Kertomus jossa on kiimaa....
Muistan kun joskus vuoden 1992 talvena minua vanhemmat pojat puhuivat usein aiheesta, joka vaikutti kiinnostavammalta kuin mikään muu. Noihin aikoihin aihetta ei vielä pahemmin tunnettu, siitä ei julkisesti puhuttu tai ainakaan myönnetty sen kiinnostavan. Aiheeseen liittyi tietty häveliäisyys. Ääneen ei kovin isossa porukassa mainittu sellaisia termejä kuten " nänni" tai " pesä" .
Aika kului ja nuo samaiset vanhemmat pojat alkoivat suhtautua aiheeseen entistä casuaalimmin. Monet rehentelivät julkisesti kuinka olivat alan lehtien, netin ja videoiden avulla tutustuneet aiheeseen. Muutama kaveri väitti jopa päässeensä lähempään kosketukseen tai nähneensä livenä tämän sisemmät ja ulommat reunat omaavan pyörylän, jota pesäksikin kutsutaan. Itse olin siinä herkässä vaiheessa, jolloin ruumiissa tapahtuu tiettyjä muutoksia ja sitä huomaa ajattelevansa pesää useammin ja useammin. Pian sitä ei juuri
muuta ajattelekaan. Kuinka kaunis liuku syvälle pesään tuntuisikaan
ihanalta, kuinka kivet purkautuvat viimeisen niitin iskiessä. Fyysisesti
viskibassoni madaltui, karvan kasvu muuttui ja tuntui että myös itse pitäisi päästä " harjaamaan liukasta pintaa" .
Alan julkaisuista tutustuin nopeasti suurimpiin tähtiin. En tahtonut jäädä
pelkäksi wankeriksi vaan halusin saada vaatimattoman määrämittaiseni
liukumaan kuten alan kovimmalla tykittäjällä. Hänen komea ja pitkä
viisitoistakirjaiminen nimensä, kivenkäsittely, rento läppä, charmikas
tuijotus ja varma ote varresta yhdistettynä kokemuksiin tuplista ja jopa
triploista aiheutti minulle valtavia suorituspaineita. Miten minulle kävisi
kun viimein pääsisin pesän ääreen? Pystyisinkö pitämään itseni pelikunnossa? Mitä jos se ottaisikin heti ensimmäisellä yrityksellä poskeen?
Nyt, talvella 2006, ajatukseni ovat lähes täysin keskittyneet pesään ja heti silmän välttäessä perehdyn aiheeseen netin live-pätkiä katsellen ja lehtiä selaillen. Kiima päästä itse kokeilemaan on valtava. Tuo mystinen unelmieni kohde kuitenkin säilyy edelleen kaukaisena haaveena, sillä vietän kaiken valveillaoloaikani eräällä netin keskustelupalstalla. Lähes kaikki kaverini ovat jo päässeet kokeilemaan miltä tuo suloinen liu´uttaminen tuntuu. Itse
yritän saada kumppania tähän tarkoitukseen luonnollisesti netin kautta.
Usein näkee ilmoituksia, joissa etsitään jopa ryhmiä. Moni vaikuttaa
kiinnostuneelta mutta tosipaikan tullen ei meinaa sitten sisu riittää.
Itsekin olen perunut lupaavia mahdollisuuksia naurettaviin tekosyihin
vedoten. Ehkä jonain päivänä joku antautuu kanssani ja vapaudumme estoista touhuun varta vasten vuokratulla hallilla.
Curlingterveisin,
xxxxx