Mitä sinun elämästäsi tapahtui vuonna 1990?
Kommentit (72)
Olin 9-vuotias. Vuosi oli varmaan yksi elämäni onnellisimmista. Koulu meni mukavasti, minulla oli hyviä kavereita. Olin edellisenä kesänä saanut koiranpennun, ja olimme tiivis parivaljakko seuraavana kesänä. Edellisenä vuonna oli myös ostettu kesähuvila, joka vuoden 1990 alkupuolella oli remontoitu täydellisesti. Isä osti vielä uuden, hienon moottoriveneen, jolla ajelimme paljon. Kesä oli varmaan lämmin, tosin aika taitaa kullata muistot.
Valmistuin insinööriksi ja olin 25 v.
Löysin lasteni isän. Kaksi aikuista keskusteli asiallisesti elämästään ja tavoitteistaan ja päätti perustaa perheen. Rakkaudesta ei puhuttu silloin eikä myöhemmin, mutta hienot lapset me yhdessä kasvatimme. Jos elämässäni monta virhettä olenkin tehnyt, niin tärkeimmässä valinnassa onnistuin.
En tiennyt sitä vielä silloin, mutta tulevan (nyt jo entisen) mieheni uusi tyttöystävä syntyi. Mies itse oli silloin 19-vuotias.
Täytin loppuvuonna 14 - muuta en muista, tai no en muista sitäkään että täytin 14 mutta osaan laskea ;o)
Jaa-a, varmaan opettelin kävelemään ja syömään.
Olin vastavalmistunut 25-vuotias ja elämäni hirveimmässä työpaikassa.
Olin 18 vuotias. Kävin töissä kenkäkaupassa. Aloin seurustella, menimme kihloihin ja loppuvuodesta naimisiin.
Olin 6-vuotias ja odottelin kovasti ekalle luokalle menoa. Joulun aikaan -90 oltiin Ylläksellä ja yhä muistan paljon siitä reissusta.
Olin 15v, kuuntelin tukkaheviä, seurustelin ensimmäisen vakavan poikaystävän kanssa ja pääsin kesämökillä neitsyydestäni.
Olin 17v, tapasin mieheni, jonka kanssa nyt kolme ihanaa lasta.
Vuoden vaihtuessa minua ei ollut vielä edes olemassa, edes äitini kohdussa. Vasta joskus syyskuun tienoilla olin alkio. Se oli varmasti jännittävää, en vaan muista mitään.
Opin puhumaan ja kävelemään, ehkä jopa pinsettiotteen. Se oli jännittävä aikaa se.
Olin 5-vuotias ja onnellinen. Nyt kun muistelen tuota iloista, hymyilevää ja menevää pientä poikaa tulen surulliseksi. Tuskin hän arveli tämmöistä elämää viettävän n. 26-vuotta myöhemmin. Tuskin olen elossa enää 26-vuoden päästä :(
Erosin ja muutin 400 kilometrin päähän etelärannikolle.
Vierailija kirjoitti:
Olin 5-vuotias ja onnellinen. Nyt kun muistelen tuota iloista, hymyilevää ja menevää pientä poikaa tulen surulliseksi. Tuskin hän arveli tämmöistä elämää viettävän n. 26-vuotta myöhemmin. Tuskin olen elossa enää 26-vuoden päästä :(
26-vuoden -.-
Vierailija kirjoitti:
Opin puhumaan ja kävelemään, ehkä jopa pinsettiotteen. Se oli jännittävä aikaa se.
Vanhemmillesi ainakin oli. Koko ajan sai jännätä, että mitähän uutta vauva tänään oppii :)
Olin 8-vuotias. Vaikeasti vammainen siskoni syntyi ja huoleton lapsuus oikeastaan päättyi siihen. Vietin koko kesän mummolassa ja kotiuduttuani vanhempani olivat vanhentuneet vuosikausia.