtii.

Ap

Omani on 15-vuotias. Etkö pidä saamistasi kommenteista? Entä miksi tarinaksi muuttui alkuperäisestä, tässä on jo huomattavasti enemmän draamaa kuin aloitusviestissä (tunneiksi itkemään)?

14&17

No tunneiksi itkemään oli lähinnä vertaus. Parempi ehkä, että "pitkäksi ajaksi kitisemään, itkuun ja raivariin saakka."

Vierailija kirjoitti:

Meillä on useampi lapsenlapsi, joita olemme hoitaneet säännöllisesti ja välillä ovat olleet viikonkin hoidossa yötä päivää, ihan pienestä saakka. Lasten takia, edes niiden omien aikoinaan, emme muuttaneet sisustuksesta mitään. Arvokkaatkin esineet ovat saaneet olla rauhassa.

Lapset oppivat, että koriste-esineisiin ei kosketa, niitä vain katsellaan ja oppivat sen ihan ilman itkettämistäkin, kauniisti puhumalla. Se edellyttää vain, että alusta saakka lapsen liikkumista ja tekemistä seurataan, jolloin tilanteeseen "pääsee kiinni" ennen kuin vahinko tapahtuu. Olen kyykistynyt pienen vierelle ja kertonut, että siihen kulloisenkiin tavaraan ei saa koskea, mutta voimme yhdessä katsella sitä. Olen saattanut kertoa, että ko. esine on minulle siitä ja siitä syystä tärkeä, lapsi ymmärtää kyllä. 1-vuotias ei välttämättä vielä, mutta sen ikäiselle riittää ymmärtämiseen toisto; aina lapsen yrittäessä ottaa tavaran, jota ei saa ottaa, kiellän kauniisti sanomalla ei, ei saa ottaa. Toistoja ei yleensä ole tarvittu kovin montaa.

Kiellettyjen tavaroiden vastapainoksi tulee toki olla tavaroita, joita saa tutkia ja kosketella, sekä tietysti lasta kiinnostavia leluja. Ja yhdessä tekemistä, koska tylsistyneet lapset hakevat huomiota "tekemällä pahojaan".

Lasten tehtävä on tutkia ympäristöään, siten he oppivat ja siksi lapsen on saatava liikkua ympäriinsä. Aikuisten tehtävä on pitää lasta silmällä ja opettaa tälle, että on paikkoja tai tavaroita, joihin ei kosketa, joko vaarallisuuden takia tai vain siksi, että kaikki tavarat eivät ole tarkoitettu leikittäviksi ja kosketeltaviksi.

Näin meillä myös. 1-vuotiaalla yleensä vielä annetaan käteen joku tavara, jota saa näprätä,maistella ja heitellä, että saadaan huomio käännettyä kielletystä tavarasta pois. 36

Vierailija kirjoitti:

Äh täällä ymmärretään vaan tahallaan väärin. Mä en odota anopilta mitään remppaa lapsenlapsen takia, mutta eikö olisi ihan normaalia, että kukkamaljakko, johon vajaat 1v pääsee käsiksi, siirrettäisiin johonkin korkeammalle tai vaikka joku viinirypälekulho.

Me hoidamme lasta kylässäkin ja katsomme perään. Tyhmää on, ettei anoppi anna lapsen olla rauhassa maassa, vaikka minä tai mieheni oltaisiin vieressä. Hän ottaa lapsen syliin kitisemään.

Lapsi ymmärtää ei sanan kotona ja tietää, ettei esim pistorasioihin kosketa. Kun sanon ei, lapsi lähtee pois, jos ei niin haen sen pois. Kylässä ei noin pieni välttämättä tajua asioita samanlailla kun kotona, siksi joutuukin valvomaan tarkemmin!

Ap

Mun anoppilassa on myös koriste-esineitä ym., mutta en oikein ymmärrä ongelmaa. Mun lapset ovat 0-2-vuotiaina viihtyneet hyvin lyhyitä hetkiä yksikseen ja muuten heidän kanssaan on leikitty ja luettu ja juteltu. Välillä (myös anoppilassa) ovat viihtyneet ihan hyvin lelujen kanssa lattialla ja jättäneet maljakot ym. rauhaan, ja kun se hetki on ollut ohi niin minä tai mieheni aloimme taas touhuta lapsen kanssa (tosin mun miehen vanhemmat kyllä myös mielelllään leikkivät, että me saimme vaikka juoda kahvia). Ei voi olettaa, että 1-vuotias viihtyy kovin pitkään yksinään eikä mene ottamaan kiinnostavia esineitä.

Suoraan sanottuna 0-1-vuotiaiden kanssa vierailut eivät ole minusta kovin hauskoja tai rentouttavia, se vaan on elämän tosiasia.

Jos anoppi vaatii, että lapsen on istuttava koko vierailu syöttötuolissa, niin en todellakaan menisi enää kylään vaan anoppi voisi tulla meille. Myös hoitamista varten on kätevämpää kun tulivat meille, kun lapset saavat olla omassa kodissaan ja meillä on kaikki tarpeellinen, ehkä tekin voitte pyytää häntä vain teille.

Vierailija kirjoitti:

Te vahditte lasta ja sanotte anopille että antaa lapsen liikkua te itse vahditte. Onko oikeasti vaikeaa?

Siis kiellätte anoppia nostamasta lasta lattialta ja laittamasta syöttötuoliin jos ei ole ruoka-aika.

Nyt tarvitaan kasvatustaitoa lapsen parhaaksi, otatte vastuun jälkeläisestänne.

Viittaan otsikointiin "Anopin asunto ei sovellu lasten hoitopaikaksi.." Tästä saa kuvan että jättäisitte lapsen hoitoon anopille ja koti on siihen sopimaton ja lapsi pidetään "vangittuna" hoidon ajan. Ratkaisu on että lapsi ei ole hoidossa anopilla, hoidatte itse. Lapsen pitää saada liikkua ja te rajoitatte missä hän saa liikkua hajoittamatta mitään.

Tätä tarkoitin, ehkä otsikko on huonosti muotoiltu, vaikka pitää paikkansa. Sinne en lasta hoitoon vie.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äh täällä ymmärretään vaan tahallaan väärin. Mä en odota anopilta mitään remppaa lapsenlapsen takia, mutta eikö olisi ihan normaalia, että kukkamaljakko, johon vajaat 1v pääsee käsiksi, siirrettäisiin johonkin korkeammalle tai vaikka joku viinirypälekulho.

Me hoidamme lasta kylässäkin ja katsomme perään. Tyhmää on, ettei anoppi anna lapsen olla rauhassa maassa, vaikka minä tai mieheni oltaisiin vieressä. Hän ottaa lapsen syliin kitisemään.

Lapsi ymmärtää ei sanan kotona ja tietää, ettei esim pistorasioihin kosketa. Kun sanon ei, lapsi lähtee pois, jos ei niin haen sen pois. Kylässä ei noin pieni välttämättä tajua asioita samanlailla kun kotona, siksi joutuukin valvomaan tarkemmin!

Ap

Mun anoppilassa on myös koriste-esineitä ym., mutta en oikein ymmärrä ongelmaa. Mun lapset ovat 0-2-vuotiaina viihtyneet hyvin lyhyitä hetkiä yksikseen ja muuten heidän kanssaan on leikitty ja luettu ja juteltu. Välillä (myös anoppilassa) ovat viihtyneet ihan hyvin lelujen kanssa lattialla ja jättäneet maljakot ym. rauhaan, ja kun se hetki on ollut ohi niin minä tai mieheni aloimme taas touhuta lapsen kanssa (tosin mun miehen vanhemmat kyllä myös mielelllään leikkivät, että me saimme vaikka juoda kahvia). Ei voi olettaa, että 1-vuotias viihtyy kovin pitkään yksinään eikä mene ottamaan kiinnostavia esineitä.

Suoraan sanottuna 0-1-vuotiaiden kanssa vierailut eivät ole minusta kovin hauskoja tai rentouttavia, se vaan on elämän tosiasia.

Jos anoppi vaatii, että lapsen on istuttava koko vierailu syöttötuolissa, niin en todellakaan menisi enää kylään vaan anoppi voisi tulla meille. Myös hoitamista varten on kätevämpää kun tulivat meille, kun lapset saavat olla omassa kodissaan ja meillä on kaikki tarpeellinen, ehkä tekin voitte pyytää häntä vain teille.

Kiitos ymmärryksestä:)

Ap

Vierailija kirjoitti:

Miten musta tuntuu, että täällä on vaan lapsettomia vastailemassa. Jos jonkun mielestä on ok, että liikkumista treenaava ja tarvitseva lapsi laitetaan tunneiksi tuoliin tai sänkyyn itkemään, eikä päästetä maahan vaikka äiti tai isä sanoo, että se on ok ja valvovat, ettei mitään satu, niin on teilläkin tavat...

Jutun pointti ei ollut siinä, että anopin pitäisi asuntonsa rempata tai meidän lasta valvoa, kun me olemme paikalla kylässä. Vaan siinä, että anoppi tekee väärin pitämällä lasta sylissä kiinni, eikä päästä liikkumaan, vaikka lapsi tuskailee ja vääntelehtii.

Ap

Et kai sä nyt ihan oikeasti anna anopin toimia noin? En antaisi omaa lastani kohdella noin :(

En tiedä miten horjuvilla tasoilla tai millaisia korkeita helposti kaatuvia lasivaateja anoppisi koti on täynnä, mutta meillä ei edes kotona siirretty kaikkia tuikkuja, kippoja ja maljakoita lapsen ulottumattomiin. Ei meillä ollut kulma-, liesi- jne suojuksiakaan. On toki rankkaa vahtia ja kieltää ja opettaa, mutta itselleni tuli mm. tavaksi aina välillä käydä (ja aina kotoa lähtiessä) keittiössä varmistamassa, ettei liesi ollut päällä (ettei lapsi ollut kääntänyt nappeja) jne. (voikun olisikin ollut induktioliesi niinkuin nykyään!).

Yleisesti koin ja koen edelleen 8v kanssa, että helpompaa on, jos lapsenvahti on meillä kotona, missä on lapsen tutut tavarat. Harvemmin siis vein/vien mummin tai kummin luo. Kyläilimme toki niin sukulaisilla kuin ystävillä (monissa paikoissa ei lapsia ja paljon vaaranpaikkoja, mutta vahtimalla selvittiin ilman traumoja!) ja liikuimme muutenkin paljon eri paikoissa kodin ulkopuolella.

Jos AINOA ongelma todellisuudessa oli, että lapsi ei saa liikkua anopin luona, niin se toki on ongelma. Eikä se ratkea kuin keskustelemalla toimintatavoista. Tai sitten ette käy hänen luonaan.