Lue keskustelun säännöt.
En ole saanut ystävään yhteyttä joulukuun jälkeen
13.05.2016 |
Mitähän hittoa tässä tekisi. Ystävä tuntuu kuin kadonneen maan päältä. Viimeksi näin hänet marraskuussa ja sain tekstiviestin joulukuussa. Kaikki vaikutti olevan ihan ok, mutta sen jälkeen on ollut pelkkää hiljaisuutta. Olen yrittänyt tekstata, mailata, soittaa, lähettää kirjeen ja kävin jopa ovella. Varmasti joku näistä tavoista on tavoittanut hänet, mutta hiljaista pitelee.
Viimeisenä ajatuksena soitin ystävän avokille, joka kertoi heillä olleen riitaisaa suhteessaan, mutta nyt kaikki olisi ok. Ystävä on ennenkin pitänyt pienemmän mittakaavan hiljaiseloa kun ovat riidelleet, mutta nyt vähän huolestuttaa, kun en ole saanut häneen kontaktia yli viiteen kuukauteen. Avokilla on mielenterveysongelmia, ja pelkään että ystävänikin on vaipunut johonkin masennukseen/ hänen mielenterveytensä on jotenkin järkkynyt.
Mitä teen? :/ Tämä tilanne ahdistaa. Eilen kun kävelin yhden puiston ohi, jossa tapasimme ennen näin kesällä istuskella, alkoi itkettää. Aivan kuin olisi eronnut puolisostaan. Ja tämä epätietoisuus ajaa hulluksi.
Kommentit (24)
Jatka elämääsi. Hän ei kykene enää olemaan ystäväsi joten jatka elämääsi. Varmasti hänelläkin paha olla eikä ajatus siitä ettei oo nähny kavereita moneen kuukauteen auta vaan pahentaa tilanmetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä mitään yhteisiä tuttavia joilta voisi kysyä asiasta? Onhan tuo erikoista ja huolestuttavaakin, mutta muuta et kai voi enää yrittää kerta suora kontaktin otto ei onnistu.
On yksi, hänkään ei saa mitään yhteyttä. Kävimme yhdessä siellä oven takana.
Niin, en keksi itsekään mitä tekisin. Uskon kyllä, ettei ystävä vittuillakseen ole vastaamatta, vaan hänellä on vaikeaa. Onko sitten parempi jättää asia sikseen vai yrittää vielä yhteydenottoa, hitto kun ei yhtään tiedä millainen tilanne siellä kotona oikeasti on.
Vierailija kirjoitti:
Jatka elämääsi. Hän ei kykene enää olemaan ystäväsi joten jatka elämääsi. Varmasti hänelläkin paha olla eikä ajatus siitä ettei oo nähny kavereita moneen kuukauteen auta vaan pahentaa tilanmetta.
Olen yrittänyt noita keinoja (soitto, käynti, kirje) kaikkia kerran, koska en haluaisi ahdistella. Jätän siis kirjekyyhkyn kokeilematta. Mietittiin yhteisen ystävän kanssa myös, että lähetettäisiin itsemme kotiinkuljetuksella pahvilaatikossa. ;) No ei, mutta kyllä ahdistaa tämä tietämättömyys.
Kuulisin myös mieluusti kokemuksia, jos jonkun muun tuttava on samalla tavalla "kadonnut".
- ap
Entä ystäväsi vanhemmat, voisitko olla heihin yhteydessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entä ystäväsi vanhemmat, voisitko olla heihin yhteydessä?
Isänsä on kuollut, enkä mitenkään muista äidin nimeä, kun ystävä puhuu hänestä vain "äitinä". Emme ole lapsuudenkavereita (tapasimme 10 v sitten), että voisin kysellä kotipaikkakunnaltakaan.
- ap
Ompa surullista :( ystävän vanhempiin kannattaa olla yhteydessä. Ja sekin tuli mieleen, että onko mies eristäny ystävän niin ettei saa ottaa yhteyttä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikä näy FB-kavereissakaan tai muualla somessa.
- 7, ap
Vierailija kirjoitti:
Ompa surullista :( ystävän vanhempiin kannattaa olla yhteydessä. Ja sekin tuli mieleen, että onko mies eristäny ystävän niin ettei saa ottaa yhteyttä...
Tätä itsekin mietin. Avokki sanoi puhelimessa jotenkin näin "Mä kerron Ystävälle että soitit, voitais nähdä sitten kolmistaan. Tai voittehan te kahdestaankin nähdä." Ystävällä on todella myrskyisä suhde, vuoden-parin aikana on erottu useita kertoja, ystävä on ollut mulla yötä evakossa, puoliso on tehnyt ihmeellisiä tempauksia mm. suutelemalla vieraita ja katoamalla kotoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi ikävä tilanne. Käykö hän töissä tai opiskeleeko, onko sellainen työ- tai opiskelupaikka että siellä voisi käydä tapaamassa tai kysymässä kuulumisia työ-/koulukavereilta? En nyt tarkoita stalkkaamista tai mitään, mutta ymmärrän että olet huolestunut...
Kysyit muiden kokemuksia. Minulla oli 5-6 vuotta sitten hyvä nettikaveri jonka kanssa kirjoiteltiin monta kertaa viikossa, ja joka yhtäkkiä lopetti yhteydenpidon sekä minuun että yhteisiin kavereihin. Oli etukäteen maininnut että on aiemmin sairastanut masennusta ja että epäilee sen olevan palaamassa. Oli myös ongelmia puolison kanssa. Minun lisäkseni myös yhteiset kaverit olivat yrittäneet ottaa yhteyttä, ja kyselivät minulta että olenko kuullut mitään. Olin luultavasti ainoa joka tiesi nimen ja yhteystiedot, ja onnistuin googlettamaan että on ainakin hengissä. Oli osallistunut tapahtumaan jonka osallistujaluettelo oli netissä. Puolisolla sattui myös olemaan julkinen facebook-sivu, johon laittoi yhteisiä lomakuvia. Olen ymmärtänyt että masentuneena ei jaksa pitää yhteyttä kavereihin, mutta voi että olisin arvostanut edes jotain "sori nyt en jaksa" -viestiä.
Hei anna hänen nyt olla rauhassa. Hän on nähnyt viestisi jne ja tiedät, että hengissä on. Hän palaa sinulle aivan varmasti sitten kun jaksaa. Masentuneena ahdistaa hirveästi, kun ihmiset yrittävät ottaa yhteyttä, se tuntuu jahtaamiselta.
Siitäkin huolimatta, että jollain tasolla ymmärtää ystävien hädän.
Olet paras ystävä, kun nyt vaan rauhoitut.
Puhun omasta kokemuksesta. (Sen masentuneen kannalta)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulisin myös mieluusti kokemuksia, jos jonkun muun tuttava on samalla tavalla "kadonnut". - ap
Minulla on samantapainen kokemus, mutta nyt on mennyt jo vuosia viime yhteydenotosta, joten osittain olen unohtanut hänet. Ei sitä oikein voi loputtomiin asiaa pähkäillä. Kyseessä ihminen, joka oli nuorenakin aika syrjäänvetäytyvä. Sitten hän tapasi miehen, joka ilmeisesti kärsi masennuksesta ja se mies taisi vetää tämän kaverini omaan synkkään maailmaansa. He vain linnoittautuivat kotiinsa ja lakkasivat pitämästä yhteyttä ulkomaailmaan.
Vierailija kirjoitti:
Tosi ikävä tilanne. Käykö hän töissä tai opiskeleeko, onko sellainen työ- tai opiskelupaikka että siellä voisi käydä tapaamassa tai kysymässä kuulumisia työ-/koulukavereilta? En nyt tarkoita stalkkaamista tai mitään, mutta ymmärrän että olet huolestunut...
Kysyit muiden kokemuksia. Minulla oli 5-6 vuotta sitten hyvä nettikaveri jonka kanssa kirjoiteltiin monta kertaa viikossa, ja joka yhtäkkiä lopetti yhteydenpidon sekä minuun että yhteisiin kavereihin. Oli etukäteen maininnut että on aiemmin sairastanut masennusta ja että epäilee sen olevan palaamassa. Oli myös ongelmia puolison kanssa. Minun lisäkseni myös yhteiset kaverit olivat yrittäneet ottaa yhteyttä, ja kyselivät minulta että olenko kuullut mitään. Olin luultavasti ainoa joka tiesi nimen ja yhteystiedot, ja onnistuin googlettamaan että on ainakin hengissä. Oli osallistunut tapahtumaan jonka osallistujaluettelo oli netissä. Puolisolla sattui myös olemaan julkinen facebook-sivu, johon laittoi yhteisiä lomakuvia. Olen ymmärtänyt että masentuneena ei jaksa pitää yhteyttä kavereihin, mutta voi että olisin arvostanut edes jotain "sori nyt en jaksa" -viestiä.
Ap taas linjoilla...
Tosiaan en tajunnut mainita, että ystävä ei ole missään kodin ulkopuolella töissä, vaan tekee kotonaan yrittäjänä työtä ehkä pari tuntia päivässä. Kävin jo stalkkaamassa Linkedinistä, ettei ole mennyt ulkopuolisellekaan töihin. Ennen kävi töissä kodin ulkopuolella.
Kiitos kun kerroit kokemuksestasi. Mäkin olisin toivonut jotain vastausta ystävältä. Laitoinkin viestiin, että jos hän kokee yhteydenotot ahdistavana, sanoo siitä - en loukkaannu. Ottaa sitten yhteyttä jos joskus myöhemmin tuntuu. Tämä epätietoisuus on kamalinta, kun ei voi vastata edes, että nyt menee huonosti, mutta palataan jos tästä suosta noustaan, siihen asti ei kannata ottaa yhteyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei anna hänen nyt olla rauhassa. Hän on nähnyt viestisi jne ja tiedät, että hengissä on. Hän palaa sinulle aivan varmasti sitten kun jaksaa. Masentuneena ahdistaa hirveästi, kun ihmiset yrittävät ottaa yhteyttä, se tuntuu jahtaamiselta.
Siitäkin huolimatta, että jollain tasolla ymmärtää ystävien hädän.Olet paras ystävä, kun nyt vaan rauhoitut.
Puhun omasta kokemuksesta. (Sen masentuneen kannalta)
Kiitos tästäkin kokemuksesta. Jättäisin ystäväni rauhaan, mutta kuten tuossa edellisessä viestissä kirjoitin, haluaisin edes sen pyynnön jättää rauhaan. Tai no, en ole häneen nyt ottanutkaan yhteyttä, sen jälkeen kun kokeilin nuo luettelemani kanavat läpi. :P Jotenkin vain niin käsittämätöntä, että vielä marras-joulukuussa hän oli aivan tavallinen oma itsensä, ja nyt ei kuulu hänestä yhtään mitään.
- ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulisin myös mieluusti kokemuksia, jos jonkun muun tuttava on samalla tavalla "kadonnut". - ap
Minulla on samantapainen kokemus, mutta nyt on mennyt jo vuosia viime yhteydenotosta, joten osittain olen unohtanut hänet. Ei sitä oikein voi loputtomiin asiaa pähkäillä. Kyseessä ihminen, joka oli nuorenakin aika syrjäänvetäytyvä. Sitten hän tapasi miehen, joka ilmeisesti kärsi masennuksesta ja se mies taisi vetää tämän kaverini omaan synkkään maailmaansa. He vain linnoittautuivat kotiinsa ja lakkasivat pitämästä yhteyttä ulkomaailmaan.
Tätä minäkin pelkään, että on tapahtunut. Kuulostaa inhottavalta, mutta ystävälle olisi tehnyt hyvää erota puolisostaan ja mennä päivätöihin. Juuri tuolloin syksyllä ystävä lopetti päivätöissä ja nyt on ilmeisesti linnoittautunut kotiinsa. Mitään somepostauksia reissuista tai arjestakaan ei ole tullut, ellei sitten ole piilottanut niitä (FB:ssa).
- ap
Tuli sellainen inhottava fiilis, että ystäväsi mies on sen takana, ettei ystäväsi ota mitään yhteyttä.
Itse varmaan stalkkaisin niin kauan, että näkisin ystäväni edes vilaukselta, että on edes hengissä. Sitten voisin jättää rauhaan, en tuossakaan tilanteessa ottais muuta kontaktia, riittäisi että näkisin.
No minulla on ystävä, josta en tykkää enää ja olen yrittänyt hivuttaa pikkuhiljaa pois. Tiedän, että reaktio on ikävä, jos sanon suoraan mitkä asiat hänessä vaivaa, joten en enää keksinyt muuta kuin olla ottamatta yhteyttä.
Tää on provo, jolla pedataan sitä, että (kuvitteellinen) ystävä on rikoksen uhri. Ei vaan kukaan ole tarttunut lankaan, vaikka ap kuinka yrittää johdatella...
Oletko varma, että on edes elossa? Mitä jos avomies valehteleekin ja ystäväsi on kuollut..
Onko teillä mitään yhteisiä tuttavia joilta voisi kysyä asiasta? Onhan tuo erikoista ja huolestuttavaakin, mutta muuta et kai voi enää yrittää kerta suora kontaktin otto ei onnistu.