Järjetöntä lahjatouhua tämä opejen lahjominen!

Opet kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No johan sieltä alkoi perinteiset opettajien lahjainhaukkimset. Onhan tässä jo lumuvuosi vieraähtänyt! Näille ketjuille on yhteistä opettjien työn ja palkan perinpohjainen mollaaminen ja ylpeys siitä, kun ei vaan tarvitse eikä missään ninessä halua muistaa oman lapsensa opettajaa mitenkään tai vaikka ei olisi lapsiakaan, haukutaan varmuuden vuoksi. Luulisinpa, että vain Suomessa on näin sairas ja epäkunnioittava suhtautuminen opettajiin. Väännänpä vielä itse opettajana veitseni yähän haisevaan voihin: itse arvostan jokaista oppilasta aivan riippumatta siitä, tuleeko yhtään lahjaa vai ei. Yksikään todistusnunero ei muutu minkään lahjan takia. Arvostam jokaista muistamista, jonka olen saanut hinnasta ja laadusta huolimatta. On ihanaa, jos joku antaa vaikka kortin tai minkä tahansa muistamisen. Otan kiitollisuudella kaikki lahjat vastaan. T. Yläkoulun opena 20 vuotta

Saatko siis oppilailta lahjoja? Minä olen ollut kuusi vuotta yläluokkien opettajana eivätkä oppilaat ole antaneet minulle mitään koskaan, eivät kollegoillenikaan. Joskus olen muutaman kortin saanut. En tosin lahjaa kaipaakaan, mutta joskus olen miettinyt sitä, että kun julkisesti keskustellaan opettajien lahjomisesta, voisi korostaa, että kyseessä ovat ehkä alaluokkien opettajat tai jonkun harrastuksen opettajat tai vetäjät, joille niitä lahjoja annetaan. No, tässä keskustelussa on vähän tätä murrosikäisten opettajan tilanetta sivuttu.

Hyvin vaihtelevasti ja harvoin olen saanut pikkulahjan. Meidän koulussamme kyllä jotkut LV:t saavat kukkia ja kortteja. Jos on ollut isompi projekti, kuten leirikoulu, on opettaja saanut kovastikin lahjoja luokaltaan, mikä on aivan oikein, kun leirikoulussa on iso työ järjestää. Totta kai osa opettajista on paremmissa ja läheisimmissä väleissä luokkansa kanssa kuin toiset, ja se vaikuttaa lahjojen antamishalukkuuteenkin. T. Aiempi yläkoulun typovirheellinen ope, joka kirjoittaa nopeasti padillä.

Itse olen aina laittanut lapseni opettajan joulu- ja kesätervehdyskirjeeseen 100 euron setelin. Näen tämän investointina lapseni tulevaisuuteen ja tämä on turvannut lapsen opiskelumenestyksen ja hyvät ajat sekä lapselle että perheelleni.

Olen opettajana erityisen kiitollinen lapsien itsetekemästä kortista, se ehkä kaikista eniten lämmittää. Mitään krääsää ei tarvitse antaa, toki otan kiitollisena vastaan mahdolliset kukat ja suklaat. Mutta ei opettajien lahjominen todellakaan ole mikään pakko, ja tiedän kyllä mitä on olla köyhä. Älkää ottako paineita!

Vertailuna länsinaapurista: lasten koulussa on kerätty 20-30 kruunua per oppilas, näillä rahoilla on ostettu luokan omille opettajille (useampi kpl siis) jotkut kukat tms muistamiset. Lahjaraha yhdeltä oppilaalta yhtä opettajaa kohti on siis alle euron. En tiedä millaiset tavat ovat muissa kouluissa, on asuttu täällä vaan 2 vuotta ja kokemuksia vaan tästä yhdestä paikadta.

Up

Vierailija kirjoitti:

Olen opettajana erityisen kiitollinen lapsien itsetekemästä kortista, se ehkä kaikista eniten lämmittää. Mitään krääsää ei tarvitse antaa, toki otan kiitollisena vastaan mahdolliset kukat ja suklaat. Mutta ei opettajien lahjominen todellakaan ole mikään pakko, ja tiedän kyllä mitä on olla köyhä. Älkää ottako paineita!

Olen samaa mieltä, opettajana arvostan eniten omatekoisia kortteja, mutta jos nyt jotakin haluaa ostaa, niin esimerkiksi ruusu tai suklaalevy on ok. En halua kuulostaa kiittämättömältä, mutta nämä nykyään yleistyneet kuvamukit omalla painatuksella ovat monen opettajan mielestä turhaa krääsää, ja pahimmillaan niitä kertyy kymmeniä uran aikana. Yleensä ne päätyvät kirpputorille tai kaapin nurkkaan keräämään pölyä.