En tajua miksi jotkut äidit aina valittavat väsymystä

Vierailija:

tuo nukkuminen väsymykseen.

Toiset kun stressaavat liikaa kodista ja väsyvät siihen jatkuvaan tekemiseen.

Ei ne työt tekemällä lopu.Välillä voi ottaa iisimmin.

Ja tuohon puolen tunnun päiväuniin.

Auttaahan se puolituntiakin jo väsymykseen.

Vauva kainaloon ja tissi suuhun,nuukkuupa pidempään.

Tai jos taapero,niin taapero kainaloon ja unille.

Esim.rinnasta vieroitus tai omaan sänkyyn nukuttamisen aika voi olla myös myöhemmin.

Noinko sanot myös mahdollisille ystävillesikin ap? Että turhaa valitatte väsymystä kun kaikki on kiinni vain asenteesta??

Vierailija:

Voisitko kulta laittaa välilyönnin pisteen jälkeen, todella ikävän näköstä lukea tekstiä muuten! Tainut sinulta jäädä koulut vähän vähille kun olet väsymättä niitä lapsiasi hoitanut.

Oletko ikinä kuullut sellaista että väsymys on subjektiivista? Jos jotakuta väsyttää niin sillon häntä väsyttää ja sinä eikä kukaan muukaan voi sanoa että ei saa eikä voi väsyttää.

Minulla on vain kaksi lasta ja kyllä joskus on väsyttänyt. Välillä kyllä epäilen että nämä supersankarit täällä liioittelevat vai mistä se johtuu että niillä äideillä ei koskaan ole tippaakaan väsymystä joilla on tyyliin 5 koliikkivauvaa ja kolme adhd lasta ja kaikki lapset heräilevät 25 kertaa yössä. Eikä väsytä tippaakaan!

Yritän opetella kirjottamaan tekstini niin,että olisi helpompi sinunkin sitä lukea. Onko näin hyvä?

Mitä merkitystä sillä on, mitä kouluja olen käynyt?

Kaikki eivät halua opiskella pitkälle. Minulle riittää, että minulla on ammatti mistä pidän.

Varmasti jokainen ihminen on joskus väsynyt. Sitä vaan ihmettelin, että miksi sitä pienten lasten kanssa usein valitetaan.

Se on luonnollinen asia ja oma suhtautuminen siihen on avaisana.

Lapset todellakin kasvavat hetkessä.

Eivätkä enää tarvitse/halua äidin apua kaikessa.

Luin tästä joku aika sitten artikkelin jostain lehdestä. Tuonkaltaiset unihäiriöt ovat todella yleisiä, kuulemma 10-15% ihmisistä potee univaikeuksia koko ajan ilman mitään syytä ja verrokkiryhmissä samanlaisissa olosuhteissa. Lisäksi paljon suuremmalla määrällä on uni-ja nukahtamisvaikeuksia jossain elämänvaiheessa, pienten lasten äideillä tosi yleistä! Mielenkiintoinen seikka muuten, että uni- ja nukahtamisvaikeuksia on eniten taiteellisilla, empaattisilla ja keskivertoa älykkäämmillä ihmisillä.

Ja olen hidas kirjoittaja.

Pohjimmiltaan se on samanlaista kaikilla terveiden lasten vanhemmilla, samat rutiinit, samat hommat. Joillakin vaan on hirveä tarve narista, narista ja narista jatkuvasti. Ei kait se ole mikään ihme jos lapsetkin sitten vaan narisevat, kun vanhemmat näyttävät siihen hyvän esimerkin.

Kaikkien lapset eivät ole terveitä, vaikka siltä näyttävät ja muut niin luulevat.



Pointtini on: muut ihmiset eivät tiedä toisten elämästä kaikkea. Senpä vuoksi ei kannata tuomita muiden väsymystäkään vain asenteen puutteeksi.





2

Vierailija:

Just tollasilla viesteillä aiheutetaan nuorille äideille masennusta sun muuta mielipahaa kaikille.

Kaikkiko pitäisi jaksaa hoitaa YKSIN, sittenkö on vasta hyvä äiti kun voi kerkua muille, että on jo MONTA VUOTTA hoitanut KAIKKIA lapsia kotona ja vieläpä YKSIN!!!

Minua käy sääliksi sinunlaiset ihmiset jotka ajattelevat noin rajoittuneesti ja tuomitsevasti. Mitä pahaa on siinä jos pyytää apua, ennenkuin on vaarana romahtaa täysin? Tai mitä pahaa on pyytää apua ylipäätään?

Missä lakikirjassa lukee, että jos ryhdyt äidiksi, niin jää kotiin ja hoida yksin mahdollisimman paljon.

Minun lapseni on tarhassa (2v) ja minä käyn töissä. Töissä olen taloudellisista syistä ja kun en viihtynyt pitkään kotona. Hoitopaikka on paras mahdollinen ja lapsellani on tosi läheiset välit lähimpiin hoitajiinsa. Ei meinaa haluta sieltä lähteä.

Vaikka itsellä on usein raskaita työpäiviä, niin silti riittää kotona vielä energiaa ja nautin ilta-ajastani lapseni kanssa. Osaan ehkä arvostaa sitä enemmän kuin kotiäidit...

Eli sekä lapseni, että minä olemme tyytyväisiä näin, onkos siinä sitten jotain vikaa?? Ja ajoittain kun olen ihan puhki, niin pyydän äitini meille siivoamaan ja laittamaan ruokaa, jonka hän tekee mielellään. Lapseni on mummolassa hoidossa keskimäärin kerran kuukaudessa, jonne lähtee mielellään. Me päästään rentoutumaan kaksistaan miehen kanssa jonnekin ulos.

Mieti oikeesti vähän, ennenkuin avaat suusi ja mene vaikka terapeutille purkamaan noita sun vihaisia patoutuneita tunteita!!!

Olet tyypillinen katkera pitkään neljän seinän sisällä asunnut kotiäiti.

T: onnellinen äiti

Nuori äiti olen ollut/olen vieläkin.

Enkä ole vihainen tai katkera. Eikö saa kirjoittaa asiasta mikä pohdituttaa?

En ole marttyyri.

Siksi kirjoitin että minulla on monta lasta ja olen heitä yksin hoitanut ettei joku alkaisi urputtamaan mikä minä olen sanomaan väsymyksestä jollei ole kokemusta asiaan. Koska onhan minulla.

Ja esimerkiksi univaikeudet minulla ei tullut mieleenikään.

Eli se on varmasti yksi syy väsymykseen. Niitä minulla ei ilmeisesti ole ja pärjään myös pienillä unilla.

Itse pitkän aikaa kolmannen syntymän jälkeen kävin hormooni höyryissäni niin kovilla kierroksilla, etten kokenut itseäni pienteni kanssa väsyneeksi. Valitettavasti se väsymys sieltä sitten kuitenkin pukkasi, ja kovaa! Nauti olotilastasi, mutta älä kuvittele olevasi ylivertainen - me kaikki olemme rajallisia.

myös minua ärsyttää suunnattomasti jatkuva valitus. Olen aivan samaa mieltä ap. kanssa siitä, että on pitkälti asennoitumis-ja organisointikysymys. Minulla sisko, jolla lapsia 8, enkä ikinä ole kuullut valittavan edes minulle. Hän on sanonut, että voi kun väsyttää, mutta ei sellaista rasittavaa vali, vali narinaa, jota luulen ap. tarkoittaneen. Itse olen huomannut sairaiden lasten keskeltä(perinnöllinen pitkäaikaissairaus kahdella), että itseasiassa monet pääsevät niin helpolla, että aikaa valittamiseen jää. Silloin kun elämä on täyttä ja olet lapsen kanssa monta kertaa sydän kurkussa teholla, ei tule mieleen ensimmäiseksi valittaa, vaikka olisi kuinka väsynyt tahansa. Valitetavasti olen monesti ajatellut, kun olen kuunnellut tälläistä turhan valitusta, että opettaisipa elämä realiteettejaan, niin loppuisi valitus turhasta. Mutta toki tajuan, että monelle valitus voi olla keino purkautua tai sitten vain tapa.

Tosiasioiden toteaminen ei ole yhtä kuin valittaminen.

ja ostella vaunuja ja mammavaatteita.

Äitiyslomakin on ihanaa kun ei tarvi mennä töihin.

Se vauvakin on kyllä ihana, mutta kohta alkaa se vingunta, että ei ole omaa aikaa, väsyttää, ei olekaan kiva olla kotona kun pitää hoitaa sitä vauvaa.

Olisi niin ihanaa tuo lapsiperheen elämä jos siihen kuuluisi vain se ihana odotus ja ne tavarat, mutta joku muu hoitaisi vauvan ja äiti saisi olla yksin kotona ja lepäillä ja välillä shoppailla kavereiden kanssa. Mies sitten voisi töistä tullessa tehdä kotityöt ja hieroa rouvaa ja passata kun rouvalla on niin kova kotipäivä takana.



Antaa akkojen valittaa ja raahata lapsia hoitoon, Oman elämänsähän pilaavat kun eivät osaa nauttia elämästään.

2 lapsen kanssa ei noin vain oteta päikkäreitä. Vai minne ajattelit minun laittavan toisen lapsista sillä aikaa kun toinen nukkuu kanssani? Minun lapseni eivät nuku samaan aikaan päikkäreitä. Eivät ole koskaan nukkuneet.



Minä olen aina ollut todella herkkäuninen. Herään joka kerta yöllä siihen kun lapset kääntyvät OMISSA sängyissään. Siis pieni peiton kahina jo herättää minut. Puoli tuntia ainakin saan pyöriä sängyssä ennenkuin uni tulee.



Pahimmillaan olen mennyt klo 22 nukkumaan ja vielä klo 2 yöllä olen tuskaillut sängyssä kun se uni ei vain tule. Käyn vessassa, juomassa ja syömässä, koitan lukea kirjaa tai mitä vain, että uni tulisi. Mutta kun se ei ole tullakseen niin sillehän ei voi mitään. Kuopus herää minun unensaannista riippumatta klo 6 aamulla ja silloin on noustava ylös. Esikoinen menee illalla klo 21 nukkumaan. Tuon välin minä siis olen hereillä siitä riippumatta olenko väsynyt vai en.



Ap voisi herätä todellisuuteen ja huomata, että KAIKKI EIVÄT ELÄ KUTEN SINÄ. Kaikki eivät voi ottaa niitä päikkäreitä kun väsyttää. Kaikki eivät ole superhyper yli-ihmisiä, joilla on omasta takaa virtaa kuin pienessä kylässä ja kaikki eivät tosiaan ole pieniunisia!

Olen ollut yh käytännössä toisen lapsen syntymästä asti, en omasta tahdostani. Ei juurikaan ole omaa aikaa muuten kuin illalla lasten nukahtamisen jälkeen. Päiväunien aikaan en raaski nukkua koska silloin saan juoda pari kuppia kahvia ja lukea päivän postin rauhassa.



Kannattaa myös muistaa se että väsymystä on fyysistä ja psyykkistä.

Psyykkiseen väsymykseen ei puolen tunnin päiväunet auta.

Aivan totta tuo ettei psyykkiseen masennukseen auta vaikka nukkuisi vuorokauden ympäri. Itse tiedän olevani onnekas, kun kahden pienen lapsen kanssa en koe itseäni uupuneeksi. Vaikeaahan se on siivousfanaatikolle, kun lapset opettavat vähän toisenlaista järjestyksenpitoa, mutta yritän ajatella, että aikansa kutakin.



Itselläni parhaiten väsymykseen auttaa se, että pääsen yksin ulkoilemaan ja lenkille noin 3 kertaa viikossa. Liikunnalla on uskomattoman hyvä vaikutus psyykkeenseen. Itselläni se ainakin lisää pinnaa ja oma olo on parempi, kun tekee jotain sen eteen ettei ikuisesti kulje mammakiloissa ja inhoa itseään.

Nukun yöuneni 7 tuntia 2 tunnin pätkissä, näin on ollut noin 4 vuotta. Päivällä ei ole mahdollisuus nukkua. Univelkaan on ja sen huomaa, kun en saa mitään aikaiseksi ja elän jatkuvassa horroksessa.

se sai minut ajattelemaan paljon positiivisemmin sinusta! Eikä sillä tietenkään ole väliä oletko käynyt kouluja vai ei, kunhan vaan halusin antaa takaisin koska minusta kirjoituksesi oli ilkeään sävyyn kirjoitettu!



Mutta unohdetaan ne kirjotusasut nyt. Tottakai minuakin on usein ihmetyttänyt miksi tuo ja tuo ihmnen valittaa, oli se väsymystä tai mitä tahansa. Mutta jos ihminen valittaa esim väsymystään niin varmasti hän sitten on väsynyt, ei sitä voi kukaan muu tuomita. Sitä paitsi kyllähän minäkin valitan asiasta jos toisesta (ja varmasti sinäkin joskus jostakin valitat) vaikka maailmassa on varmasti aika hirveästi ihmisiä joilla kaikki on huonommin kuin minulla. Ihmisluonne on sellainen.



Eli jos joku on väsynyt niin ei sinun sitä sen kummemmin tarvitse ihmetellä. Hän vain on väsynyt. Johtuipa se organisoinnin puutteesta tai mistä tahansa.

Minulla on 5 -vuotias vaikeasti vammainen lapsi ja olen yh. Lapsellani on vaikea epilepsia ja kohtauksia tulee jopa kerran tunnissa, myös öisin. Yhtenä vuonna nukuin n. 2 tuntia yössä. Nyt saan unta jo 4-5 tuntia per yö, tosin herään joka tunti valvomaan epilepsiakohtausta, joten tämäkin ruhtinaallinen 4-5 tuntia on katkonaista unta.



Joten älä ap ala ihmettelemään äitien väsymyksiä, jos et tiedä asioista enempää. Kaikilla lapset eivät nuku 12 tunnin yöunia ja kolmen tunnin päiväunia.

T:5 lapsen ei väsynyt äiti, mutta siltikään en ihmette jos joku toinen äiti väsyy vaikka lapsia olisi vain yksi tai kaksi.