Miten vanhempanne suhtautuivat, kun kuukautisenne alkoivat?

Itselläni alkoi 11-vuotiaana, enkä ikinä kertonut äidilleni. Varastelin aluksi siteitä ja tamponeja häneltä, useimmiten ostin omilla viikkorahoillani. Edelleenkään en ole kertonut, tosin kai äiti nyt jo tietää, kun minulla on omia lapsia.

Olin todella ujo ja uskonnollisesta perheestä, ja kertominen tuntui ihan mahdottomalta. Oman lapseni toivon olevan kanssani sellasissa väleissä, että kehtaa kertoa. Uskonnollisia ollaan mekin, mutta näissä asioissa aion yrittää olla avoimempi.

Mulla alkoi vasta 15-vuotiaan enkä minäkään koskaan kertonut vanhemmilleni. Toki siinä iässä oli jo helppo hoitaa asia itse. Hävetti kyllä niiden siteiden ja tamponien ostaminen, ajoin mopolla 15 km naapurikaupunkiin kun en kehdannut ostaa kylän  omasta kaupasta X)

Olin 10, melkein 11 ja viettämässä joulua isän luona. Äiti teki pyhät töitä kun niistä sai hyvät rahat. Survoin varmaan vessapaperia housuihin kun en osannut laittaa isosiskon tampooneja. En kertonut kellekään pariin päivään. Sitten soitin äitille töihin että menkat alkoi ja se toi paketillisen siteitä illalla. Isukille puhuin kuukautisista varmaan seiskaluokalla kun asuin sen luona ja mulla ei ollut rahaa ostaa siteitä itse. Se näytti ihan kauhistuneelta ja kertoi lähikaupan ruokatilinumeron ja käski änkyttäen hoitaa ite "mää niistä mittään ymmärrä". Omalle tytölle (7v) oon puhunu kuukautisista varmaan kolmen vanhasta asti, kun se rynnisti sisään kun olin vessassa ja säikähti veristä sidettä.

En kertonut äidille tai kellekään muullekaan. Äitiin on tosi hyvät välit, joten ei mulla mitään muuta syytä ollut kuin se, että tää on mun henkilökohtainen asia, eikä kuulu kellekään muulle. Nyysin äidiltä yhden ainoan tamponin alkuun (miten niin muka sen käyttö vaatis "harjoittelua"?)  ja kävelin kauppaan ostamaan lisää.

Olin 11v ja aivan lapsi vielä. Äitini suhtautui asiaan neutraalisti kun kerroin, mutta olisi nyt voinut vähän enemmän selostaa käytännönasioista, esim särkylääkkeistä ja että siteitä on erikokoja erilaisille vuotomäärille. Omalle tytölle aion puhua asiasta avoimesti ja luonnollisena asiana ja opetan miten oikea tuote valitaan ja mitä tehdään hirveiden kipujen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Tuli muutamasta täällä olleesta keskustelusta mieleen.

Mulla alkoi kun olin 13v ja kerroin heti äidille. Äiti halasi ja neuvoi siteiden ja kipulääkkeiden kanssa. Myöhemmin sitten ukkini (äidin isä) soitti meille ihan hädissään että kai mä tiesin mistä oli kysymys :D Äiti oli sitten kertonut mummille ja mummi ukilleni. Kyllä muuten 13v mua hävetti... Nykyään muuten naurattais, mutta olihan se aika tahditonta. Oma isäni ei reagoinut muistaakseni mitenkään.

Mites teidän perheissä? Entä jos lapsella alkaa, miten ootte reagoinut?

Ukkisi reaktio on todella sympaattinen. Oma mummoni kertoi, että hän oli todella vihainen kun kukaan ei ollut kertonut kuukautisista mitään ja kun ne alkoivat n. 10 vuotiaana oli mummo juossut kauhuissaan koulusta kotiin ja luullut kuolevansa. Eli ukkisi varmaan halusi varmistaa, että tiedät miten toimia ja että on ihan luonnollinen asia, todella herttaista.

Minulla alkoi 15 vuotiaana kesälomalla. Jos ois joskus 11-12 vuotiaana alkanut, ou nou.

Äidille kerroin ja hän antoi siteitä. En tiedä hiiskuiko muille. Ei ollut tapana huudella. Jos ei salailtukaan.

Toden totta hävetti ostaa siteitä itse. Yritin järkeillä, että kyllähän naiset niitä aina joskus ostaa...Vieläkin, kun ostan, en mene kassalle, jossa on mies. Enkä osta silloin, kun olen miehen kanssa yhtäaikaa kaupassa. Joku häveliäisyys, vaikka miehelle varmasti luonnollinen asia, kuin mikä. Toisaalta myös ruuhkaiseen kauppa-aikaan shoppailun jätän mieluusti toiseen ajankohtaan.

En nyt muista, mutta arvasi ehkä pyykistä. Mutta omilleni olen avoimesti puhunut ja tuonut kaupasta monenlaista sidettä tarjolle, ettei ole tyttärien tarvinnut niitä itse huolehtia tai edes hävetä niiden ostamista. Kipulääkkeitäkin olen aina varannut kaappiin, että on mistä ottaa, ei tarvi ruveta ruinailemaan. Nolottaahan se pian, vaikka kuinka on luonnollinen asia. 

Olen sitä mieltä, että kyllä tällaisista ostoksista on vanhemman huolehdittava ja pidettävä huoli, että varmasti sopivaa on tarjolla. Nytkin taitaa olla kaapissa kolmea erilaista ja merkkistä. 

Mulla alkoi menkat 16-vuotiaana vasta, äidin kanssa oli käyty ostamassa siteitä etukäteen ja asiat oli puhuttu halki moneen kertaan. Äidin reaktio oli tyyliin "Aha", kun kerroin, että nyt ne sitten alkoi. Asiasta ei tehty sen kummempaa numeroa, äiti saattoi kauppaan lähtiessään kysäistä, tarviinko siteitä, särkylääkkeitä tms. Isälle asiasta tuskin kertoi, mitäpä se sillä tiedolla olisikaan tehnyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli muutamasta täällä olleesta keskustelusta mieleen.

Mulla alkoi kun olin 13v ja kerroin heti äidille. Äiti halasi ja neuvoi siteiden ja kipulääkkeiden kanssa. Myöhemmin sitten ukkini (äidin isä) soitti meille ihan hädissään että kai mä tiesin mistä oli kysymys :D Äiti oli sitten kertonut mummille ja mummi ukilleni. Kyllä muuten 13v mua hävetti... Nykyään muuten naurattais, mutta olihan se aika tahditonta. Oma isäni ei reagoinut muistaakseni mitenkään.

Mites teidän perheissä? Entä jos lapsella alkaa, miten ootte reagoinut?

Ukkisi reaktio on todella sympaattinen. Oma mummoni kertoi, että hän oli todella vihainen kun kukaan ei ollut kertonut kuukautisista mitään ja kun ne alkoivat n. 10 vuotiaana oli mummo juossut kauhuissaan koulusta kotiin ja luullut kuolevansa. Eli ukkisi varmaan halusi varmistaa, että tiedät miten toimia ja että on ihan luonnollinen asia, todella herttaista.

Juu, se oli ihan herttaista, joskin hassua häneltä. Kyllähän nuo asiat opetetaan koulussakin. Tahdittomalla viittasin lähinnä äitini ja etenkin mummini juoruiluun, sillä mitä mun kuukautiset isovanhemmille kuuluu.

T. Ap

Jotenkin turhan näyttävästi toivat minulle siteet vaikka minulle olisi kelvannut ottaa wc käynnillä niitä paketista. En tiennyt myöskään särkylääkkeistä silloin.

En koskaan kertonut. Luotto ei ollut oikein kunnossa, olisi heti kertonut muutenkin seksistisiä vitsejä murjaisevalle isäpuolelleni.

Aluksi leikkelin siteitä nuoremman sisaruksen vaipoista, kunnes aloin ostaa pirkka-tampooneja. Kipulääkettä en onneksi tarvinnut.

Äiti varasi yhdessä keskusteltuamme lääkärille tutkimuksiin ajan, kun 15v ei vielä ollut alkanut. Lääkäri antoi puoli vuotta aikaa, jonka jälkeen olisi käynnistetty lääkkellisesti. Muutamaa kuukautta myöhemmin alkoi. Äiti varasi jälleen minulle lääkäriajan pari kuukautta myöhemmin, kun piti saada vahvemmat kipulääkkeet ja vuotoa vähentävät lääkkeet. Oli itse kärsinyt yhtä epäsäännöllisistä ja runsaista kuukautisista, joten osasi asettua minun asemaani. Oli tosi ymmärtäväinen ja ihana, itse en mitenkään olisi selvinnyt mistään "otin salaa pari tamponia" asetelmasta. 

Isäni kanssa en ikinä asiasta puhunut. Joskus 16v kerran isän luona viikonloppuna oli tullut vähän ohivuotoa lakanoihin, asiasta ei koskaan puhuttu. Itse olin hyvin nolona, isä pisti lakanat koneeseen eikä sanonut minulle sanaakaan koko päivänä.

Kesälomalla ollessani 13-vuotias, menkat alkoi yön aikana. Oltiin puhuttu äidin kanssa aiheesta aikaisemmin, miten toimitaan menkkojen aikana. Heräsin aamulla ja huomasin, että pikkarit oli ihan veressä, huikkasin äidille ja kerroin että menkat alkoi. Äiti hymyili ja totesi vaan että "noniin, käyppä vessassa ja laita side ettei sitä verta ole joka paikassa :)". Sen jälkeen ollaan puhuttu menkoista ihan normaalisti.

Olin 12v, ehkä 13v en muista ja äitini huomasi pikkareissani veritahran pyykkejä laittaessaan. Lamspi luokseni ja sanoi "tästä lähtien hoidat itse nämä ostokset" ojentaen minulle 1 sidepaketin. Siinä se, ei sanallakaan koskaan mitään muuta.

Se oli ysiluokan kevättä kun kuukautiseni alkoivat. Äitini ei ollut koskaan puhunut minulle mitään kuukautisista, joten en minäkään sitten puhunut. Otin äidin kaapista siteitä ja aika pian siirryin tamponeihin, jotka ostin itse. 

Omille tyttärilleni olen puhunu kuukautisista jo kun olivat alle kouluikäisiä, toivon että he sitten aikanaan osaavat suhtautua asiaan luonnollisesti ilman turhia häpeilyjä.

Taisin olla 12 kun menkat alkoi, sitä ennen olimme koulusta saaneet jotain näytteitä siteistä ja äidin kanssa oli juteltu asiasta. Hän oli koonnut minulle söpön pienen käsilaukkuun mahtuvan toilettilaukun jossa oli muutama side, tamponeja ja pikkuhousunsuojia, pari pientä muovipussia jos jossain ei ole roskista ja alapäälle tarkoitettuja kosteuspyyhkeitä, sekä särkylääkettä. Sen aion ehdottomasti omallekin työlle koota kun tulee siihen ikään. Menkoista ei ollut vaikea kertoa, siitä ei koskaan ole kotona tehty mitään vaikeaa asiaa.

Mun äiti kertoi omasta nuoruudestaan, että naapurin tytöllä oli aina kiukkuinen äiti ja kun sillä tytöllä alkoi kuukautiset, se pelästyi, että mitä tää veri on ja ei uskaltanu kertoa äidilleen, kun pelkäsi sen vihastuvan. Juoksi naapuriin ja kertoi mun äidin äidille.

Tamponeja en kyllä suosittele omalle tyttärelleni. Minusta kannattaa aloittaa vasta sitten, kun seksikin on aloitettu. Muuten voi olla ulos vedettäessä ahdasta.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni alkoi 11-vuotiaana, enkä ikinä kertonut äidilleni. Varastelin aluksi siteitä ja tamponeja häneltä, useimmiten ostin omilla viikkorahoillani. Edelleenkään en ole kertonut, tosin kai äiti nyt jo tietää, kun minulla on omia lapsia.

Olin todella ujo ja uskonnollisesta perheestä, ja kertominen tuntui ihan mahdottomalta. Oman lapseni toivon olevan kanssani sellasissa väleissä, että kehtaa kertoa. Uskonnollisia ollaan mekin, mutta näissä asioissa aion yrittää olla avoimempi.

Meidän perheessä oli sama homma uskonnollisuutta lukuunottamatta. Kuukautiset alkoivat 13-vuotiaana, ja en kertonut niistä kellekään. Ostin siteet salaa viikkorahoillani. Meidän perheessä ei ole ikinä keskusteltu mistään seksuaalisuuteen/ruumiillisuuteen liittyvistä asioista, joten olisi ollut todella outoa ottaa asia jotenkin puheeksi.