Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kadun, että hankin lapsia - muita?
11.05.2016 |
Minulla on kolme lasta ja ikää kohta 40v. Minulla ei ole ollut lasten saamisen jälkeen mitään muuta kuin työtä ja kotityötä + lasten kanssa vääntöä ja kuskausta. Lapset olivat yksi elämäni suurista haaveista, mutta se murskaantui kyllä täysin. Ajattelen usein, että ei olisi koskaan pitänyt tehdä lapsia (en tätä toki lapsilleni kerro), mutta jos voisin nyt valita uudestaan, en todellakaan hankkisi lapsia. Muita kohtalotovereita?
Kommentit (52)
Ihan ymmärrettävää. Vanhempien voi olla hankala myöntää elämänlaadun lasku ja pysyvät negatiiviset vaikutukset omaan elämään. Keksitään sitten lämpöisiä tarinoita kompensoimaan, jotta kestettäisiin todellisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on monta tuttua sinkkua ja ns vanhaa piikaa.
Ovat kertoneet, että nuorempana kun lasta ei tullut se ahdisti, mutta nyt ovat sinut lapsettomuuden kanssa. Osalla ollut vakavia pitkiä miessuhteita.
Sinkut ovat kertoneet, että kun on nähnyt lapsiperheiden kohtaloita ( sukulaiset, tutut) niin nyt saa huokaista helpotuksesta kun on säästynyt ongelmista ja yksinhuoltajuuksisra ym.
Voivat elää vain itselleen nauttien ja suunnitellen elämää miten haluavat.
Vierailija kirjoitti:
Ihan ymmärrettävää. Vanhempien voi olla hankala myöntää elämänlaadun lasku ja pysyvät negatiiviset vaikutukset omaan elämään. Keksitään sitten lämpöisiä tarinoita kompensoimaan, jotta kestettäisiin todellisuus.
Mikä pysyvä? Meillä ainakin lapsi kasvaa koko ajan, yllättävän pian tulee se päivä, kun aikuinen lapsi pakkaa kamat ja muuttaa omaan kotiinsa.
Eikä tarvitse "keksiä lämpöisiä tarinoita". Oma lapsi tulee usein spontaanisti halamaan ja sanoo "rakastan sinua".
En vaihtaisi tätä elämää mihinkään matkusteluun tai vapaaseen yökerhoelämään.
Mutta toisaalta, minä harkitsin hyvin tarkkaan ennen lasta, plus päätin jo varhain keskittyä laatuelämään vain yhden lapsen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan ymmärrettävää. Vanhempien voi olla hankala myöntää elämänlaadun lasku ja pysyvät negatiiviset vaikutukset omaan elämään. Keksitään sitten lämpöisiä tarinoita kompensoimaan, jotta kestettäisiin todellisuus.
Mikä pysyvä? Meillä ainakin lapsi kasvaa koko ajan, yllättävän pian tulee se päivä, kun aikuinen lapsi pakkaa kamat ja muuttaa omaan kotiinsa.
Eikä tarvitse "keksiä lämpöisiä tarinoita". Oma lapsi tulee usein spontaanisti halamaan ja sanoo "rakastan sinua".
En vaihtaisi tätä elämää mihinkään matkusteluun tai vapaaseen yökerhoelämään.Mutta toisaalta, minä harkitsin hyvin tarkkaan ennen lasta, plus päätin jo varhain keskittyä laatuelämään vain yhden lapsen kanssa.
Pusyvä muutos = esim olet aina jotenkin huolissasi myös aikuisen lapsesi pärjäämisestä (ja turvallisuudesta), vaikkei syytä olisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan ymmärrettävää. Vanhempien voi olla hankala myöntää elämänlaadun lasku ja pysyvät negatiiviset vaikutukset omaan elämään. Keksitään sitten lämpöisiä tarinoita kompensoimaan, jotta kestettäisiin todellisuus.
Mikä pysyvä? Meillä ainakin lapsi kasvaa koko ajan, yllättävän pian tulee se päivä, kun aikuinen lapsi pakkaa kamat ja muuttaa omaan kotiinsa.
Eikä tarvitse "keksiä lämpöisiä tarinoita". Oma lapsi tulee usein spontaanisti halamaan ja sanoo "rakastan sinua".
En vaihtaisi tätä elämää mihinkään matkusteluun tai vapaaseen yökerhoelämään.Mutta toisaalta, minä harkitsin hyvin tarkkaan ennen lasta, plus päätin jo varhain keskittyä laatuelämään vain yhden lapsen kanssa.
Pusyvä muutos = esim olet aina jotenkin huolissasi myös aikuisen lapsesi pärjäämisestä (ja turvallisuudesta), vaikkei syytä olisi.
No minulle se taas on pieni hinta siitä ilosta, minkä lapsi elämääni antaa.
Ei ole nimittäin niin, että jokainen katuisi lastaan vaikka sinä kadutkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan ymmärrettävää. Vanhempien voi olla hankala myöntää elämänlaadun lasku ja pysyvät negatiiviset vaikutukset omaan elämään. Keksitään sitten lämpöisiä tarinoita kompensoimaan, jotta kestettäisiin todellisuus.
Mikä pysyvä? Meillä ainakin lapsi kasvaa koko ajan, yllättävän pian tulee se päivä, kun aikuinen lapsi pakkaa kamat ja muuttaa omaan kotiinsa.
Eikä tarvitse "keksiä lämpöisiä tarinoita". Oma lapsi tulee usein spontaanisti halamaan ja sanoo "rakastan sinua".
En vaihtaisi tätä elämää mihinkään matkusteluun tai vapaaseen yökerhoelämään.Mutta toisaalta, minä harkitsin hyvin tarkkaan ennen lasta, plus päätin jo varhain keskittyä laatuelämään vain yhden lapsen kanssa.
Pusyvä muutos = esim olet aina jotenkin huolissasi myös aikuisen lapsesi pärjäämisestä (ja turvallisuudesta), vaikkei syytä olisi.
No minulle se taas on pieni hinta siitä ilosta, minkä lapsi elämääni antaa.
Ei ole nimittäin niin, että jokainen katuisi lastaan vaikka sinä kadutkin.
Minä en kadu. Olen eri kuin se, joka mainitsi pysyvän muutoksen ensin. Tulin selittämään sinulle, joka ei ymmärrä, että lapsi tuo pysyvän muutoksen vanhempansa elämään. Onkohan sinulla käsitystä lainkaan vanhemmuudesta, kun et sitä ymmärrä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan ymmärrettävää. Vanhempien voi olla hankala myöntää elämänlaadun lasku ja pysyvät negatiiviset vaikutukset omaan elämään. Keksitään sitten lämpöisiä tarinoita kompensoimaan, jotta kestettäisiin todellisuus.
Mikä pysyvä? Meillä ainakin lapsi kasvaa koko ajan, yllättävän pian tulee se päivä, kun aikuinen lapsi pakkaa kamat ja muuttaa omaan kotiinsa.
Eikä tarvitse "keksiä lämpöisiä tarinoita". Oma lapsi tulee usein spontaanisti halamaan ja sanoo "rakastan sinua".
En vaihtaisi tätä elämää mihinkään matkusteluun tai vapaaseen yökerhoelämään.Mutta toisaalta, minä harkitsin hyvin tarkkaan ennen lasta, plus päätin jo varhain keskittyä laatuelämään vain yhden lapsen kanssa.
Pusyvä muutos = esim olet aina jotenkin huolissasi myös aikuisen lapsesi pärjäämisestä (ja turvallisuudesta), vaikkei syytä olisi.
No minulle se taas on pieni hinta siitä ilosta, minkä lapsi elämääni antaa.
Ei ole nimittäin niin, että jokainen katuisi lastaan vaikka sinä kadutkin.
Minä en kadu. Olen eri kuin se, joka mainitsi pysyvän muutoksen ensin. Tulin selittämään sinulle, joka ei ymmärrä, että lapsi tuo pysyvän muutoksen vanhempansa elämään. Onkohan sinulla käsitystä lainkaan vanhemmuudesta, kun et sitä ymmärrä?
No ainakaan itselleni ne muutokset eivät ole NEGATIIVISIA, kuten sanamuoto oli. Sehän oli lainaamani viestin ydin, että kirjoittajan mielestä kaikki vanhemmat katuvat lapsiaan ja sen tuomia NEGATIIVISIA pysyviä muutoksia. Ja sehän ei pidä paikkansa, vaikka osa näköjään hankkii lapsia harkitsematta pätkääkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kadu lapsiani. He ovat ihania ja fiksuja pikkunaisia. Sen sijaan kadun isävalintaa. Että, pitikin olla nuori ja sinisilmäinen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei 16, vanhemmuus ON poikkeuksellinen kokemus. En tarkoita että kaikkien olisi siihen pakko ruveta, mutta ei kyllä mitään siihen verrattavaa ole tullut vastaan vaikka paljon on koettu ulkomailla elämisestä syöpään. Sorry jos tää harmittaa jotakuta velaa mutta kakkua ei voi sekä syödä että säästää näin se vaan on.
Vanhemmuus on poikkeuksellinen kokemus siinä mielessä, että se on erilainen kuin muut kokemukset. Mutta se ei ole merkityksellisyyden lähteenä mitenkään poikkeuksellinen. Ihminen, jolle esimerkiksi taiteen tekeminen on kutsumus siinä missä lasten kasvattaminen vanhemmalle, elää kyllä ihan yhtä merkityksellistä ja rikasta elämää. Yleisestihän ottaen elämä koetaan mielekkääksi, jos siinä on itselle tärkeitä ja nautinnollisia asioita. Ennen uskottiin, että jokaisen naisen, vaikka intohimoisen ja ansioituneen tieteentekijän, lopullinen täytymys tulee kuitenkin lapsia hankkimalla, mutta nykyisin onneksi tiedetään paremmin.
Ihminen joka kuvittelee lapsen saattamisen maailmaan olevan poikkeuksellisen merkityksellinen tapahtuma, ei vielä ole ymmärtänyt kuinka merkityksettömiä me kaikki olemme jo ihan Aurinkokunnan mittakaavassa, saatikka sitten Universumin. Tämän kun ymmärtää voi nauttia elämästään vailla sen suurempia paineita - nauttikaa matkastanne!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi niitä piti sitten se 3 hankkia? Jos kerran kadut. Eikö yhden jälkeen tuntunut siltä?
Alue: Aihe vapaa
En kadu lastani, mutta mulla onkin vaan yksi ja elämä on ihanaa. Miksi lapsia pitää hankkia niin monta?