Minkä ikäisenä loptetitte oman äitinne huomioimisen äitienpäivänä?

Kyllä taisin muistaa siihen asti, kunnes äiti kuoli. Varmaan viimeisenäkin äitienpäivänä oltiin äidin luona koolla vanhainkodin dementiaosastolla. 

Ei jumalauta.

Minä ostin äidille pienen lahjan ja kävimme yhdessä syömässä.

Terv. 40 v.

Muistaakseni sinä 25-27-vuotiaana.

Soitolla muistan vieläkin jokaisena äitienpäivänä ja lahjan vien  seuraavan kerran nähdessä. Jokaisena äitienpäivä en käy moikkaamassa fyysisesti, koska välimatkaa on 300km.

Niin ja ikää 29v. t. 4

Ei ole poika ja miniä muistanut minua mitenkään äitienpäivänä :'(.

En näe huomioimista palvomisena. En koe että olisin palvonut ketään minkään ikäisenä. Oman äidin huomioimista äitien päivänä en ole vielä lopettanut 44 vuotiaana. En tosin usko että tuntisin omantunnon tuskia vaikka se jonakin vuonna tapatuisi jonakin muuna kuin äitienpäivänä.

Ostin äidille kukan ja laittelin tänään viestiä. :) Tulen aina muistamaan äitiäni jollain tapaa, jopa sitten kun aika hänestä jättää.

N42

Muistan äitiäni ja isoäitiäni, joka ikinen äitienpäivä ja nyt kun he eivät enää ole keskuudessamme, vien heidän haudalleen äitienpäiväruusun. Päivä on jotenkin erityinen ja lämmin ja muistot tulevat mieleeni.

No tottakai äitiä pitää muistaa iästä huolimatta! Ja vaikka sinulla onkin aatteesi nii voisit silti omaa äitiäsi muistaa, hän on sinusta huolehtinut ja kasvattanut. Varmasti olisi ilahtunut soitostasi..

Aloituksesta jäi pois "koska en _antinatalistina_ hyväksy....."

Se on kivaa että olet oppinut hienon sanan. Olet antinatalisti, on tullut selväksi.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole poika ja miniä muistanut minua mitenkään äitienpäivänä :'(.

Katso peiliin, vissiin kasvatuksessa vikaa, että olet kasvattanut pojastasi sellaisen, joka ei tajua huomioida muita merkkipäivinä yms. Miniälläsi ei pitäisi olla mitään tekemistä tämän asian kanssa.

Muistin äitiä, mummia ja isoäitiä jokaisena äitienpäivänä. 

Poikien pitää lopettaa oman äidin muistaminen viimeistään siinä vaiheessa, kun oma puoliso saa lapsia. Sen jälkeen äidistä puhuminen on sama asia kuin napanuorassa roikkuminen.

Peräti yksi 13 vastaajasta on oikeasti vastannut kysymykseen. :D

Te, jotka ette ole lopettaneet: tämä ketju ei kosketa teitä. -ap

Olen 43-vuotias ja muistan äitiäni äitienpäivänä. En ole ajatellut lopettaa.

Lapset tekevät omat korttinsa mummoille, esikoinen hankki omasta puolestaan pienet lahjat mummoille.

Äitini lahjassa aivan yhtä suurena lahjanantajana oli mieheni joka lahjan muodossa muisti anoppiaan. Samoin minä olen miehen äidin lahjassa antajana.

Mä tein äidille itse kortin ja vein tulppaaneja ja suklaata D: <3

Vierailija kirjoitti:

No tottakai äitiä pitää muistaa iästä huolimatta! Ja vaikka sinulla onkin aatteesi nii voisit silti omaa äitiäsi muistaa, hän on sinusta huolehtinut ja kasvattanut. Varmasti olisi ilahtunut soitostasi..

Kuten sanoin, näin äitiäni juuri viime viikolla. Huolehtiminen ja kasvattaminen on itsestäänselvä velvollisuus, ei mitään, mistä pitäisi erikseen olla kiitollinen. Minä en ole pyytänyt syntyä. -ap

Ehkä siinä 25-vuotiaana tai joskus niihin aikoihin. En muista tarkemmin. Tai kyllä minä vieläkin silloin tällöin annan äidille lahjan, jos tulee vastaan joku erityisen hyvin äidille sopiva juttu, mutta mitään velvollisuuslahjoja tai -soittoja en harrasta.

Mä en muista mutta olin ala-asteella kun en huomioinut kerran äitiä. Äiti suuttui ja pakotti minut poimimaan itselleen valkovuokkoja. Se ei ollut ainoa asia, mistä äitini olisi pitänyt mennä itseensä, eikä raivostua lapselleen. Muistaakseni lopetin huomioimisen joskus parikymppisenä. Mutta tavattuani mieheni hän kuvitteli, että äidilleni kuuluu jotain kukkia ostella ja kannusti mua siihen. Aika kauan jaksoin leikkiä uudelleen äidistäni välittämistä, kunnes en enää nyt viime vuonna enkä tänään ole taas enää äidille soitellut.

t.kivikissaäiti