hiljaa anopin kanssa

Anoppi on iäkäs. Äärimmäisen vaikea ihminen sukunsa mielestä. Onneksi sain kasvatuksen että suu kiinni. Ja en koskaan vastannut ilkeyksiin. Nyt on rauhallinen olo kun alistuin ja olin hiljaa.
Hän on vanha ja olisi huono omatunto jos olisin vastustanut.

Anoppi piti miestäni nuorena aviopuolison korvaajana ja puhui tälle kuin miehelleen joka oli kuollut. Anoppi ei toivottanut minua tervetulleeksi vaan sanoi että miehen olisi pitänyt ottaa kauniimpi ja ei-porvariperheestä. Olen monista sievä. Kun väittelin anoppi kysyi oletko nyt ylpistynyt. Hän pauhasi että minun pitäisi olla lääkäri että saisi ilmaisen hoidon. Lapsistamme hän pitää vain omaa sukuaan muistuttavasta. Ruskeat silmät ovat paha ja vihreäsilmäiset hukutettiin kuulemma noitina. Sanoi näin 3v tytöllemme. Hän toivoo kaikkea pahaa naapureille "porvareina". Hän haikailee vanhan Neuvostoliiton perään. Emme lyö lapsiamme ja sekin on väärin. Anoppi tupakoi vauvan sängyn luona meillä vaikka emme polta itse. Kielikurssit ja jopa liika hampaudenpesu on porvareiden kotkotuksia jotka pitää ampua. Lapsenlaosille hän toivoo pahaa. Siis varsinainen mummo.