"Kesäkilot" on hassu ilmiö

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu tää akkalehtien kesäkilohössötys on mulle ihan käsittämätöntä. Kesällähän sitä nimenomaan laihtuu, kun pääsee liikkumaan ja touhuamaan taas kylmän ja liukkaan talven jälkeen! Ne muutamat grillimakkarat kyllä kuluu puutarhahommissa ja pyöräillessä paikasta toiseen.

Tilastojen mukaan asia kuitenkin on toisin. 

Voin yrittää löytää linkin, mutta muistan lukeneeni, että nimenomaan keskimäärin ihmiset lihovat kesällä. Tämä on tietysti kaikkien myyttien vastaista. Nuori, aktiivinen ihminen todennäköisesti laihtuu tai pysyy samassa. Keski-ikäiselle kesä kuitenkin merkitsee kaljaa terassilla, makkaraa, jäätelöä jne. 

Lomalla ei pidetä mitään kuria... onhan se ansaittu kovan työvuoden jälkeen. 

No sittenhän vika ei ole kesässä, vaan lomassa ja lomamässäyksissä. Minä olen kyllä tukevasti keski-ikäinen ja laihdun kesällä, ehkä olen sitten se poikkeus sääntöön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hänellä kyllä taisi olla jokin syömishäiriö; hän ahmi viikonloput ja lomat ja paastosi arkena.

Ei tuo mikään syömishäiriö välttämättä ole vaan voi olla ihan tietoisesti valittu linja hallita painoa. 

Itselläni oli aikoinaan aika paha ylipaino-ongelma, 160-senttisenä painoin yli 90 kg. Laihdutin liikakilot ja päinän nykyisin 58 kg. Mutta kyllä se vaatii loppuiän jatkuvaa työtä pysyä tässä painossa. Itse olen valinnut sen linjan, että syön arkisin tosi kurinalaisesti ja niukasti, niin että viiikonloppuna saan syödä ja juoda kunnolla. Joku muu voisi valita syödä tasaisesti 1500 kcal päivä ympäri viikon (se on kulutukseni jolla painoni pysyy nykyisellään), mutta minä mieluummin syön arkisin 1000 kcal / päivä ja viikonloppuna sitten ei haittaa vaikka menisi pizzoja, kebabia, six pack kaljaa...

Kuule kyllä se on häiriö, jos lihoo muutaman viikon loman aikana ulos kaikista vaatteistaan! Tämä ihminen jojoili painonsa kanssa koko sen ajan, kun hänet tunsin. Hän ei koskaan löytänyt tasapainoa syömiseensä. Häneltä taisi kulua valtava määrä energiaa tuon syömisasian kanssa. Surullista sitä oli katsoa oikeastaan; koko elämä pelkkää nälkää tai pakonomaista ahmintaa.