Lue keskustelun säännöt.
Peilaan itseäni aina erään rakennuksen isosta, "peili-ikkunasta".
08.05.2016 |
Kuljen päivittäin katua, jonka varrella olevan rakennuksen katutasossa on jonkun yrityksen tilat ja siinä on "näyteikkunat", joissa on peilipinta. En voi olla ohi kävellessäni peilaamatta itseäni siitä. Aluksi yritin peilata huomaamattomasti, koska ymmärrän, että ikkunoiden takana istuu ihmisiä toimistossa ja että he näkevät minut. Nykyään en enää välitä, mitä he ajattelevat. Ajattelen, että maineeni on jo tuhraantunut heidän silmissään ja voin saman tien vaikka vähän pyörähdellä ja katsoa, miten uusi takkini laskeutuu takaa ja miltä uusi hiussävyni näyttää päivänvalossa.
Onko tämä epänormaalia?
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus minua on alkanut naurattaa peilatessani, kun mieleeni on tullut, miltä toimistolaisista näyttää, kun peilaan. Pyörähtelen yksikseni ikkunan edessä ja purskahdan nauruun. Viime aikoina olen ajatellut, että toimistolaisilla on minulle varmaan joku lempinimi. Kahvitauolla joku heistä näkee minut ikkunan takana ja huutaa muille: "Hei nyt se omituinen nainen / peilaaja / pyörähtelijä / yksinnauraja taas tulee, tulkaa katsomaan!"
ap.