Mieheni saa pelottavia raivokohtauksia

Miehesi on mielisairas. Ohjaa hänet hoitoon.

Joko jatkat seurustelua ja saatat saada myöhemmin turpiisi tai kärsiä henkisesti, tai sitten eroat ja yrität löytää jonkun joka osaa hallita vihaansa.

En katselisi tuollaista hetkeäkään.

Minun mieheni lyönyt nyrkillä olohuoneen seinään 3 reikää ja kahteen oveen reiät..

Miehesi ei kuulosta ihan tasapainoiselta. Auttaisiko jos sopisitte jotkut pelisäännöt riitojen varalle.

Minä sain nuorempana rajuja raivokohtauksia. Pahin oli se, kun suutuspäissäni paiskasin jakkaran lattiaan. Pallista irtosi yksi jalka, joka kimposi terävä ruuvinpää edellä tyttöystäväni (nykyinen vaimoni) ohimolle. Haava tuli, ja oli sentistä, parista kiinni, ettei se ruuvi osunut silmään. Tapahtuma säikytti minutkin ja sen jälkeen hillitsin itseni pitkään. Uusia raivokohtauksia tuli kuitenkin taas myöhemmin. Juomalasit ja herätyskellot saivat kyytiä.

Minulla nämä silmittömät raivot ovat lientyneet, kun masennustani, ylenpalttista herkkyyttäni ja mielialojen villiä vaihtelua on hoidettu lääkkein ja terapialla. Ehkä myös ikävuosien karttuminen on rauhoittanut minua.

AP:n mies vaikuttaa vielä sairaammalta kuin minä olin aikanaan. Kokemukseen perustuva ehdotukseni on, että miehen on hankittava apua ja on ylipäätään harkittava, onko hän siinä kunnossa, että voi elää parisuhteessa. Silkka rakkauden tunteminen ei nyt auta.

Eikö se ap vähän aikaa sit yrittänyt heittää sua vasaralla, no uus yritys sama tyyli.

Hei ap.

Kirjoitttamasi tarina on surullinen, koska se kertoo paitsi väkivallasta, myös siitä, että olet ruvennut kantamaan vastuuta toisen käyttämästä väkivallasta. Kyseessä ei ole täydellisen miehen pieni vika, vaan kyse on parisuhdeväkivallasta, vaikka se tällä hetkellä kohdistuukin tavaroihin. Esineiden rikkominen on väkivaltaa jo sinänsä, mutta yleensä sillä on taipumus laajentua ihmisiäkin koskevaksi. 

Mielestäni olette molemmat avun tarpeessa. Mies voi lopettaa käyttäytymisensä, jos hän ottaa siitä täyden vastuun ja haluaa oppia toisenlaisia keinoja ilmaista tunteitaan. Sinä tarvitset apua siihen, ettet ota vastuuta toisen käytöksestä ja osaat realistisesti arvioida omaa elämääsi ja tulevaisuuttasi.

Kyllä sillä oli vaihtoehtoja, mutta se luulee, että noin saa tehdä. Ja ei, en usko, että tilanteet ovat syytäsi. Jos tekisit oikeasti jotain todella häiritsevää, niin sinun olisi helppo lopettaa se ja tekisitkin niin, koska tuo käytös pelottaa sinua. Ihan turhaan se selittelee noin. Ei tuo ole mikään pieni varjopuoli, eikä luultavasti edes ainoa. Et näe tuota puolta kaiken aikaa, koska mies lohkoo sen erilleen. Siksi sinustakin voi tuntua uskomattomalta, että sama mies voi olla välillä niin mukava ja välillä juuri kuten kuvailit. Kun mies ei keskustele kunnolla, sinun on varmasti vaikea saada keskusteltua siitä, että hän hakeutuisi terapiaan.

Kolme vuotta voi tuntua nyt pitkältä taipaleelta, mutta jälkeenpäin pieneltä pätkältä elämää, jos jätät suhteen sikseen. Tee itsellesi ja maailmalle hyvä työ ja karsi tuo mies geenipoolista, äläkä perusta perhettä hänen kanssaan.

Niin, sopikaa ettei tavaroita rikota eikä toista haukuta. Pysytään asiassa ja pyritään kompromissiin. Jos ei kestä eikä laskeminen kahteenkymmeneen auta niin menköön vaikka taloa ympäri juoksemaan pahan energian purkamiseksi.

Nosto ap: n puolesta niin ei tarvi itse vastailla.

Vierailija kirjoitti:

Eikö se ap vähän aikaa sit yrittänyt heittää sua vasaralla, no uus yritys sama tyyli.

Näin keskustelun ja luin ekan sivun siitä. Mutta en todellakaan oo sama henkilö. mieheni ei ole yrittänyt heittää mua vasaralla.

kiitos kaikille kommenteista ja näkökulmista :)

ap

Miksi ihmeessä sinä aikuinen (?) ihminen kiukuttelet? Syytät itseäsi tuosta,joten jospa ihan itse kokeilisit olla kiukuttelematta ja keskustelisit asiallisesti.

Millaisista asioista sinä kiukuttelet, kun mies ei vie roskapussia eikä siivoa edes omia jälkiään vai mistä? Ei niistä kiukutella vaan ilmoitetaan kylmän rauhallisesti ja asiallisesti, että mies saa siivota itse omat jälkensä eikä sinulla ole siihen velvollisuutta.

KirkkoSisko kirjoitti:

Hei ap.

Kirjoitttamasi tarina on surullinen, koska se kertoo paitsi väkivallasta, myös siitä, että olet ruvennut kantamaan vastuuta toisen käyttämästä väkivallasta. Kyseessä ei ole täydellisen miehen pieni vika, vaan kyse on parisuhdeväkivallasta, vaikka se tällä hetkellä kohdistuukin tavaroihin. Esineiden rikkominen on väkivaltaa jo sinänsä, mutta yleensä sillä on taipumus laajentua ihmisiäkin koskevaksi. 

Mielestäni olette molemmat avun tarpeessa. Mies voi lopettaa käyttäytymisensä, jos hän ottaa siitä täyden vastuun ja haluaa oppia toisenlaisia keinoja ilmaista tunteitaan. Sinä tarvitset apua siihen, ettet ota vastuuta toisen käytöksestä ja osaat realistisesti arvioida omaa elämääsi ja tulevaisuuttasi.

Kiitos kommentista! Mieheni ei suostu menemään terapiaan, vaikka olen sitä monesti ehdottanut. Itse voisin kyllä näistä käydä juttelemassa, mutta yleensä yritän ne vain pyyhkiä pois mielestäni. Mutta ihan oikeessa oot että pitää alkaa miettimään pitemmälle. Näinhän ei saa missään nimessä käydä esim sen jälkeen kun meillä on lapsia.

ap

Vierailija kirjoitti:

KirkkoSisko kirjoitti:

Hei ap.

Kirjoitttamasi tarina on surullinen, koska se kertoo paitsi väkivallasta, myös siitä, että olet ruvennut kantamaan vastuuta toisen käyttämästä väkivallasta. Kyseessä ei ole täydellisen miehen pieni vika, vaan kyse on parisuhdeväkivallasta, vaikka se tällä hetkellä kohdistuukin tavaroihin. Esineiden rikkominen on väkivaltaa jo sinänsä, mutta yleensä sillä on taipumus laajentua ihmisiäkin koskevaksi. 

Mielestäni olette molemmat avun tarpeessa. Mies voi lopettaa käyttäytymisensä, jos hän ottaa siitä täyden vastuun ja haluaa oppia toisenlaisia keinoja ilmaista tunteitaan. Sinä tarvitset apua siihen, ettet ota vastuuta toisen käytöksestä ja osaat realistisesti arvioida omaa elämääsi ja tulevaisuuttasi.

Kiitos kommentista! Mieheni ei suostu menemään terapiaan, vaikka olen sitä monesti ehdottanut. Itse voisin kyllä näistä käydä juttelemassa, mutta yleensä yritän ne vain pyyhkiä pois mielestäni. Mutta ihan oikeessa oot että pitää alkaa miettimään pitemmälle. Näinhän ei saa missään nimessä käydä esim sen jälkeen kun meillä on lapsia.

ap

Ole järkevä nyt ja aina. Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä sinä aikuinen (?) ihminen kiukuttelet? Syytät itseäsi tuosta,joten jospa ihan itse kokeilisit olla kiukuttelematta ja keskustelisit asiallisesti.

Millaisista asioista sinä kiukuttelet, kun mies ei vie roskapussia eikä siivoa edes omia jälkiään vai mistä? Ei niistä kiukutella vaan ilmoitetaan kylmän rauhallisesti ja asiallisesti, että mies saa siivota itse omat jälkensä eikä sinulla ole siihen velvollisuutta.

Näin juuri ajattelenkin. Oma vikani kun kiukuttelen. En näe kommentissasi järkeä, koska tiedostan itsekin, että tiuskiminen on väärin. Mutta hyvä että sä et kuitenkaan koskaan ole väsynyt esim. työpäivän jälkeen, etkä tiuski puolisollesi. Oikeassa olet, että turhien tiuskimisten täytyy myös loppua. Pitää kuitenkin muistaa että jos mulle ollaan pahalla päällä koko päivä, en mäkään hymyssä suin jaksa koko päivää olla!

ap

Miehesi varmaan rauhoittuu kun hankitte pari lasta. Ja sinäkin saat muuta puuhaa niin ettei tartte pienistä jutuista kiukutella ja ärsyttää stressaantunutta miesparkaa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sillä oli vaihtoehtoja, mutta se luulee, että noin saa tehdä. Ja ei, en usko, että tilanteet ovat syytäsi. Jos tekisit oikeasti jotain todella häiritsevää, niin sinun olisi helppo lopettaa se ja tekisitkin niin, koska tuo käytös pelottaa sinua. Ihan turhaan se selittelee noin. Ei tuo ole mikään pieni varjopuoli, eikä luultavasti edes ainoa. Et näe tuota puolta kaiken aikaa, koska mies lohkoo sen erilleen. Siksi sinustakin voi tuntua uskomattomalta, että sama mies voi olla välillä niin mukava ja välillä juuri kuten kuvailit. Kun mies ei keskustele kunnolla, sinun on varmasti vaikea saada keskusteltua siitä, että hän hakeutuisi terapiaan.

Kolme vuotta voi tuntua nyt pitkältä taipaleelta, mutta jälkeenpäin pieneltä pätkältä elämää, jos jätät suhteen sikseen. Tee itsellesi ja maailmalle hyvä työ ja karsi tuo mies geenipoolista, äläkä perusta perhettä hänen kanssaan.

Kiitos näkemyksestäsi. Itseä helpottaa kun voin avautua tästä ja ulkopuoliset voivat kertoa miltä tämä heistä kuulostaa! Onhan se outoa miten mies voi muuttua sekunneissa ihan eri ihmisestä toiseksi :(. Mun pitää alkaa miettiä tän suhteen lopettamista aivan kuten sanoit. Tänään sanoin taas miehelleni tosta sen käytöksestä niin sovittiin että molemmat rauhottuu vähän. lupasi ettei enää hakkaa asioita, mutta ei kuulostanu kovin aidolle mun korviin ku on luvannu aikasemminki. ehkä meidän molempien pitää vielä kasvaa paljon ja oppia tästä suhteesta. jos mitään isoa muutosta ei nyt ala tapahtumaan :( on vaan vaikea luopua toisesta joka on ollu sun elämässä jo niin kauan.

Vierailija kirjoitti:

Miehesi varmaan rauhoittuu kun hankitte pari lasta. Ja sinäkin saat muuta puuhaa niin ettei tartte pienistä jutuista kiukutella ja ärsyttää stressaantunutta miesparkaa.

Niin saapa nähä!

ap

Vierailija kirjoitti:

Minä sain nuorempana rajuja raivokohtauksia. Pahin oli se, kun suutuspäissäni paiskasin jakkaran lattiaan. Pallista irtosi yksi jalka, joka kimposi terävä ruuvinpää edellä tyttöystäväni (nykyinen vaimoni) ohimolle. Haava tuli, ja oli sentistä, parista kiinni, ettei se ruuvi osunut silmään. Tapahtuma säikytti minutkin ja sen jälkeen hillitsin itseni pitkään. Uusia raivokohtauksia tuli kuitenkin taas myöhemmin. Juomalasit ja herätyskellot saivat kyytiä.

Minulla nämä silmittömät raivot ovat lientyneet, kun masennustani, ylenpalttista herkkyyttäni ja mielialojen villiä vaihtelua on hoidettu lääkkein ja terapialla. Ehkä myös ikävuosien karttuminen on rauhoittanut minua.

AP:n mies vaikuttaa vielä sairaammalta kuin minä olin aikanaan. Kokemukseen perustuva ehdotukseni on, että miehen on hankittava apua ja on ylipäätään harkittava, onko hän siinä kunnossa, että voi elää parisuhteessa. Silkka rakkauden tunteminen ei nyt auta.

Kiitos kokemuksestasi. Mieheni on myös todella herkkä ja pitää asiat sisällään. On kokenut kaikennäköstä nuorempana mutta ei avaudu niistä. Ei halua apua. Kiva kuulla että sä oot pystyny muuttumaan! Jos mies ei halua mennä terapiaan vapaaehtosesti eikä kantaa vastuuta käytöksestään niin luulen et tää on tässä.