Mitä sinun elämästäsi tapahtui vuonna 1990?
Kommentit (72)
Olin 21v ja juuri muuttanut maalta Helsinkiin. Tein töitä ja opiskelin, elämä oli jännää ja kivaa..Enää se on vain kivaa:).774
Luullakseni uiskentelin kohti munasolua ja aloin jakautua.
Olin 30-vuotias yhden lapsen äiti, hoitovapaalla, ja aloin odottaa toista lastani.
qbiu kirjoitti:
Luullakseni uiskentelin kohti munasolua ja aloin jakautua.
*Uiskentelit kohti itseäsi.
Aloitin tuona syksynä ala-asteen kolmosluokan ja tutustuin tyttöön, josta tuli paras ystäväni kuudennelle asti.
Vierailija kirjoitti:
Minä synnyin ja olin kaksi päivää vanha, kun vuosi jo vaihtui. Se oli villi vuosi se.
Sama! :) ollaan siis samana päivänä synnytty :)
Olin 18 v. ja kirjoitin ylioppilaaksi. Syksyllä muutin Ranskaan viettämään välivuotta AuPairina ja luin kauppakorkean pääsykokeisiin.
Myytiin asunto, muutettiin vuokralle odotellessa uuden asunnon valmistumista. Olin hoitovapaalla lapset 4v ja 2v. Kesä oli muuten lämmin, päivät vietin uimarannalla lasten kanssa, syksyllä käytiin ensimmäistä kertaa etelänmatkalla lasten kanssa. Jouluksi uusi koti valmistui. Juhlittiin uudessa kodissa 29v synttäreitäni heti joulun jälkeen.
Harvasta vuodesta muistan mitään, tuo on jäänyt mieleen. Oli myös viimeinen hyvä vuosi, seuraavana vuonna piti palata töihin, joita ei enää ollut.
Täytin kesällä 17 v. Olin sinkku ja onnellinen, rakastunut ja onnellinen, toisen asteen koulutuksen kesken jättänyt ja onnellinen...nii ja sanoinko jo😃 se oli onnellista aikaa 😂
Esikoiseni syntyi alkuvuodesta. Olin 24-vuotias. Ensimmäisistä kuukausista lapsen syntymän jälkeen en muista juuri mitään. Onneksi kesällä oli jo huomattavasti helpompaa.
Täytin 19, kirjoitin ylioppilaaksi, vietin kesän Jenkeissä.
Olin olemassa vasta ajatuksen tasolla, jos silläkään.
Täytin 19, olin keväällä purjehtimassa Atlantilla, tein kesätöitä yhdellä kesämökillä ja syksyllä aloitin iltalukion. Ammattikoulu siis jäi kesken. Olin purjehtimassa lähes joka viikonloppu purjehduskauden aikana ja pidin vähän lomaakin. Olin, ylläri, merellä.
Olin pilke isäni silmäkulmassa, neljä vuotta myöhemmin synnyin.
Sain ekan poikaystävän, pääsin ylioppilaaksi. Ahdistava vuosi kaikkiaan, en saanut kotoa sitä tukea mitä olisin tarvinnut.
Olin 15-vuotias ja jouduin pyörätuoliin.
Hyvä elämän sain vaikka itse olin että kuka muo edes haluaa kun pyörät alla..