Huomenna eka nukutus ja leikkaus elämässä, ahdistaa

Leikkauksia ja nukutuksia tehdään joka päivä, komplikaatiot ovat hyvin harvinaisia suunnitelluissa leikkauksissa varsinkin. 

Olen ollut monta kertaa leikattavana ja siis nukutettavanakin.

Kaikki ovat olleet yksinomaan miellyttäviä kokemuksia. Osasta muistan, että mukava anestesialääkäri on kertonut, että kohta nukahdat, ja sitten uni on tullut sekunnissa. Osasta en muista mitään sen jälkeen, kun olen kävellyt leikkaussaliin ja asettautunut siihen leikkauspöydälle. Nukutus vie joskus muistin takautuvasti.

Heräämössä olen hitaasti heräillyt. Useimmiten olen tajunnut, että ahaa, leikkaus on ohi ja täällä ollaan. Joskus en ole heti tiennyt, missä oikein herään ja mitä on tapahtunut, mutta silti on ollut mukava herätä.

Hengitysputki on silloin jo otettu pois, eikä sen asettamisesta sen paremmin kuin pois ottamisesta potilas tiedä mitään. Kaikki tapahtuu, kun hän on sikiunessa.

Minulla ei ole ollut juuri kipujakaan. Leikkauksessa annetaan kipulääkettä ja lääke tippuu suoneen myös leikkauksen jälkeen. Heräämössä on koko ajan ystävällisesti kyselty, sattuuko, tarvitsenko enemmän lääkettä, mutta en ole tarvinnut. Sitten kun on kunnolla siellä heräämössä tullut tolkkuihinsa, kärrätään osastolle jatkamaan toipumista.

Ap, älä suotta pelkää äläkä ahdistu!