Kumman valitsen (miehistä) ??

Muistele millasta sulla oli oman miehen kanssa aluksi...

mies 2 kans en osaa tulevaisuudesta aavistaa, onko kestävä suhde hänen kanssaan.



valinta olisi aika helppo, mutta kun on lapsi. sattuu kun ajattelen että rikon perheemme ja jos isästä tulisi lapselle etäinen.

yrittäisinkö puhua asioista suoraan mieheni kanssa, jos vaikka hän ymmärtäisi mitä voi menettää? ap

Alku huuma voi tietysti olla hienoa. Lisäksi kaikkia aina sanoo tuon ettei (mukamas) toisen miehen lapsi ole ongelma ja rakastaa sitä aivan kuin omaansa jne kun pukille pyrkii. Tuskin se vaihtamalla paranee ainakaan pidemmäksi aikaa.

ei toimi. On todella naivia luulla, että uusi ihastus olisi jotenkin parempi ja sopivampi ja plaa plaa - vaikka näin olisikin, se on sitten vain sattumaa, sitä ei voi lyhyen tuntemisen jälkeen tietää. Muutenkin haiskahti pelkältä ensihuumalta koko juttu, kun katsoo mitä adjektiiveja käytit hänestä vs. miehestäsi.

Ja ylipäätään - koska vertailet näitä kahta, se kertoo jo, että et ole kypsä eroamaan. Valinta tulee selväksi kuin salama kirkkaalta taivaalta, kun se on ' oikea' valinta. Jos tämä uusi mies olisi sinulle paras kaveri (niin kuin hyvässä suhteessa mielestäni) olisit jo täysin varma valinnastasi - mitään valintaa ei edes olisi.

Vierailija:

ja tiedän, että jos haluan ollaan loppu elämä yhdessä (luullakseni). mutta onko kaikki anteeksi annot tämän arvoista.

välillä päätän jotain ja taas hetken päästä toista, välillä tulee itkukin kun en tiedä ja rohkeus loppuu. ap

muistot sattuu. ap

2 viikkoa on kuitenkin aika lyhyt aika miettiä asioita. Jos puolen vuoden tai vuoden päästä ero toisen miehen vuoksi tuntuu yhä hyvältä idealta, niin sitten asia on eri. Muista kuitenkin, että oma mies on jo tuttu, tiedät hyvät ja huonot puolet läpikotaisin. Alkuhuumassa uusi mies voi näyttää täydelliseltä, mutta ihminen hänkin vain on ja jossain vaiheessa tulee arki vastaan teidänkin suhteessanne.



Mutta tosiaan, jos rakkautesi uuteen mieheen kestää, eikä kyseessä ole vaan hetken huuma, niin onnea suhteeseen!

Jos et pysty unohtamaan, niin jätä se mies. Toi perheväkivalta-juttu antoi ihan uuden sävyn suhteeseenne. Itse en väkivaltaisen miehen kanssa olisi.

Sitä mieltä minä olen.



Jos teidät on tarkoitettu 2:n kanssa yhteen, hän odottaa sinua kunnes lapsesi on parivuotias ja hiukan itsenäisempi. Ja jos itse olet tarpeeksi kypsä, jäät aviomiehesi ja lapsesi luokse.

mutta nyt olen aivan sekaisin. väkivalta ei ole enää osa perhettämme, mutta ikinä ei voi sanoa varmaksi. mies oli suostuvainen terapiaan, se auttoi todella paljon. mutta minun unohtaminen on sitten toinen asia. ero ei ole käynyt mielessä, ennen kuin tapasin mies 2:sen. ap

olisiko jollakin kristallipalloa että näkisi tulevaan? =)

ap

mies a:n kanssa on " aikalisä" , muutin pois ja katsotaan tilannetta.

mies b:n kanssa tilanne jumittaa paikallaan. mies a:lle olen kertonut kaiken ja meillä on todella hyvät välit.

ap

Se on ihan elokuvamainen ajatus, että vain joku yksi ihminen voisi tehdä Sinun elämäsi kokonaiseksi ja onnelliseksi. Tärkein ihminen siihen OLET SINÄ ITSE!



Itse haluaisin kommentoida sitä väkivalta -juttua. Varmasti on vaikea unohtaa, mutta nostan hattua sille, että olette yhdessä tehneet asian eteen töitä.



Menit sitten kenen miehen kanssa hyvänsä yhteen, toivon sinulle ja lapsellesi kaikkea hyvää ;)

Ja " tilanne" meillä päällä tällä hetkellä. Eli olemme eroamassa.

Miehen kanssa oltu yhdessä 9v, ei naimisissa. Meillä 5-vuotias poika.

Todella pitkään on mennyt huonosti. Eli olen jo pitkään pohtinut että tässä suhteessa ei ole mitään järkeä. Ei seksiä, ei tunteita, ei mitään.

Kuukausi sitten otin asiat miehen kanssa puheeksi ja kysyin mitä mieltä hän on tilanteesta. Oli samaa mieltä, ettei siis yhdessäolossa paljon järkeä ole. Edes siis lapsen takia.

Itse olen myös sitä mieltä että pelkästään lapsen takia en yksinkertaisesti halua vuosia roikkua huonossa suhteessa. Mieluummin olen yksin. Ei ole lapsellekaan hyväksi nähdä aina vanhempiaan riitaisina jne.

Viikko sitten otin eron puheeksi. Ja kuinka ollakaan, mies haluaisi nyt vielä yrittää, mutta minä en.

Ja, pontta tähän eropäätökseen antoi se kun tapasin toisen miehen reilu kuukausi sitten. Mies on 10v minua vanhempi, seurustelee tällä hetkellä.

En ole missään vaaleanpunaisissa unelmissani kuvitellut että tämä tapaamani mies välttämättä jättäisi seurustelukumppaninsa takiani.

Mutta minut tämä kaikki on saanut melko vakuuttuneeksi ettei me mieheni kanssa olla oikeat ihmiset toisillemme ja ero on tällä hetkellä ainoa ratkaisu.



Ehkä jonain päivänä elämääni astuu uusi mies.... ehkä ei.



Tsemppiä sulle ap!

Nämä on vaikeita asioita. Ja elämä ei todellakaan aina mene niinkuin kuvittelee ja itsensä löytää tilanteesta jossa ei olisi ikinä voinut kuvitella olevansa!

Neljä vuotta sitten olin samanlaisessa tilanteessa kuin ap, lapsia tosin ei ollut. Valitsin vaihtoehdon 2. Luulin että se paranisi vaihtamalla, mutta kun ei niin ei, omat yllätyksensä (isot) on ollut tässäkin suhteessa. Nyt olen nron 2 kanssa samankaltaisessa tilanteessa kuin alun perin. Siis lähtöruudussa.