Miten lapsenne jaksavat mupea (musiikin teoria)?

Mä rakastin pienenä mupea! Harmi vaan että joutui käymään niitä orkestereja jotta pääsi mupeen.. Siksi lopetinkin :/

Ei se taida monien suosikki olla. Teoria vaatii tietynlaisen ajattelumallin, jonka oppiminen on monille vaikeaa. Monet takkuilevat säveltapailun kanssa, myös minä, vaikka aikuinen olenkin. Ja se historia... vaikka aikanaan musiikin ammattilaisen on hyvä tajuta menneiden aikojen musiikillista kehitystä, Bachin ja Beethovenin elämäkerrat ovat nuorelle varmasti tympeitä. Viheliäistä tässä tosiaan on, että näiden oppien mielekkyyden tajuaa vasta aikojen päästä, jos jaksaa harrastusta ja opiskelua jatkaa.

Mutta mutta... musiikki on vaativa harrastus. Näkisin asian niin, että antoisat harrastukset ylipäätään ovat myös vaativia ja niihin kuuluu tympeitäkin asioita. Tässä asiassa vain se lopussa seisova kiitos on niin tavattoman kaukana lapsen tai nuoren näkökulmasta katsottuna.

Minusta teet ihan oikein, että kannustat konkreettisesti tässä asiassa. Aina se suoritetus ja arvosana eivät lämmitä mieltä. Niistä voi jäädä lähinnä sellainen olo, että paska homma, vaan tulipa jotenkin raavittua kasaan. Se ei kannusta jatkamaan. Tietenkin voi kysyä, että opiskeleeko jälkikasvu mupen oppiakseen vai saadakseen rahapalkkion ja mikä on pitkän päälle viisasta. 

Mun tyttö ruikuttaa joka tiistai kun pitää lähteä teoriaan. Kauhea valitus ja päänsärkyjen keksiminen, mutta kyllä se silti sinne aina menee. Ja kun haen pois on se kuitenkin aina iloinen ja hyväntuulinen.

Sellaista pakkopullaa kuitenkin ja on se puolitoista tuntia tietty pitkä aika jos asia on tosi kuivaa. Mutta eilen oli Mupe 3:n vika tunti, joten kyllä se siitä.

Minä kävin musiikkiopistoa, sekä soittotunneilla että teoriatunneilla. Ei siellä mitään musiikinhistoriaa opeteltu eikä pidetty esitelmiä. Täytettiin Solmisaatio-kirjaa ja harjoiteltiin taputtamaan erilaisia rytmejä. Ei ollut kokeita tai mitään. Kerran piti "säveltää" annettuun runoon jokin melodia ja kirjoittaa se viivastolle. Minusta teoria oli ihan kivaa, mutta minä nyt tykkäsin koulustakin. Uuden oppiminen on aina ollut minusta jo itsessään palkitsevaa.

Meidän nuori suoritti teoriat mukisematta. En saanut kuvaa, että koko ajan olisi ollut hirveän kivaa, mutta asia ei koskaan noussut ongelmaksi. Nyt kun perustaso on takana ja hän on musiikkiopistotason ensimmäisessä teoriassa, olikin mahdollista valita teoriakurssi saman opiston jazz-puolelta. Voi että hän on ollut innostunut siitä! Hän aivan vaahtoaa siitä, miten kiinnostavaa on :). Ehkä teilläkin on tällainen mahdollisuus näköpiirissä?

Opiskelisin mielelläni teoriaa jonkun osaavan opettamana. Olen vasta aikuisena alkanut soittamaan. Joten kaikki on opeteltava itse.

Siinähän saa oppia rakastamansa asian tiede puolta.

Minä sain potkut musiikkiopistosta, kun en suorittanut teoriaa. Ne teoriatunnit meni koristreenien kanssa päällekkäin enkä missään vaiheessa tajunnut, että ne on niin kuin pakollisia. Toki opettaja sanoi, että teoriassa pitäisi käydä. Suoritin sitten vaan 2/3 tutkinnon ja sen jälkeen tuli kirje, että minut on irtisanottu.

Oma tytär käy myös vain pianotunneilla, koska oman koulun musiikkiopistossa teoriaa ei ole suomeksi tarjolla ja teoria saksaksi ei nappaa. Hän kävi sitten tavallisen musiikkiopiston puolella suorittamassa sen 2/3 tutkinnon kahden vuoden soittoharrastuksen jälkeen ja sai kovasti kehuja. Piano-opettaja selittää kyllä sitä teoriaa sen verran kun tarve vaatii. Minusta ei pidä alistaa lasta tuollaiselle pakkopullalle, jos kerran vain huvikseen soittelee eikä tähtää ammattimuusikoksi.

Vierailija kirjoitti:

Mun tyttö ruikuttaa joka tiistai kun pitää lähteä teoriaan. Kauhea valitus ja päänsärkyjen keksiminen, mutta kyllä se silti sinne aina menee. Ja kun haen pois on se kuitenkin aina iloinen ja hyväntuulinen.

Sellaista pakkopullaa kuitenkin ja on se puolitoista tuntia tietty pitkä aika jos asia on tosi kuivaa. Mutta eilen oli Mupe 3:n vika tunti, joten kyllä se siitä.

Meillä ihan sama.

Vierailija kirjoitti:

Opiskelisin mielelläni teoriaa jonkun osaavan opettamana. Olen vasta aikuisena alkanut soittamaan. Joten kaikki on opeteltava itse.

Siinähän saa oppia rakastamansa asian tiede puolta.

Se olisikin kiva jos joku oikeasti opettaisi. Ei meidän tunnilla mitään OPETETA. Kirjotetaan vaan kynä savuten ja pitäisi itse tajuta jutut. Kaikki inhoaa tota.

Vierailija kirjoitti:

Minä sain potkut musiikkiopistosta, kun en suorittanut teoriaa. Ne teoriatunnit meni koristreenien kanssa päällekkäin enkä missään vaiheessa tajunnut, että ne on niin kuin pakollisia. Toki opettaja sanoi, että teoriassa pitäisi käydä. Suoritin sitten vaan 2/3 tutkinnon ja sen jälkeen tuli kirje, että minut on irtisanottu.

Oma tytär käy myös vain pianotunneilla, koska oman koulun musiikkiopistossa teoriaa ei ole suomeksi tarjolla ja teoria saksaksi ei nappaa. Hän kävi sitten tavallisen musiikkiopiston puolella suorittamassa sen 2/3 tutkinnon kahden vuoden soittoharrastuksen jälkeen ja sai kovasti kehuja. Piano-opettaja selittää kyllä sitä teoriaa sen verran kun tarve vaatii. Minusta ei pidä alistaa lasta tuollaiselle pakkopullalle, jos kerran vain huvikseen soittelee eikä tähtää ammattimuusikoksi.

Taitaa tuosta olla aikaa. Minun lapsuudessani oli noita 2/3 -tasoja, joita ei enää ole. Nyt on vaan 1, 2 ja 3. Ja kyllä täällä "tavallisessakin" musiikkiopistossa mupe on pakollista. Lapseni inhoaa mupea yhtä paljon kuin minä inhosin aikanaan. Pari pojan kaveria on lopettanut soittamisen mupen vuosi. Haluaisivat siis soittaa, mutta eivät käydä mupessa.

Meillä viulisti tykkää mupesta, koska ovat konservatoriolla perustaneet viulisteille oman mupe-ryhmän. Viulu on joka toisella kerralla mukana, ja soiton kautta ja sen avulla opiskellaan esim. musiikin sanastoa, melodiadiktaatteja (saa etsiä viulusta kuulemaansa) ja kuulemma isompien oppilaiden viulisti-mupessa musiikin historiaa opiskellaan viulun avulla niin, että soitetaan viuluilla pätkiä säveltäjien teoksista ja esimerkkiteoksia käsiteltävästä musiikin aikakaudesta.

Itse RAKASTIN mupea, joka omana aikanani kantoi ihan muuta nimeä. Oli musiikin teoriakurssit, säveltapailut, satsioppi, musiikin historia, soinnutus jne. No, musta tulikin musaope. :)

Lapseni musiikkiopistossa tuputetaan ylimääräisiä "valmistavia" teoriakursseja pienille oppilaille. Kaiken huippu on, että opiston materiaaleissa ei selvästi ilmaista, että ne ovat vapaaehtoisia. Kun aikanaan ihmettelin edessä olevien kurssien valtavaa määrää ja otin asiasta selvää, opistolta myönnettiin pitkin hampain että "valmistavat" kurssit ovat vapaaehtoisia, mutta samaan hengenvetoon yritettiin hirveästi suositella niitä - kuulemma auttavat pärjäämään sitten myöhemmin  niillä pakollisilla teoriakursseilla. No, meidän lapsi meni suoraan pakollisiin ja pärjäsi loistavasti ilman mitään valmentavaa lässytystä, jonka ainoa todellinen tarkoitus taitaa olla opettajien tuntimäärien saaminen täyteen.

Mun pojalla neljäs vuosi mupea nyt täynnä- alkoi kolmannella, nyt lapsi siis kuudennella. Ainakaan tähän mennessä ei läksyjä ole ollut. Opettaja on ihailtava realisti ja sanoo, että ei anna läksyjä, koska ne tuppaa olemaan tehtyinä niillä jotka muutenkin osaa. Tunti kerran viikossa. Ei poika siitä tykkää, mutta ei ole kyllä yhtään hermostunutkaan, käy ihan tyynenä siellä. Joskus ilmoitetaan poissaolevaksi jos joku muu meno samaan aikaan, mutta yleensä kyllä menee sinne.

Mun pojalle mupe on ihan ok. Tosin on sitä vasta kaksi vuotta opiskellut, mutta itse olen ollut yllättynyt, kuinka vähäistä siitä valittaminen on ollut. Kotona laulelee mupe-lauluja jopa mielellään. Vapaaehtoisesti. Läksyä ei ole vielä koskaan tullut.

Itse olen myös joutunut istumaan teoriatunneilla, ja muistan vieläkin, kuinka perseestä se oli.

Mun 13-vuotias poika käy todella mielellään. Opettaja on nuorehko kiva mies, jolla tuntuu olevan hyvä tatsi ja huumorintaju koko hommaan. Tuntuvat kyllä juttelevan tunneilla kaikesta muustakin kuin musiikin teoriasta :-). Poika kuuntelee psljon klassista musaa ja on vilpittömän kiinnostunut sen historiasta. Ei mupe siis suinkaan kaikille ole pakkopullaa.

Vierailija kirjoitti:

Mun pojalla neljäs vuosi mupea nyt täynnä- alkoi kolmannella, nyt lapsi siis kuudennella. Ainakaan tähän mennessä ei läksyjä ole ollut. Opettaja on ihailtava realisti ja sanoo, että ei anna läksyjä, koska ne tuppaa olemaan tehtyinä niillä jotka muutenkin osaa. Tunti kerran viikossa. Ei poika siitä tykkää, mutta ei ole kyllä yhtään hermostunutkaan, käy ihan tyynenä siellä. Joskus ilmoitetaan poissaolevaksi jos joku muu meno samaan aikaan, mutta yleensä kyllä menee sinne.

Huoh... Olisipa meidänkin tytöllä noin. Läksyjä on aina ja paljon. Tunti on 1,5 t/viikko, läsnäolopakko. Jos on poissa, pitää korvata lisätehtävillä tai lisätunneilla keväällä.

Mitenköhän tänne saisi tuohon jotain kehitystä? Täällä kaikki soittimet ovat mupessa sekaisin, eikä edes pop-jazz -puolella (jossa meidän tyttö on) ole eri mupea.

Ap

Tiedättekö vanhemmat itse, miksi niitä asioita opetetaan? Varmasti helpompi motivoida lasta, jos ymmärtää tuntien hyötypuolen :) Tätä voi ihan hyvin kysyä opeltakin.

Teoriatunneilla tosi paljon on opesta kiinni, niitä superkuivia tyyppejä löytyy kyllä edelleen.

Solfa/säveltapailu auttaa esim. sellaisessa, että lopulta voi kuunnella biisin radiosta ja sitten omaksua sen korvakuulolta ja tehdä vaikka itselleen nuotinkin. Tätä kaikkea helpottaa teoriatiedot sävellajeista, rytmiikasta, nuotinnoksesta jne.

Diktaatit auttavat myös musiikin lukemista vahvistaen nuottien "hiljaista laulamista". Soittaminenkin on nopeampaa, kun osaa kuulla itse virheet nopeammin "tuo ei kuulostanut terssiltä.." -tyyppisesti.

Musiikinhistorian tehtävän näen siinä, että se kertoo tarinan ja kulttuurin kappaleen ympärillä. Miltä kuulostaa kappale, joka on tehty säveltäjän ollessa jo käytännössä kuuro? Minkälaista musiikkia on tehnyt pieni "musiikkinero" lapsesi ikäisenä?

Rytmimusapuolella musiikin historian tunneista on helpompi tehdä mielenkiintoisempia, koska käytettävissä on videoita, alkup. äänitteitä jne.

Kaikki opet eivät muista/ymmärrä painottaa sitä, miksi hankaliltakin tuntuvia asioita opetetaan, mitä hyötyä niistä voi olla ja mihin polku johtaa. Tällöin kannattaa reippaasti kyseenalaistaa, jotta ymmärtää, miksi joidenkin asioiden eteen kannattaa nähdä vaivaa.

T. Musiikkipedagogi