Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Poikaystävä on niin ilkee ja paha mulle, mutta silti haluaisin jäädä
09.05.2016 |
Tuntuu et oon jumissa tässä. Olo on manipuloitu, henkisesti pahoinpidelty, ja silti mä haluun jäädä tähän. Miks? Tuntuu etten pärjäis ilman häntä. yritän saada kerrottua hänelle omasta olostani, kuinka hänen käytös vaikuttaa minuun. Hän huutaa, sanoo että kaikki on aina mun syytäni. Sitten yritän pahoitella ja kerron että hänen tässä käytöstä on muutettava, eikä aina sysätä omia syitään minun syykseni, ja tässä vaiheessa aina hän lähtee ja jättää mut yksin itkemään ja kuulemma puhumaan itselleni, peiliin katsominen paikka itselläni kuulemma
en mä tiedä mitä voin tehdä enää, mikä parisuhde tää on ku ei asioista voi edes puhua ilman että tojnen aina sanoo "en ala riiteleen tästä sun kanssas, puhu itelles"
Olo on niin vitun surkee, mut tuntuu et olis surkeempi jos lähtisin. En kai osaa enää ajatella, en tiedä. Taas se lähti ja jätti mulle taas "päätöksenteon" että mitä mä haluun.. onko se niin paljon vaadittu että toinen olis hyväksi mulle niinkuin mä hänelle useimmiten ainakin yritän laittaa itseni hänen saappaisiinsa ja miettiä tilannetta hänen kannastaan, mitä ikinä teenkin ajattelen aina hänen parastaan mutten tunne että tää olis molemminpuolista:(
Kommentit (6)
Kuulostat vähän säälittävältä tossukalta. Mitäpä jos lähtisit ja hankkisit oman elämän ja unohtaisit tollasen kusipään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et sä noin halua loppuelämääsi viettää! Miestä miellyttäen ja sitten itkien, kun mikään ei kuitenkaan kelpaa.
Taidat olla nuori?
Tämä on hyvä kokemus sulle, tällaista suhdetta et halua enää koskaan.
Sulla on mahdollisuudet löytää mies, joka arvostaa sua ja osaa halata, kun sua itkettää. Osaa riidellä loukkaamatta sinua.
Niitä miehiä maailmassa on, ja ne on kullan arvoisia.
Lähde ja etsi onni ensin itsestäsi, sitten voit löytää parisuhteen.
Mut ensin pitää arvostaa itseään ja nauttia yksinolosta. Onni ei tule toisesta ihmisestä.
Haluat ihan varmasti yhtä pohjalle kuin minä aikanaan. Tarpeeksi kauan kun sietää tuollaista, niin koko persoonasi muuttuu ja sairastut. Kiva pikkuhiljaa sairastua masennukseen, paniikkihäiriöön ja heilahtaa psykoosiin ja itsemurhan partaalle. Lähtee ystävät, työ, harrastukset, terveys, kaikki. Jos jostakin kaiken tuon jälkeen nousee, niin se väsymyksen ja häpeän määrä, kun alat nousemaan sieltä suosta ja mietit että mitä tapahtui ja kuka olen. Kaikki on aloitettava alusta.
No mitä täällä ruikutat, oma on valintasi.
Kieltämättä suorastaan vtuttaa sun kaltaiset uikuttajat, kun tietää naisten historiasta, että ennen ei naisilla ollut paljon mahdollisuuksia päästä perhehelvetistä yhtään minnekään, ei talous sallinut, kun ei ollut omaa rahaa, eikä mahdollisuuksia itse hankkia elantoa, ei sallinut yhteiskunta, akka oli luotu vain miestä ja lapsia varten ja varsinkaan ei sallintu uskonnot, nainen on miehen alamainen jne. Joissakin maissa naiset ovat vieläkin tuollaisessa asemassa. Ja täällä joku hvtin kermapersenössö ruikuttaa, kun kundikaveri on niin ilkee ja kohtelee mua kuin paskaa, mut siis kun emmä voi mihkään lähteä. Oi elämä.
Alue: Aihe vapaa
Oma on kuule ongelmas jos haluat jäädä. Mitä tohon kuule muuta edes sanois, tiedät itekki miten pitäis tehä......eli lähteä.....