Lue keskustelun säännöt.
Miksi miehet kiinnostuvat minusta aina vain hetkeksi
12.05.2016 |
Viimeisen viiden vuoden aikana mikään juttu ei kestä. Usea mies on kiinnostunut sen kuukauden tai maksimissaan kaksi, ja sitten ei mitään. Kiinnostus lopahtaa toisella kuin seinään.
Olen jo niin tottunut siihen, että alussa ollaan superkiinnostuneita ja viestiä pukkaa, kehutaan ja on muka niin paljon yhteistä ja mukava viettää aikaa. Seksistä ei voi olla kiinni, koska joidenkin kanssa en ole seksiä harrastanut ja joidenkin kanssa olen.
Pelkään enää käydä treffeillä ja kiintyä kehenkään. Tuntuu että heti kun itse on korviaan myöten ihastunut, toisessa alkaa näkymään mielenkiinnon hiipumista.
Näitä on tapahtunut jo niin monta, että olen jo kokeillut esimerkiksi yhteydenpidon suhteen hillitä viestittelyä, olen kokeillut olla avoimempi alusta asti, tai sitten taas salaperäisempi.
Tuntuu, että olen täysin lahjaton näillä "parisuhdemarkkinoilla". Olen ihan tavallinen nätti naapurintyttö, ja minulla on melko perinteiset arvot. Olen seikkailunhaluinen, vaikka iloitsen myös arjen pienistä asioista. Olen peruspositiivinen ja urheilullinen. Tuntuu niin ironiselta että esimerkiksi kaverini aina isoon ääneen ihmettelevät, miten en löydä sitä seurustelukumppania kun olen kuulema niin "täydellinen".
Sanokaa nyt jotain, vaikka haukkuja sitten?
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko mahdollista että kulissit murtuvat ajan kuluessa ja samalla todellinen persoona pilkahtaa esiin?
Miksi tätä tapahtuu vain miesten kanssa? Kuitenkin pitkäaikaisia hyviä ystäviä on ja ylipäänsä aina luonnehdittu mukavaksi, hauskaksi ja kiltiksi naiseksi. Vaikea kuvitella, että nuo ominaisuudet miesten kanssa olisivat suhteen estäviä kun kaikenlaisia naisia on suhteissa.
Ei ap.
Pitkissä ystävyyssuhteissa ollaan ymmärtäväisempiä, tyyliin: "ainahan Pirkolla on ollut noita omia juttuja ja Kaisa kiukuttelee kun se on nälkäinen". Ehkä näihin ominaisuuksiin vaan puudutaan ja ulkopuolelta tuleva huomaa ne herkemmin.
Pikemminkin pitkät ystävyyssuhteet ovat osoitus sosiaalisista kyvyistä ja henkilön miellyttävyydestä, toisin mitä sinä yrität esittää.
Mutta ei tämä poissulje sitä, etteikö ystävissä voisi olla rasittaviakin piirteitä, jotka annamme heille anteeksi koska he ovat hyviä pitkäaikaisia ystäviämme! Minullakin on "Kaisa" ystävänä ja itse olen "Pirkko".
-ohisMiksi kuvittelet miesten olevan automaattisesti jotain täydellisiä, epäinhimillisiä olentoja, joissa ei olisi rasittavia piirteitä? Vain naisissa.
Tuo oli aivan oma heittosi, älä laita sanoja suuhun - minä en sanonut mitään tuollaista. Omasta mielestäni miehissä sitä vasta rasittavia piirteitä onkin.
-sama ohis
Se on tulkintaa kommenttiesi perusteella. Sinusta ap:lla on miesten kanssa tutustumisen estäviä, joitain rasittavia piirteitä (jotka eivät ole estäneet muita ihmissuhteita ap:n elämän aikana) ja jostain syystä juuri nuo kaikki viiden vuoden aikana tavatut miehet kaikki ovat kauhistuneet näistä "rasittavista" piirteistä kun "kulissit" kaatuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti ovat vain löytäneet jotain mielenkiintoisempaa, sopivampaa, parempaa, kiehtovampaa (valitse oma adjektiivi). Nämä tekosyythän tiedetään (aika on väärä, vika on minussa ei sinussa, mulla ei ole sulle mitään annettavaa jne) mutta sellaisia kliseitähän ne vain on kun ei haluta loukata.
Tuo on ikävää kun ei saa suoria vastauksia vaikka kysyisi rehellisesti miksi ei kelvannut miehelle. Aina se sama "sä olet niin kaunis ja ihana, fiksu nainen, että taatusti löydät itelles sopivan miehen". Just...
Ihastuminenhan ei kestä kun muutaman kuukauden.
Laastariksi kelpaa aina jollekin sydämensä särkeneelle, joka sitten viskaa pois kuin tiskirätin kun on saanut egonsa takaisin buustattua. Varmasti on kiva näyttää exilleen ja kavereilleen että katsokaas mikä näyttelyesine minulla on, mutta oikeasti ei sitten kestetäkään sitä että nainen ei olekaan alistuva, tyhmä tai roiku toisessa imartelevasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko mahdollista että kulissit murtuvat ajan kuluessa ja samalla todellinen persoona pilkahtaa esiin?
Miksi tätä tapahtuu vain miesten kanssa? Kuitenkin pitkäaikaisia hyviä ystäviä on ja ylipäänsä aina luonnehdittu mukavaksi, hauskaksi ja kiltiksi naiseksi. Vaikea kuvitella, että nuo ominaisuudet miesten kanssa olisivat suhteen estäviä kun kaikenlaisia naisia on suhteissa.
Ei ap.
No mutta onhan paljon miehiäkin, joilla on paljon pitkäaikaisia, läheisiä kaverisuhteita, mutta eivät ole naisten mieleen. Esim. heikko itsetunto on sellainen asia, joka ei estä kaverisuhteita, mutta voi olla tuhoisa miehen parisuhdetoiveille.
Mistä johtuu en tiedä. Itse olen tavallinen nätti nainen myös, naimisissa toista kertaa. Aina on miehet olleet kiinnostuneita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko mahdollista että kulissit murtuvat ajan kuluessa ja samalla todellinen persoona pilkahtaa esiin?
Miksi tätä tapahtuu vain miesten kanssa? Kuitenkin pitkäaikaisia hyviä ystäviä on ja ylipäänsä aina luonnehdittu mukavaksi, hauskaksi ja kiltiksi naiseksi. Vaikea kuvitella, että nuo ominaisuudet miesten kanssa olisivat suhteen estäviä kun kaikenlaisia naisia on suhteissa.
Ei ap.
Pitkissä ystävyyssuhteissa ollaan ymmärtäväisempiä, tyyliin: "ainahan Pirkolla on ollut noita omia juttuja ja Kaisa kiukuttelee kun se on nälkäinen". Ehkä näihin ominaisuuksiin vaan puudutaan ja ulkopuolelta tuleva huomaa ne herkemmin.
Pikemminkin pitkät ystävyyssuhteet ovat osoitus sosiaalisista kyvyistä ja henkilön miellyttävyydestä, toisin mitä sinä yrität esittää.
Mutta ei tämä poissulje sitä, etteikö ystävissä voisi olla rasittaviakin piirteitä, jotka annamme heille anteeksi koska he ovat hyviä pitkäaikaisia ystäviämme! Minullakin on "Kaisa" ystävänä ja itse olen "Pirkko".
-ohisMiksi kuvittelet miesten olevan automaattisesti jotain täydellisiä, epäinhimillisiä olentoja, joissa ei olisi rasittavia piirteitä? Vain naisissa.
Tuo oli aivan oma heittosi, älä laita sanoja suuhun - minä en sanonut mitään tuollaista. Omasta mielestäni miehissä sitä vasta rasittavia piirteitä onkin.
-sama ohisSe on tulkintaa kommenttiesi perusteella. Sinusta ap:lla on miesten kanssa tutustumisen estäviä, joitain rasittavia piirteitä (jotka eivät ole estäneet muita ihmissuhteita ap:n elämän aikana) ja jostain syystä juuri nuo kaikki viiden vuoden aikana tavatut miehet kaikki ovat kauhistuneet näistä "rasittavista" piirteistä kun "kulissit" kaatuvat.
Tulkitset vielä lisää omiasi :) Huomasitko, että kirjoitin viestini -ohis? En ole siis tuo joka esitti että ap:n luonteenpiirteet olisivat olleet lopahdusten syynä tms. Kommentoin vain väitettä siitä, voiko ystävillä olla rasittavia piirteitä jotka me hyväksymme, vaikka uusista ihmisistä ne voisivat olla outoja tottua.
- edelleen sama ohis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko mahdollista että kulissit murtuvat ajan kuluessa ja samalla todellinen persoona pilkahtaa esiin?
Miksi tätä tapahtuu vain miesten kanssa? Kuitenkin pitkäaikaisia hyviä ystäviä on ja ylipäänsä aina luonnehdittu mukavaksi, hauskaksi ja kiltiksi naiseksi. Vaikea kuvitella, että nuo ominaisuudet miesten kanssa olisivat suhteen estäviä kun kaikenlaisia naisia on suhteissa.
Ei ap.
No mutta onhan paljon miehiäkin, joilla on paljon pitkäaikaisia, läheisiä kaverisuhteita, mutta eivät ole naisten mieleen. Esim. heikko itsetunto on sellainen asia, joka ei estä kaverisuhteita, mutta voi olla tuhoisa miehen parisuhdetoiveille.
Tässä oli kyse aivan eri asiasta, ns. kulissien murtumisesta. Heikko itsetunto näkyy heti ja on ylipäänsä este kaikille normaaleille, henkisesti tasapainoisille ihmisille kun miettii millaisen kumppanin haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä tulee alapeukkuja, mutta etsi pikkuisen vanhempi mies, eikä välttämättä hirveän paljo vanhempi, mutta elämää nähnyt, itse ymmärrän sinua hyvin, minulla samoja vaikeuksia naisten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Ihastuminenhan ei kestä kun muutaman kuukauden.
Laastariksi kelpaa aina jollekin sydämensä särkeneelle, joka sitten viskaa pois kuin tiskirätin kun on saanut egonsa takaisin buustattua. Varmasti on kiva näyttää exilleen ja kavereilleen että katsokaas mikä näyttelyesine minulla on, mutta oikeasti ei sitten kestetäkään sitä että nainen ei olekaan alistuva, tyhmä tai roiku toisessa imartelevasti.
Niin no, tän kirjoituksen perusteella en kyllä tiedä mitä iloa susta olisi miehille? Mitä mies tekee naisella joka ajattelee noin miehistä?
-mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olet liian takertuva. Anna toiselle tilaa ja pidä omat kaverit ja harrastukset.
Jos muissa ihmissuhteissa ei ole ongelmia ja olet kiva tyyppi, niin ehkä jotain siinä tavassa miten olet miesten kanssa seksuaalisesti/romanttisesti? Tykkäätkö seksistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos teidän välillä ei vain ole ollut kemiaa? Ei se silloin toimi vaikka muuten kaikki päälliset puitteet olisikin kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko mahdollista että kulissit murtuvat ajan kuluessa ja samalla todellinen persoona pilkahtaa esiin?
Miksi tätä tapahtuu vain miesten kanssa? Kuitenkin pitkäaikaisia hyviä ystäviä on ja ylipäänsä aina luonnehdittu mukavaksi, hauskaksi ja kiltiksi naiseksi. Vaikea kuvitella, että nuo ominaisuudet miesten kanssa olisivat suhteen estäviä kun kaikenlaisia naisia on suhteissa.
Ei ap.
No mutta onhan paljon miehiäkin, joilla on paljon pitkäaikaisia, läheisiä kaverisuhteita, mutta eivät ole naisten mieleen. Esim. heikko itsetunto on sellainen asia, joka ei estä kaverisuhteita, mutta voi olla tuhoisa miehen parisuhdetoiveille.
Tässä oli kyse aivan eri asiasta, ns. kulissien murtumisesta. Heikko itsetunto näkyy heti ja on ylipäänsä este kaikille normaaleille, henkisesti tasapainoisille ihmisille kun miettii millaisen kumppanin haluaa.
Eihän se alakaan välttämättä heti häiritä, vaan vasta pidemmän ajan päästä. Monet ei myöskään päästä epävarmuuttaan heti valloilleen. Harvapa sitä kehtaa parilla ekoilla treffeillä valittaa, miten tuntuu että koko maailma on häntä vastaan.
Mutta oli niin tai näin, niin onhan ne nyt eri asioita, mitä haetaan potentiaaliselta seurustelukumppanilta kuin ystävältä. Kyllähän esim. ujo ja säikky, toisia mielistelevä mies saa helposti naispuolisia ystäviä jos on iloinen ja sosiaalinen, mutta kuinka monelle kelpaa parisuhteeseen? Joku sellainen "strong silent type" -tyyppinen maskuliinen tosimies taas ei ole välttämättä naisille mieluisaa rupatteluseuraa, mutta parisuhteeseen ehkä hyvinkin suosittu.
Ei nämä mene ollenkaan yksyhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli ennen ihan täsmälleen samanlaista.
Nyt en enää edes halua miestä. Libidoni on täysin kuollut. Ei ole enää mitään haluja.
Mulla taas olisi haluja, mutta en halua enkä jaksa hakata enää päätäni seinään.
N40
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko mahdollista että kulissit murtuvat ajan kuluessa ja samalla todellinen persoona pilkahtaa esiin?
Miksi tätä tapahtuu vain miesten kanssa? Kuitenkin pitkäaikaisia hyviä ystäviä on ja ylipäänsä aina luonnehdittu mukavaksi, hauskaksi ja kiltiksi naiseksi. Vaikea kuvitella, että nuo ominaisuudet miesten kanssa olisivat suhteen estäviä kun kaikenlaisia naisia on suhteissa.
Ei ap.
No mutta onhan paljon miehiäkin, joilla on paljon pitkäaikaisia, läheisiä kaverisuhteita, mutta eivät ole naisten mieleen. Esim. heikko itsetunto on sellainen asia, joka ei estä kaverisuhteita, mutta voi olla tuhoisa miehen parisuhdetoiveille.
Tässä oli kyse aivan eri asiasta, ns. kulissien murtumisesta. Heikko itsetunto näkyy heti ja on ylipäänsä este kaikille normaaleille, henkisesti tasapainoisille ihmisille kun miettii millaisen kumppanin haluaa.
Eihän se alakaan välttämättä heti häiritä, vaan vasta pidemmän ajan päästä. Monet ei myöskään päästä epävarmuuttaan heti valloilleen. Harvapa sitä kehtaa parilla ekoilla treffeillä valittaa, miten tuntuu että koko maailma on häntä vastaan.
Mutta oli niin tai näin, niin onhan ne nyt eri asioita, mitä haetaan potentiaaliselta seurustelukumppanilta kuin ystävältä. Kyllähän esim. ujo ja säikky, toisia mielistelevä mies saa helposti naispuolisia ystäviä jos on iloinen ja sosiaalinen, mutta kuinka monelle kelpaa parisuhteeseen? Joku sellainen "strong silent type" -tyyppinen maskuliinen tosimies taas ei ole välttämättä naisille mieluisaa rupatteluseuraa, mutta parisuhteeseen ehkä hyvinkin suosittu.
Ei nämä mene ollenkaan yksyhteen.
Aika monesta näkee hyvin nopeasti millainen ihminen on ja se taas vaikuttaa siihen ihastuuko toiseen aidosti vai ei. Itsevarman ihmisen kanssa on hyvä olla ja ihastuminen on vain helpompaa.
Yleensä elämänkokemuksen kautta kertyy ymmärrystä muista ihmisistä sosiaalisesti taitaville.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko mahdollista että kulissit murtuvat ajan kuluessa ja samalla todellinen persoona pilkahtaa esiin?
Miksi tätä tapahtuu vain miesten kanssa? Kuitenkin pitkäaikaisia hyviä ystäviä on ja ylipäänsä aina luonnehdittu mukavaksi, hauskaksi ja kiltiksi naiseksi. Vaikea kuvitella, että nuo ominaisuudet miesten kanssa olisivat suhteen estäviä kun kaikenlaisia naisia on suhteissa.
Ei ap.
No mutta onhan paljon miehiäkin, joilla on paljon pitkäaikaisia, läheisiä kaverisuhteita, mutta eivät ole naisten mieleen. Esim. heikko itsetunto on sellainen asia, joka ei estä kaverisuhteita, mutta voi olla tuhoisa miehen parisuhdetoiveille.
Tässä oli kyse aivan eri asiasta, ns. kulissien murtumisesta. Heikko itsetunto näkyy heti ja on ylipäänsä este kaikille normaaleille, henkisesti tasapainoisille ihmisille kun miettii millaisen kumppanin haluaa.
Eihän se alakaan välttämättä heti häiritä, vaan vasta pidemmän ajan päästä. Monet ei myöskään päästä epävarmuuttaan heti valloilleen. Harvapa sitä kehtaa parilla ekoilla treffeillä valittaa, miten tuntuu että koko maailma on häntä vastaan.
Mutta oli niin tai näin, niin onhan ne nyt eri asioita, mitä haetaan potentiaaliselta seurustelukumppanilta kuin ystävältä. Kyllähän esim. ujo ja säikky, toisia mielistelevä mies saa helposti naispuolisia ystäviä jos on iloinen ja sosiaalinen, mutta kuinka monelle kelpaa parisuhteeseen? Joku sellainen "strong silent type" -tyyppinen maskuliinen tosimies taas ei ole välttämättä naisille mieluisaa rupatteluseuraa, mutta parisuhteeseen ehkä hyvinkin suosittu.
Ei nämä mene ollenkaan yksyhteen.
Aika monesta näkee hyvin nopeasti millainen ihminen on ja se taas vaikuttaa siihen ihastuuko toiseen aidosti vai ei. Itsevarman ihmisen kanssa on hyvä olla ja ihastuminen on vain helpompaa.
Yleensä elämänkokemuksen kautta kertyy ymmärrystä muista ihmisistä sosiaalisesti taitaville.
Tuossa sun viimeisessä lauseessa on niin monta ehdollista juttua, että se ei itsestäänselvästi päde lähellekään kaikkiin ihmisiin. Monet eivät ole hyviä lukemaan ihmisiä, monet puolet eivät tule heti toisista esille, monet jutut eivät ala heti häiritä jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihastuminenhan ei kestä kun muutaman kuukauden.
Laastariksi kelpaa aina jollekin sydämensä särkeneelle, joka sitten viskaa pois kuin tiskirätin kun on saanut egonsa takaisin buustattua. Varmasti on kiva näyttää exilleen ja kavereilleen että katsokaas mikä näyttelyesine minulla on, mutta oikeasti ei sitten kestetäkään sitä että nainen ei olekaan alistuva, tyhmä tai roiku toisessa imartelevasti.
Niin no, tän kirjoituksen perusteella en kyllä tiedä mitä iloa susta olisi miehille? Mitä mies tekee naisella joka ajattelee noin miehistä?
-mies
Ei varmaan mitään sitten, jos ei kelpaa uskollinen, ahkera, huumorintajuinen ja älykkyydeltään hyvää keskitasoa oleva nätti nainen, tiimalasikroppineen.
Kauheaa jos sinulle meni joku kirjoituksessani tunteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihastuminenhan ei kestä kun muutaman kuukauden.
Laastariksi kelpaa aina jollekin sydämensä särkeneelle, joka sitten viskaa pois kuin tiskirätin kun on saanut egonsa takaisin buustattua. Varmasti on kiva näyttää exilleen ja kavereilleen että katsokaas mikä näyttelyesine minulla on, mutta oikeasti ei sitten kestetäkään sitä että nainen ei olekaan alistuva, tyhmä tai roiku toisessa imartelevasti.
Niin no, tän kirjoituksen perusteella en kyllä tiedä mitä iloa susta olisi miehille? Mitä mies tekee naisella joka ajattelee noin miehistä?
-mies
Ei varmaan mitään sitten, jos ei kelpaa uskollinen, ahkera, huumorintajuinen ja älykkyydeltään hyvää keskitasoa oleva nätti nainen, tiimalasikroppineen.
Kauheaa jos sinulle meni joku kirjoituksessani tunteisiin.
Ei ainakaan av:n miehille kelpaa edes sinun kaltaisesi nainen.
En voi tietää mikä sinun tapauksessasi mättää, mutta eräs asia pisti silmääni. Et mainitse mitään tunteistasi näitä mieskandidaatteja kohtaan. Puhut heistä ikään kuin työnhakijoista tai -antajista, kuin hakisit jonkinlaista diiliä etkä oikeaa ihmistä rinnallesi. Totta kai tämä voi olla omaa tulkintavirhettäni, enhän tunne sinua, mutta mieti silti omia motiivejasi. Onko sinulla tavoitteena vain löytää "joku" ja sitten elää happily ever after. Tai löytää joku, jotta voit perustaa perheen. Tai löytää joku, jotta et olisi yksin. Tai mikä pahinta, löytää joku, koska niin kuuluu tehdä.
Nimittäin, jos näin on, eivät miehetkään niin pökkelöitä ole, etteivät tajuaisi jollain tasolla sinun näkevän heissä vain välinearvoa. Kyllä oma kokemukseni on, että kun sielut kohtaavat, niin ei siinä mitään laimeita selityksiä tarvita. Se on menoa, joko onnen pilvilinnoihin tai täysillä päin kiviseinää.
Todennäköisesti ovat vain löytäneet jotain mielenkiintoisempaa, sopivampaa, parempaa, kiehtovampaa (valitse oma adjektiivi). Nämä tekosyythän tiedetään (aika on väärä, vika on minussa ei sinussa, mulla ei ole sulle mitään annettavaa jne) mutta sellaisia kliseitähän ne vain on kun ei haluta loukata.