Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmisten on niin vaikea avata suunsa?
13.05.2016 |
Kävin aamulla Ärrällä lataamassa matkakorttia ja ruuhka-aikaan oli pitkä jono. Yksi nainen seisoskeli vähän sivummalla, joten en sen ihmeemmin noteerannut häntä ja menin jonon perälle. Välittömästi alkoi naisella "voi helvetti" -tuhahtelu ja kiukkuinen maiskuttelu. Luulin hänen odottavan jotakin ja turhautuneen siitä, mutta nainen katsoikin minua murhaavasti, jatkoi tuhahtelua, tuli lähemmäs ja tyrkki minua laukullaan. Kysyin onko jokin vialla ja hän alkoi syyttää minua etuilusta. Sanoin että "anteeksi, en tiennyt sinun olevan jonossa kun olit siinä sivussa". No ei kelvannut pahoittelut. Kuinka vaikeaa olisi ollut sanoa HETI (ystävällisesti), että "anteeksi olen tässä jonossa"? Hitostako minä tiedän, että joku jonottaa sivussa seisoskellen!
Sama homma niiden kanssa, jotka nousevat pois bussin ikkunapaikalta, eivätkä voi sanoa käytäväpaikkalaiselle: "Anteeeksi, jään seuraavalla pois" Mieluummin tuhahdellaan ja ängetään melkein toisen syliin.
Kommentit (83)
Mulla kävi tämä terveyskeskuksessa kun erehdyin istumaan jonkun miehen viereen odotustilassa. Alkoi hirveä puhina ja tuhina. Ihmettelin vähän ja hetken päästähän paikalle taapersi vaimo jolle paikka oli varattu. Olin siihen julkeasti kehdannut istua. Pariskunta jatkoi tuhinaa ja osottelua vielä kun olin siirtynyt seisomaan. Kaikki penkit oli siis varattuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hah joo toi bussijuttu tuli hyvin tutuksi kun työmatkoja menin vielä bussilla. Talvella sitä oli helpompi aavistella, että vieruskaveri aikoo poistua kun alkoi laittamaan hanskoja käteen ja pipoa päähän. Kesällä matkat olikin kuin reunalla elämistä ja jokainen pysäkki yhtä jännittävä. Itse kyllä aina sanoin että seuraava on mun pysäkki. Kerran bussissa oli todella kylmä ja jouduin laittamaan hanskat käteen kesken matkan: hämmentävä tilanne olikin kun vieruskaveri pomppasi ylös kuin vieterinukke "eikun mulla on vaan kylmä". Sitten raskas huokaus ja pylly takaisin penkkiin. Omia suosikeita oli ehdottomasti ne tilanteet bussissa, kun joku oli laittanut repun penkille. Oli mukava seurata sitä sanatonta viestintää kun repun laittaja yritti esittää ettei ole paikalla ja se joka siihen olisi halunnut istua, koitti siirtää sitä reppua katseellaan. Tilanne päättyi yleensä toisen paikan etsintään. Rakastan suomalaisia <3
No joo, mulla kävi pikkaisen vastaava ruokakaupassa muutama päivä sitten. Asetuin ilmeisesti lastenvaunujeni kanssa liian leveästi siihen käytävälle hyllyjen väliin ja jäin tutkimaan muistaakseni pesuaineita. Yhtäkkiä tunnen jotain pistelyä niskassani ja käännyn katsomaan. Joku nainen tuijottaa mua. Seisoo vieressä ja tuijottaa. Jatkan tarvitsemani tuotteen etsimistä. Ja nainen jatkaa tuijottamistaan. Tätä kesti aika hyvän tovin (varmaan minuutin) kunnes älysin astua sen verran sivuun, että nainen pääsi mun ohitseni. Omaksi puolustuksekseni voin sanoa vain sen, että olin valvonut hampaita tekevän vauvan kanssa edellisen yön ja aivotoiminta oli hiiiiiiiidasta. Ja olihan se multa alkeellinen moka. Mutta herrajesta, että oli pimeän oloinen emäntä! Seisoo vaan siinä tuijottamassa sanomatta yhtään mitään. Alkoi soida tämä päässä:
Asuin muutaman vuoden yhdessä Euroopan suurkaupungissa ja siellä ihmiset osasivat sanoa "excuse me" tms. jos tahtoivat jostakin ohi tai pois. Oikein hienosti sujui oleminen ruuhkissakin. Palattuani Suomeen en heti muistanut, ettei täällä toimita samalla tavalla ja alkoi oikein suututtaa ihmisten käytös.
Voi hyvää päivää ihmiset. :D Olen itsekin ollut ennen ujohko, mutta joskus on pakko avata suunsa, kuten esimerkiksi bussissa ikkunapaikalta poistuessa. Nolompaa musta olisi tuhahdella närkästyneesti kuin suoraan kertoa, mistä kenkä puristaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tampereella busseissa kulkiessani on ihmiset aika hyvin osanneet kertoa jos haluavat poistua ikkunapaikalta. Tosin useimmin olen kai itse ollut se sillä puolen istuva.
Minusta on hauska kuunnella tuota huokailua ja maiskuttelua ja sivusilmällä seurata kun tuskastuneesti vaihdetaan painoa jalalta toiselle muutaman sekunnin välein kun jostain syystä olen jonkun tiellä.
Joskus olin kaupan kassalla kun joku teki tätä monta minuuttia -siinä tilanteessa siis ikuisuuden- mieluummin kun avasi suunsa ja pyysi minua siirtymään. Mistäs minä voin tietää mitä hän haluaa kun suu pysyy kiinni?
Tietty pakollinen niskojen nakkelu kuuluu asiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kävin aamulla Ärrällä lataamassa matkakorttia ja ruuhka-aikaan oli pitkä jono. Yksi nainen seisoskeli vähän sivummalla, joten en sen ihmeemmin noteerannut häntä ja menin jonon perälle. Välittömästi alkoi naisella "voi helvetti" -tuhahtelu ja kiukkuinen maiskuttelu. Luulin hänen odottavan jotakin ja turhautuneen siitä, mutta nainen katsoikin minua murhaavasti, jatkoi tuhahtelua, tuli lähemmäs ja tyrkki minua laukullaan. Kysyin onko jokin vialla ja hän alkoi syyttää minua etuilusta. Sanoin että "anteeksi, en tiennyt sinun olevan jonossa kun olit siinä sivussa". No ei kelvannut pahoittelut. Kuinka vaikeaa olisi ollut sanoa HETI (ystävällisesti), että "anteeksi olen tässä jonossa"? Hitostako minä tiedän, että joku jonottaa sivussa seisoskellen!
Sama homma niiden kanssa, jotka nousevat pois bussin ikkunapaikalta, eivätkä voi sanoa käytäväpaikkalaiselle: "Anteeeksi, jään seuraavalla pois" Mieluummin tuhahdellaan ja ängetään melkein toisen syliin.
Iäkäs rouva? Eikös se siitä nopsaa laannu kun vähän hymyssäsuin rupattelee rouvalle kohteliaasti.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on hauska kuunnella tuota huokailua ja maiskuttelua ja sivusilmällä seurata kun tuskastuneesti vaihdetaan painoa jalalta toiselle muutaman sekunnin välein kun jostain syystä olen jonkun tiellä.
Joskus olin kaupan kassalla kun joku teki tätä monta minuuttia -siinä tilanteessa siis ikuisuuden- mieluummin kun avasi suunsa ja pyysi minua siirtymään. Mistäs minä voin tietää mitä hän haluaa kun suu pysyy kiinni?
Tietty pakollinen niskojen nakkelu kuuluu asiaan.
Niin mustakin, vaikka muuten saatan ahdistua, jos sosiaaliset tilanteet ovat jotenkin kiusaannuttavia. Mä asuin ennen Helsingissä, ja siellä joskus aina rääkkäsin ikkunapaikalla istujaa. Nämä jutut ovat toisille hyvin vaikeita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No joo, mulla kävi pikkaisen vastaava ruokakaupassa muutama päivä sitten. Asetuin ilmeisesti lastenvaunujeni kanssa liian leveästi siihen käytävälle hyllyjen väliin ja jäin tutkimaan muistaakseni pesuaineita. Yhtäkkiä tunnen jotain pistelyä niskassani ja käännyn katsomaan. Joku nainen tuijottaa mua. Seisoo vieressä ja tuijottaa. Jatkan tarvitsemani tuotteen etsimistä. Ja nainen jatkaa tuijottamistaan. Tätä kesti aika hyvän tovin (varmaan minuutin) kunnes älysin astua sen verran sivuun, että nainen pääsi mun ohitseni. Omaksi puolustuksekseni voin sanoa vain sen, että olin valvonut hampaita tekevän vauvan kanssa edellisen yön ja aivotoiminta oli hiiiiiiiidasta. Ja olihan se multa alkeellinen moka. Mutta herrajesta, että oli pimeän oloinen emäntä! Seisoo vaan siinä tuijottamassa sanomatta yhtään mitään. Alkoi soida tämä päässä:
Minä olisin potkaissut vaunusi sivuun.
Juuri sinunkaltaiset ihmiset on niitä jonka takia kauppoihin syntyy ruuhkia kun te tukitte kävelyväylät.
Miten voi olla niin itseään täynnä että ei mieti muita ollenkaan vaan jättää ne hyökkäysvaunut keskelle väylää?
Ajatelkaa millaisia perheitä noilla tuhisijoilla on.
Jos bussissa ei osaa sanoa "anteeksi, jäisin pois tässä", niin eiköhän tuollainen ihminen ole parisuhteessakin mykkä ja olettaa, että toisella on kristallipallo?
Toisaalta, välillä käy myös niin, että itse odottelee rauhassa, kun se toinen katselee niiden vaunujen kanssa niitä pesuaineita, kun ei ole kiire minnekään ja on vaan fiilis, että on kiva antaa toisen olla rauhassa. Ja sitten, kun tää huomaa, niin rävähtää silmät teelautasiksi, pesuaine jää ostamatta ja vaunuja lykitään paniikissa hyllyihin törmäillen. Jos mä en sano mitään, jos en puhise ja jopa hymyilen, niin ei kai sitä tarvis mitään paniikkireaktiota päälle ottaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta on hauska kuunnella tuota huokailua ja maiskuttelua ja sivusilmällä seurata kun tuskastuneesti vaihdetaan painoa jalalta toiselle muutaman sekunnin välein kun jostain syystä olen jonkun tiellä.
Joskus olin kaupan kassalla kun joku teki tätä monta minuuttia -siinä tilanteessa siis ikuisuuden- mieluummin kun avasi suunsa ja pyysi minua siirtymään. Mistäs minä voin tietää mitä hän haluaa kun suu pysyy kiinni?
Tietty pakollinen niskojen nakkelu kuuluu asiaan.
Siksi on oikein sinunkaltaisten ihmisten takia vaan mennä läpi ja vielä vittuilla päälle.
Minä en nykyään edes kysy mitään vaan menen vain päin. Nautin siitä että saan kaltaisillesi pahan olon.
Vierailija kirjoitti:
Ajatelkaa millaisia perheitä noilla tuhisijoilla on.
Jos bussissa ei osaa sanoa "anteeksi, jäisin pois tässä", niin eiköhän tuollainen ihminen ole parisuhteessakin mykkä ja olettaa, että toisella on kristallipallo?Toisaalta, välillä käy myös niin, että itse odottelee rauhassa, kun se toinen katselee niiden vaunujen kanssa niitä pesuaineita, kun ei ole kiire minnekään ja on vaan fiilis, että on kiva antaa toisen olla rauhassa. Ja sitten, kun tää huomaa, niin rävähtää silmät teelautasiksi, pesuaine jää ostamatta ja vaunuja lykitään paniikissa hyllyihin törmäillen. Jos mä en sano mitään, jos en puhise ja jopa hymyilen, niin ei kai sitä tarvis mitään paniikkireaktiota päälle ottaa?
Jos sinä olet ihmisten edessä niin SINUN velvollisuus on väistää ja katsoa että pitääkö sinun väistää.
Kenenkään ei tarvitse tulla sinulle puhumaan yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on hauska kuunnella tuota huokailua ja maiskuttelua ja sivusilmällä seurata kun tuskastuneesti vaihdetaan painoa jalalta toiselle muutaman sekunnin välein kun jostain syystä olen jonkun tiellä.
Joskus olin kaupan kassalla kun joku teki tätä monta minuuttia -siinä tilanteessa siis ikuisuuden- mieluummin kun avasi suunsa ja pyysi minua siirtymään. Mistäs minä voin tietää mitä hän haluaa kun suu pysyy kiinni?
Tietty pakollinen niskojen nakkelu kuuluu asiaan.Siksi on oikein sinunkaltaisten ihmisten takia vaan mennä läpi ja vielä vittuilla päälle.
Minä en nykyään edes kysy mitään vaan menen vain päin. Nautin siitä että saan kaltaisillesi pahan olon.
Mikset voi sanoa "anteeksi, menen tästä"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatelkaa millaisia perheitä noilla tuhisijoilla on.
Jos bussissa ei osaa sanoa "anteeksi, jäisin pois tässä", niin eiköhän tuollainen ihminen ole parisuhteessakin mykkä ja olettaa, että toisella on kristallipallo?Toisaalta, välillä käy myös niin, että itse odottelee rauhassa, kun se toinen katselee niiden vaunujen kanssa niitä pesuaineita, kun ei ole kiire minnekään ja on vaan fiilis, että on kiva antaa toisen olla rauhassa. Ja sitten, kun tää huomaa, niin rävähtää silmät teelautasiksi, pesuaine jää ostamatta ja vaunuja lykitään paniikissa hyllyihin törmäillen. Jos mä en sano mitään, jos en puhise ja jopa hymyilen, niin ei kai sitä tarvis mitään paniikkireaktiota päälle ottaa?
Jos sinä olet ihmisten edessä niin SINUN velvollisuus on väistää ja katsoa että pitääkö sinun väistää.
Kenenkään ei tarvitse tulla sinulle puhumaan yhtään mitään.
No en mä ainakaan ajattele, että toisten ihmisten velvollisuus on koko ajan kytätä, olenko minä tulossa. Hei kuules minä-minä-ihminen, avaa suusi, niin ei tarvitse uhriutua.
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvää päivää ihmiset. :D Olen itsekin ollut ennen ujohko, mutta joskus on pakko avata suunsa, kuten esimerkiksi bussissa ikkunapaikalta poistuessa. Nolompaa musta olisi tuhahdella närkästyneesti kuin suoraan kertoa, mistä kenkä puristaa.
Minä en reagoi millään tavalla sinun sanoihisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on hauska kuunnella tuota huokailua ja maiskuttelua ja sivusilmällä seurata kun tuskastuneesti vaihdetaan painoa jalalta toiselle muutaman sekunnin välein kun jostain syystä olen jonkun tiellä.
Joskus olin kaupan kassalla kun joku teki tätä monta minuuttia -siinä tilanteessa siis ikuisuuden- mieluummin kun avasi suunsa ja pyysi minua siirtymään. Mistäs minä voin tietää mitä hän haluaa kun suu pysyy kiinni?
Tietty pakollinen niskojen nakkelu kuuluu asiaan.Siksi on oikein sinunkaltaisten ihmisten takia vaan mennä läpi ja vielä vittuilla päälle.
Minä en nykyään edes kysy mitään vaan menen vain päin. Nautin siitä että saan kaltaisillesi pahan olon.
Kuule. Sinä et todellakaan tönäise minua syrjään, usko pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatelkaa millaisia perheitä noilla tuhisijoilla on.
Jos bussissa ei osaa sanoa "anteeksi, jäisin pois tässä", niin eiköhän tuollainen ihminen ole parisuhteessakin mykkä ja olettaa, että toisella on kristallipallo?Toisaalta, välillä käy myös niin, että itse odottelee rauhassa, kun se toinen katselee niiden vaunujen kanssa niitä pesuaineita, kun ei ole kiire minnekään ja on vaan fiilis, että on kiva antaa toisen olla rauhassa. Ja sitten, kun tää huomaa, niin rävähtää silmät teelautasiksi, pesuaine jää ostamatta ja vaunuja lykitään paniikissa hyllyihin törmäillen. Jos mä en sano mitään, jos en puhise ja jopa hymyilen, niin ei kai sitä tarvis mitään paniikkireaktiota päälle ottaa?
Jos sinä olet ihmisten edessä niin SINUN velvollisuus on väistää ja katsoa että pitääkö sinun väistää.
Kenenkään ei tarvitse tulla sinulle puhumaan yhtään mitään.
No en mä ainakaan ajattele, että toisten ihmisten velvollisuus on koko ajan kytätä, olenko minä tulossa. Hei kuules minä-minä-ihminen, avaa suusi, niin ei tarvitse uhriutua.
Silloin kun olet julkisissa paikoissa missä on muitakin ihmisiä niin kyllä sinun velvollisuus on väistää ilman mitään kyselyjä.
Mitä jos toinen ei puhu Suomea? Tai edes englantia? Mitäs jos toinen on mykkä?
Vaaditko heidän tulla sinulle puhumaan kun muuten sinun suuruutesi ei persettään liikuta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatelkaa millaisia perheitä noilla tuhisijoilla on.
Jos bussissa ei osaa sanoa "anteeksi, jäisin pois tässä", niin eiköhän tuollainen ihminen ole parisuhteessakin mykkä ja olettaa, että toisella on kristallipallo?Toisaalta, välillä käy myös niin, että itse odottelee rauhassa, kun se toinen katselee niiden vaunujen kanssa niitä pesuaineita, kun ei ole kiire minnekään ja on vaan fiilis, että on kiva antaa toisen olla rauhassa. Ja sitten, kun tää huomaa, niin rävähtää silmät teelautasiksi, pesuaine jää ostamatta ja vaunuja lykitään paniikissa hyllyihin törmäillen. Jos mä en sano mitään, jos en puhise ja jopa hymyilen, niin ei kai sitä tarvis mitään paniikkireaktiota päälle ottaa?
Jos sinä olet ihmisten edessä niin SINUN velvollisuus on väistää ja katsoa että pitääkö sinun väistää.
Kenenkään ei tarvitse tulla sinulle puhumaan yhtään mitään.
Mikä vitun mykkä arkajalka oikein olet?
Avaat sen vitun leipäläpesi ja pyydät kohteliaasti tielläsi olevaa siirtymään kuten tapana on ja sillä hyvä!
Eihän se ihmisille vaikeaa olekaan... suomalaisille kyllä!