Mitä oppimisvaikeuksista kärsivien lapsien vanhemmat miettivät jos lapsestanne tulee syrjäytynyt?t.ammattivalittaja

Jos ei kelpaa, niin on sitten kotona ja saahan sitä rahaa sen verran elääkseen niinkin. Pitää olla vaan sitten muuta ajanvietettä kuin työnteko.

Ei pelota uskon että hän löytää paikkansa oppimisvaikeuksista huolimatta, ainakaan yhtään enempää kuin muidenkaan lasten kohdalla. Hän sitäpaitsi saa enemmän tukea löytääkseen paikkansa kuin ns. tavalliset oppijat, niin meiltä vanhemmilta kuin muiltakin tahoilta.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei kelpaa, niin on sitten kotona ja saahan sitä rahaa sen verran elääkseen niinkin. Pitää olla vaan sitten muuta ajanvietettä kuin työnteko.

Meinaatko että hän asuisi koko elämäsä kotona?ap

Vierailija kirjoitti:

Ei pelota uskon että hän löytää paikkansa oppimisvaikeuksista huolimatta, ainakaan yhtään enempää kuin muidenkaan lasten kohdalla. Hän sitäpaitsi saa enemmän tukea löytääkseen paikkansa kuin ns. tavalliset oppijat, niin meiltä vanhemmilta kuin muiltakin tahoilta.

Eipä ne aina ne lisätuetkaan auta.ap

Vastaan yleisellä tasolla. 

Paljon riippuu oppimisvaikeuksien asteesta. Kuten jo yksi kommentoija totesi, oppimishäiriödiagnoosin saanut voi saada paremmatkin eväät elämään kuin keskiverto-oppilas -- tai varsinkin keskivertoa huonompi ilman mitään diagnoosia. Tukitoimet ovat saatavilla ainakin isommissa kunnissa hyvin. 

Jos häiriö on vakava-asteinen ja ei esim. pysty osallistumaan normaaliin perusopetukseen kuin mukaetutusti, on varmasti huoli aiheellinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei pelota uskon että hän löytää paikkansa oppimisvaikeuksista huolimatta, ainakaan yhtään enempää kuin muidenkaan lasten kohdalla. Hän sitäpaitsi saa enemmän tukea löytääkseen paikkansa kuin ns. tavalliset oppijat, niin meiltä vanhemmilta kuin muiltakin tahoilta.

Eipä ne aina ne lisätuetkaan auta.ap

Uskon kuitenkin että omalla lapsellani ne auttaa yhtälailla jatkossa kuin tähänkin asti. Lapsi on nyt ekalla ja on saanut erityistä tukea jo ennen kuin oppimisvaikeuksia on edes diagnosoitu.

Postiivisella asenteella ja luottamuksella on minusta kuitenkin ollut huomattavasti enemmän vaikutusta kuin itsessään tuen määrällä/ajallisella kestolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei pelota uskon että hän löytää paikkansa oppimisvaikeuksista huolimatta, ainakaan yhtään enempää kuin muidenkaan lasten kohdalla. Hän sitäpaitsi saa enemmän tukea löytääkseen paikkansa kuin ns. tavalliset oppijat, niin meiltä vanhemmilta kuin muiltakin tahoilta.

Eipä ne aina ne lisätuetkaan auta.ap

Uskon kuitenkin että omalla lapsellani ne auttaa yhtälailla jatkossa kuin tähänkin asti. Lapsi on nyt ekalla ja on saanut erityistä tukea jo ennen kuin oppimisvaikeuksia on edes diagnosoitu.

Postiivisella asenteella ja luottamuksella on minusta kuitenkin ollut huomattavasti enemmän vaikutusta kuin itsessään tuen määrällä/ajallisella kestolla.

Saahan sitä kaikkeen uskoa senhän näkee sitten aikuisena miten kävi.ap

Vierailija kirjoitti:

Saahan sitä kaikkeen uskoa senhän näkee sitten aikuisena miten kävi.ap

En oikein usko tai luota siihen että siinä kävisi kovin hyvin ilman oppimisvaikeuksiakaan jos luottaa vain siihen että näkeehän sen sitten aikuisena miten kävi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saahan sitä kaikkeen uskoa senhän näkee sitten aikuisena miten kävi.ap

En oikein usko tai luota siihen että siinä kävisi kovin hyvin ilman oppimisvaikeuksiakaan jos luottaa vain siihen että näkeehän sen sitten aikuisena miten kävi.

Vaikka saisi kuinka apua ja tukea niin se ei välttämättä riitä. Sain minäkin aikanaan koulussa monelaista tukea, oli sairaalakoulujutut yms mutta kaikkeen ei vaan apu ja tuki riitä ja kannattaa kuitenkin varautua syrjäytymiseenkin.ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saahan sitä kaikkeen uskoa senhän näkee sitten aikuisena miten kävi.ap

En oikein usko tai luota siihen että siinä kävisi kovin hyvin ilman oppimisvaikeuksiakaan jos luottaa vain siihen että näkeehän sen sitten aikuisena miten kävi.

Vaikka saisi kuinka apua ja tukea niin se ei välttämättä riitä. Sain minäkin aikanaan koulussa monelaista tukea, oli sairaalakoulujutut yms mutta kaikkeen ei vaan apu ja tuki riitä ja kannattaa kuitenkin varautua syrjäytymiseenkin.ap

Kylläpä se ap hsksaa taas levittää positiivisuuden ilosanomaa! Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saahan sitä kaikkeen uskoa senhän näkee sitten aikuisena miten kävi.ap

En oikein usko tai luota siihen että siinä kävisi kovin hyvin ilman oppimisvaikeuksiakaan jos luottaa vain siihen että näkeehän sen sitten aikuisena miten kävi.

Vaikka saisi kuinka apua ja tukea niin se ei välttämättä riitä. Sain minäkin aikanaan koulussa monelaista tukea, oli sairaalakoulujutut yms mutta kaikkeen ei vaan apu ja tuki riitä ja kannattaa kuitenkin varautua syrjäytymiseenkin.ap

Mutta tuosta onkin noin 30 vuotta aikaa. Oppimisesta ja oppimisvaikeuksista tiedetään nykyisin paljon enemmän kuin silloin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saahan sitä kaikkeen uskoa senhän näkee sitten aikuisena miten kävi.ap

En oikein usko tai luota siihen että siinä kävisi kovin hyvin ilman oppimisvaikeuksiakaan jos luottaa vain siihen että näkeehän sen sitten aikuisena miten kävi.

Vaikka saisi kuinka apua ja tukea niin se ei välttämättä riitä. Sain minäkin aikanaan koulussa monelaista tukea, oli sairaalakoulujutut yms mutta kaikkeen ei vaan apu ja tuki riitä ja kannattaa kuitenkin varautua syrjäytymiseenkin.ap

Kylläpä se ap hsksaa taas levittää positiivisuuden ilosanomaa! Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa.

Saa olla positiivinen mutta pitää myös muistaa ettei aina tuki ja apu riitä siihen ettei tulisi syrjäytynyt. Nykyään on vielä kovempi kilpailu työmarkkinoilla kuin ennen.ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saahan sitä kaikkeen uskoa senhän näkee sitten aikuisena miten kävi.ap

En oikein usko tai luota siihen että siinä kävisi kovin hyvin ilman oppimisvaikeuksiakaan jos luottaa vain siihen että näkeehän sen sitten aikuisena miten kävi.

Vaikka saisi kuinka apua ja tukea niin se ei välttämättä riitä. Sain minäkin aikanaan koulussa monelaista tukea, oli sairaalakoulujutut yms mutta kaikkeen ei vaan apu ja tuki riitä ja kannattaa kuitenkin varautua syrjäytymiseenkin.ap

Mutta tuosta onkin noin 30 vuotta aikaa. Oppimisesta ja oppimisvaikeuksista tiedetään nykyisin paljon enemmän kuin silloin.

Tottakai tiedetään mutta vaikka kävisin koulua nykypäivänä se tilannettani muuttaisi tuskin millään lailla, nykyään on vielä kovempi työelämä.ap

Oletpa kyyninen AP!

Minulla on oppimisvaikeuksista kärsivä lapsi. On käynyt toiminyaterapeutilla aikoinaan n. 5 vuotta, on ollut tutkimuksissa, ja saanut tukitoimia niin tarhassa kuin koulussa. Käy koulua pienennetyssä ryhmässä, jossa huippuhyvä opettaja ja jämäkkä koulunkäyntiavustaja. Autamme lastamme koulunkäymsessä siten että vahdimme että läksyt tukee ajallaan tehtyä, jos jotain ei ymmärrä selitämme asian nin että kotona ymmärtää kun kaikessa rauhassa käydään asia läpi. Autamme kokeisiin lukemisessa (lapsella vaikeutta ymmärtää mikä tieti on tärkeää ja mikä ei) ja kertaamme asioita yhdessä ja kyselemme.

Tuemme lastamme myös liikunnallisesti, sillä liikunta tutkitusti edistää keskittymiskykyä, joka meidän lapsen oppimishäiriön syy. Olemme tarkkoja myös säännöllisestä, terveellisestä ja monipuolisesta ruuasta ja riittävästä unesta. Varsinkin se tarvittava unenmäärä on tärkeää.

Lisäksi meillä on kotona lämmin, välittävä ja turvallinen ilmapiiri. Olemme mieheni kanssa hyvin lapsirakkaita ja nautimme ihan tavallisesta lapsiperheen arjesta. Meillä on kotona lasren hyvä kasvaa, lapset ja tavallinen kotielämä on meille parasta.

Lapsemme ovat onnellisia, tasapainoisia ja hyvinvoivia, vaikka yhdellä on oppimishäiriö. Olisi hyvin vaikea nähdä, miksi oppimishäiriöisestä lapsestamme ajautuisi yhteiskunnan ulkopuolinen?

Minä itse olen lukihäiriöinem, ja oppimishäiriöinen. Itselläni on vain paska lukion päättötodistus, mutta silti töitä olen tehnyt 16- vuotiaasta asti itse. Olen aina saanut vakityötä, ja vuosituloni ovat 38.000, e.

Se, että on oppimishäiriö ei tee ihmisestä mitenkään tyhmää, alistettua, tai kyvytöntä, itse asiassa olen itse tämän takia oppinut että töitä tekemällä, periksiantamattomuudella ja oikealla asenteella pääsee tavoitteisiin tavalla tai toisella kun itse ei anna periksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saahan sitä kaikkeen uskoa senhän näkee sitten aikuisena miten kävi.ap

En oikein usko tai luota siihen että siinä kävisi kovin hyvin ilman oppimisvaikeuksiakaan jos luottaa vain siihen että näkeehän sen sitten aikuisena miten kävi.

Vaikka saisi kuinka apua ja tukea niin se ei välttämättä riitä. Sain minäkin aikanaan koulussa monelaista tukea, oli sairaalakoulujutut yms mutta kaikkeen ei vaan apu ja tuki riitä ja kannattaa kuitenkin varautua syrjäytymiseenkin.ap

Kylläpä se ap hsksaa taas levittää positiivisuuden ilosanomaa! Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa.

Saa olla positiivinen mutta pitää myös muistaa ettei aina tuki ja apu riitä siihen ettei tulisi syrjäytynyt. Nykyään on vielä kovempi kilpailu työmarkkinoilla kuin ennen.ap

Nytpä ap huomaatkin tuosta omasta kommentistasi ettet tule saamaan töitä. Kilpailu on kovaa todentotta joten nyt voisit vähitellen lopettaa siitä asiasta jauhamisen. Ja miksi ei kaikesta muustakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saahan sitä kaikkeen uskoa senhän näkee sitten aikuisena miten kävi.ap

En oikein usko tai luota siihen että siinä kävisi kovin hyvin ilman oppimisvaikeuksiakaan jos luottaa vain siihen että näkeehän sen sitten aikuisena miten kävi.

Vaikka saisi kuinka apua ja tukea niin se ei välttämättä riitä. Sain minäkin aikanaan koulussa monelaista tukea, oli sairaalakoulujutut yms mutta kaikkeen ei vaan apu ja tuki riitä ja kannattaa kuitenkin varautua syrjäytymiseenkin.ap

Sinun tilanteesi ei oikein vaikuta mitenkään siihen luotanko lapseni saamaan apuun vai en. En ole äitisi ja uskoakseni tunnen kuitenkin oman oppimisvaikeuksia omaavan lapseni paremmin kuin sinä tai sinut. Joten tiedän myös että tiedän sinua paremmin saako hän apua vai ei.

Jos kysymys olisi kuulunut luotanko siihen että sinä löydät paikkasi olisi vastaus ollut toisenlainen. En kirjoitustesi perusteella nimittäin luota siihen ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saahan sitä kaikkeen uskoa senhän näkee sitten aikuisena miten kävi.ap

En oikein usko tai luota siihen että siinä kävisi kovin hyvin ilman oppimisvaikeuksiakaan jos luottaa vain siihen että näkeehän sen sitten aikuisena miten kävi.

Vaikka saisi kuinka apua ja tukea niin se ei välttämättä riitä. Sain minäkin aikanaan koulussa monelaista tukea, oli sairaalakoulujutut yms mutta kaikkeen ei vaan apu ja tuki riitä ja kannattaa kuitenkin varautua syrjäytymiseenkin.ap

Kylläpä se ap hsksaa taas levittää positiivisuuden ilosanomaa! Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa.

Saa olla positiivinen mutta pitää myös muistaa ettei aina tuki ja apu riitä siihen ettei tulisi syrjäytynyt. Nykyään on vielä kovempi kilpailu työmarkkinoilla kuin ennen.ap

Kaikki työttömät tai työkyvyttömät eivät ole syrjäytyneitä. Vaikka mahdollisuutta työmarkkinoille ei olisi syrytymistä pystyy ehkäisemään. Syrjäytymisestä ja oman paikan löytämisestä kai aloituksessa oli kyse, eikä sinun työllistymismahdollisuuksistasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saahan sitä kaikkeen uskoa senhän näkee sitten aikuisena miten kävi.ap

En oikein usko tai luota siihen että siinä kävisi kovin hyvin ilman oppimisvaikeuksiakaan jos luottaa vain siihen että näkeehän sen sitten aikuisena miten kävi.

Vaikka saisi kuinka apua ja tukea niin se ei välttämättä riitä. Sain minäkin aikanaan koulussa monelaista tukea, oli sairaalakoulujutut yms mutta kaikkeen ei vaan apu ja tuki riitä ja kannattaa kuitenkin varautua syrjäytymiseenkin.ap

Mutta tuosta onkin noin 30 vuotta aikaa. Oppimisesta ja oppimisvaikeuksista tiedetään nykyisin paljon enemmän kuin silloin.

Tottakai tiedetään mutta vaikka kävisin koulua nykypäivänä se tilannettani muuttaisi tuskin millään lailla, nykyään on vielä kovempi työelämä.ap

Eihän tässä aloituksessa ollutkaan kyse sinusta vaan muiden lapsista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saahan sitä kaikkeen uskoa senhän näkee sitten aikuisena miten kävi.ap

En oikein usko tai luota siihen että siinä kävisi kovin hyvin ilman oppimisvaikeuksiakaan jos luottaa vain siihen että näkeehän sen sitten aikuisena miten kävi.

Vaikka saisi kuinka apua ja tukea niin se ei välttämättä riitä. Sain minäkin aikanaan koulussa monelaista tukea, oli sairaalakoulujutut yms mutta kaikkeen ei vaan apu ja tuki riitä ja kannattaa kuitenkin varautua syrjäytymiseenkin.ap

Kylläpä se ap hsksaa taas levittää positiivisuuden ilosanomaa! Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa.

Saa olla positiivinen mutta pitää myös muistaa ettei aina tuki ja apu riitä siihen ettei tulisi syrjäytynyt. Nykyään on vielä kovempi kilpailu työmarkkinoilla kuin ennen.ap

Kaikki työttömät tai työkyvyttömät eivät ole syrjäytyneitä. Vaikka mahdollisuutta työmarkkinoille ei olisi syrytymistä pystyy ehkäisemään. Syrjäytymisestä ja oman paikan löytämisestä kai aloituksessa oli kyse, eikä sinun työllistymismahdollisuuksistasi.

Juuri näin!

Lapseni ovat jo aikuisia eikä kumpikaan heistä ole syrjäytynyt. Tarvitsivat toki enemmän tukea opinnoissaan ja ennenkaikkea oli tärkeää löytää tapa, jolla lapsi oppii. Kaikki kun eivät opi peruskoulun nykyisten opetusmenetelmien mukaan.