Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Kumman valitsen (miehistä) ??

Vierailija
23.02.2006 |

1) aviomies, oltu vuosia yhdessä, yksi yhteinen lapsi. Paljon ollaan suhteen eteen tehty töitä ja paljon olen antanut anteeksi, mitä kaikki ei olisi antanut. anteeksi annan, mutta tuntuu etten pysty unohtamaan. onko suhde kaikkien karikkojen arvoista. tasapaksusti menee.. mies vain tuntuu ajattelevan vain itseään, tunnen olevani jossain alhaalla arvoasteikossa..





2) uusi tuttavuus, vie jalat alta, ollaan samalla aaltopituudella ja pystytään kaikesta puhumaan. tiedän että osaa pitää naista arvostuksessa. ei pidä toisen miehen lasta ongelmana, vaan lapsi tulee " kaupan päälle" . koskaan ei ole kukaan muu mies niin saanut syttymään kuin tämä..



tässä oon jo toista viikkoa asiaa miettinyt, enkä tiedä ratkaisua.

Kommentit (34)

Vierailija
1/34 |
27.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tämä on tottakai yksilökohtaista eikä voi yleistää, mutta itse koen tehneeni virheen kun aikoinani valitsin avomieheni eli a:n kaltaisen vaihtoehdon. Juomaton ja pettämätön mies hänkin, mutta tunnepuoleltaan sellainen, että tällä hetkellä lapsemme ollessa 7v. olen päättänyt hakea avioeroa.



Miehessä ei edelleenkään ole mitään vikaa, mutta en pysty elämään elämää, jossa ei ole mitään tunteita pelissä, ei mitään todellista kiintymystä, välittämistä, mielenliikahdusta tai edes yritystä niihin. Koskaan ei puhuta mistään, ei hyvästä eikä pahasta. Ei minun kuin lapsemmekaan kohdalla. Ajauduin itse pahaan masennukseen perhetilanteemme takia vuosi sitten, ja nyt psykologin kanssa juteltuani ja masennuslääkityksen läpi käytyäni tajuan, ettei minun tarvitse tuhota ja näivettää omaa elämääni täysin vain sen takia, että lapsella olisi isä, joka on kyllä fyysisesti paikalla mutta välinpitämätön, ei oikeasti läsnä. Mun ei myöskään ole pakko käydä masennuskausia ja lääkityksiä sen takia, etten jaksa tällaista täysin kuollutta elämää. Harmittaa todella, etten aikoinani valinnut b:tä ja eronnut lapsen ollessa vasta 1v. Nyt se on vaikeampaa, mutta silti parempi vaihtoehdo. Kaikkea ei pidä antaa anteeksi.

Vierailija
2/34 |
27.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

sama tilanne täällä, masennusta. olen miettinyt olisinko toisessa parisuhteessa kokonaisempi ihminen.

on vain kovin haikeaa lähteä, monen vuoden yhdessä olon jälkeen. on paljon hyviäkin muistoja..

ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/34 |
27.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

sanoi että yritä päättää ja ettei jää kilpailemaan. tuo loukkasi jollain tapaa, etteikö yritä pitää kiinni minusta. ap

Vierailija
4/34 |
27.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

jos se suhde ei toimi alat miettiä aiempia ratkaisujasi uudelleen. mutta jos lähdet itsesi vuoksi niin jatkat elämää eteenpäin miettimättä tai pähkäämättä aiempaa avioliittoa..



mutta itse puhuisin ihan ensin miehelleni. sanoisin rehellisesti mitä tunnen ketäkin kohtaan (ihastus b mieheen, ja epäluottoa A kohtaan väkivallan vuoksi). juttelisin mieheni kanssa että todellista muuutosta on tapahduttava näivettyneeseen suhteeseen. jotta voisin elää onnellisena( toista en voi syyttää onnettomasta mielentilastani, vastuu viimekädessä minulla!)



mutta rehellisintä oisminusta tunnustaa ihastus omalle miehelle ja todeta sen perään että ome suhde tuntuu väljähtyneeltä.näin antaisit omalle miehellekin mahdollisuuden vaikuttaa päätökseesi eikä vain kuunellamitä sinä itse olet päättänyt kolmen ihmisen kohtalosta (liioiteltu mutta ymmärsit kai pointin?). jos molemmat valmiita tekeen töitä suhteen eteen te onnistutte! miettikää mitä haluatte suhteelta,toiselta ja elämältä! sittten mitetiite miten niihin pääsette! tsemppiä pelottavaan urakkkaan!

Vierailija
5/34 |
27.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

olisi saatava ymmärtämään että hänenkin tulee tehdä töitä onnenne eteen. toisaalta ymmärrän miehesi sanat mutta juttele vielä niin olen ihan älyttömän varma ettei mies ole kuiteskaan pohjimmiltaan sitä mieltä ett ä tee päätös yksinäsi... :)

t:edellinen kirjoitttaja

Vierailija
6/34 |
27.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mieti asiaa myös lapsesi kannalta ja kyllä minua miehenäsi loukkaisi myös jos minulle kerrottaiin, että en nyt oikein osaa valita=huh, huh..Oikeampi tapa olisi kysyä rakastatko sinä minua ja miettiä rakastaako itse miestä ja niinkuin vihkivalassa sanotaan tahdotko/tahtooko rakastaa. Rakkaus kysyy tahtoa, niinkuin varmasti jo tiedätkin.

Itse en hevillä luopuisi avioliitosta, sillä tunnetusti hetken huumat eivät kestä.

Jos tulet tulokseen, että rakastat miestäsi vielä, niin sano hänelle se myös ääneen-monta kertaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/34 |
27.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

päättää jne. )tunteitaan välinpitämättömän asenteen taakse. Oma mieheni teki juuri noin. Kun häntä koski kipeästi han sanoi, että sinähän siinä päätät, sen kun teet jne. Myöhemmin kun asiat ratkesivat kertoi, että koski niin paljon, että ei osannut muuta kuin naamioida tuskan kovuuteen.

Vierailija
8/34 |
27.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

että älä lähde suhteesta miehen b takia, vaan itsesi ja lapsesi takia. Tässä on vissi ero, ja mielestäni se kannattaa pitää mielessä jos päätät jättää miehesi. Eli älä missään tapauksessa ryntää suhteeseen b:n kanssa, vaan ala elämään omaa elämääsi. Muuta omaan asuntoon lapsen kanssa, kuullostele ja katsele itsenäisesti omaa elämääsi ja elämäntilannettasi ja ota iisisti suhteen alku miehen b kanssa. Tapailkaa ja tutustukaa, viettäkää aikaa yhdessä jos kummastakin siltä tuntuu, mutta älkää missään tapauksessa muuttako samantien yhteen tai muuten aloittako mitään kotileikkiä/symbioosia. Olen aika varma nimittäin, että tuohon tilanteeseen jouduttuasi sulla on henkistä lastia ja selvitettäviä asioita entisestä suhteesta itsesi kanssa sen verran, että sun pitää käydä ne rauhassa läpi ennenkuin heittäydyt täysillä suhteeseen kenenkään kanssa. Jos mies b on fiksu, hän kyllä tajuaa tämän ja antaa sulle aikaa.



Sitten. Täytyy sanoa, että oikein muistot kirpaisivat syvältä, kun luin tuon miehesi kommentin kun kerroit aviomiehellesi b:stä. Huh! Tuli ihan elävästi oma exäni mieleen, tajuan täysin miltä susta tuntuu!! Sun miehesi taitaa olla just samanlainen kuin mun exäni, nimittäin sellainen, että hän on tunne-elämältään niin sulkeutunut ja estynyt, että hän ei edes itselleen pysty myöntämään, että nyt olisi taistelun aika, nyt pitäisi asialle tehdä jotain. Mulle tulee ikävä kyllä mieleen, että joko miehesi on täysin estynyt tai sitten hän ei kertakaikkiaan ota vastuuta parisuhteestanne, ts. häntä ei kiinnosta tarpeeksi että hän viitsisi panostaa ja edes yrittää. Silläkin uhalla, että olen ikävä ihminen ja perheenrikkoja, niin kehotan kyllä vakavasti miettimään suhteesta lähtemistä - itsesi takia. Älä tee samaa virhettä kuin minä, että otat vastuullesi kaiken, näännytät oman elämäsi, elämänilosi, tunne-elämäsi vain sen takia, että niin " kuuluu" tehdä. Lapsenne ei tee mitään masentuneella äidillä, jolla vuodesta toiseen ei ole mitään todellista annettavaa, ja joka saa perhe-elämästä masentuneen, kylmän ja puhumattoman kuvan. Lapsi ei isäänsä menetä, vaikka eroaisittekin, mutta sulla on vain voitettavaa tuossa tilanteessa. Sitäpaitsi, jos olet avoimin mielin, et ryntää suhteeseen liian tiiviisti heti b:n kanssa ja elät itsenäisesti omaa elämääsi, niin on asia kyllä niinkin, että jos sinut ja miehesi a on tarkoitettu palaamaan yhteen niin kyllä se tulee tapahtumaakin.



Asiat menevät yleensä juuri niin, niinkuin on tarkoituskin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/34 |
27.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija:


Eroa miehestäsi, jos tosiaan tuntuu ettei teillä ole yhteistä tulevaisuutta. Mutta älä tee sitä toisen miehen vuoksi!

Katsele tilannetta vähän aikaa lapseen keskittyen, jos 2 on tosissaan sinun suhteesi, hän kyllä antaa sinulle aikaa. Älä tee mitään hätiköityä.

Vierailija
10/34 |
27.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

vaikka miten pohdin niin valintaa en osaa päättää. olen miehelleni sanonut monet kerrat etten ole näin onnellinen, ja nytkin on sanonut että yrittää muuttua. no mitään ei tapahdu ja tuohon onnellisuuteen on vain vastannut, että jaha.

ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/34 |
27.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos eroat niin olen täysin samaa mieltä kuin muutama edellinen tee se itsesi ja lapsesi takia älä...." paremman" miehen vuoksi.Noin alkaneet suhteet on tuhoontuomittuja niihin kasaantuu jo alkujaan valtavasti paineita.....

Ja jos teille tulee ero pian uuden kanssa sinun on silloinkin opeteltava olemaan yksin....yksinäisyyshän se on mikä eroa miettinyttä monestipelottaa.....

Ensin on opeteltava olemaan yksin että voi olla yhdessä...

Helpoltahan se kuulostaisi hypätä toisen kelkkaan muttei se todellisuudessa ole kuin asioiden siirtämistä....eron aiheuttama suru ja tuska sinun on kuitenkin käytävä läpi ennemmin tai myöhemmin...

Sinä ja lapsi olette se " yksikkö" jos haluat elämäsi uomiin tee mitä se vaatii jos et tunne olevasi onnellinen.Eroa ja laita elämäni järjestykseen siihenkin uppoaa valtavasti energiaa...kun asiat ovat siltä osin kunnossa olet tarpeeksi " ehjä" alkamaan uuden suhteen.

Vierailija
12/34 |
27.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja lapselle ero on helpompi tuossa iässä missä lapsesi on kuin vasta muutaman vuoden päästä...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/34 |
08.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä se arki tulee vastaan ihan jokaisen kanssa. Ainoa ihminen, joka elämääsi voi pidemmän päälle vaikuttaa, olet sinä itse!

Vierailija
14/34 |
23.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

aviomiehen kanssa menee tällä hetkellä hyvin, siis tasaista. apua.. miten tietää että tekee oikein ja voinko hajottaa perheemme? lapsi on vielä alle vuoden. ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/34 |
23.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eroa miehestäsi, jos tosiaan tuntuu ettei teillä ole yhteistä tulevaisuutta. Mutta älä tee sitä toisen miehen vuoksi!



Katsele tilannetta vähän aikaa lapseen keskittyen, jos 2 on tosissaan sinun suhteesi, hän kyllä antaa sinulle aikaa. Älä tee mitään hätiköityä.

Vierailija
16/34 |
23.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

kakkosen ei kestäiskään niin ehkä se kantsii kuitenkin elää läpi.

Vierailija
17/34 |
23.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kinkkinen tilanne joka tapauksessa..

Vierailija
18/34 |
23.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja tiedän, että jos haluan ollaan loppu elämä yhdessä (luullakseni). mutta onko kaikki anteeksi annot tämän arvoista.

välillä päätän jotain ja taas hetken päästä toista, välillä tulee itkukin kun en tiedä ja rohkeus loppuu. ap

Vierailija
19/34 |
23.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vai pitääkö mies vaihtaa heti, kun tulee ne vastoinkäymiset suhteeseen? Mieti, miksi ylipäätään menit naimisiin miehesi kanssa?

Kukaan toinen ei voi sun puolesta valita, joten mieti tarkkaan omat valintasi. Teit niin tai näin, kaikkea ei voi saada. Pohdi, kumpi on sulle se parempi vaihtoehto ja tuntuu susta oikealle.

Vierailija
20/34 |
23.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Haluatko olla aina kaikille lojaali ja samalla luopua omista unelmistasi ja oikeudestasi onneen. joskus on vain tehtävä ratkaisuja vaikka ne kipeää tekisivätkin, mutta aika parantaa...

Mieti tarkkaan mitä haluat ja mistä olet valmis luopumaan. Riskinotossa on vain yksi huono puoli, koskaan ei voi tietää miten siinä käy.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kaksi neljä viisi