Oletko ollut lomamatkalla ihmisen kanssa, jonka kanssa et yllättäen tullutkaan toimeen?

Kerran kahden kaverin kanssa käytiin rantalomalla. Toinen oli kaikessa todella hankala, varsinkin ruokapaikan valinnassa. Mikään paikka ei koskaan kelvannut ja arvosteli aina negtiivisesti ruokaa. Yhdestä paikasta olisi halunnut lähteä maksamatta, koska oli niin pahaa. En tiedä mitä seurauksia olisi tullut. Myöhemmin olen huomannut samoja piirteitä enemmän ja tyyppi on arvosteleva ja raskasta seuraa. Joskus nään, koska pyytää, enkä kehtaa lopettaa ystävyyssuhdetta.

Minä en koskaan halua lomailla samassa huoneessa edes parhaimman ystävän kanssa. Esim. toissa kesänä olimme 30-vuotisen bestiksen kanssa yhdessä Kreikassa ja meillä oli omat huoneet. Se maksoi vähän lisää, mutta tässä iässä (40v.) en oikeasti halua enää jakaa huonetta kenenkään muun kuin perheenjäsenen kanssa. Oli hyvä reissu. Tunnemme toisemme loistavasti, teininä on reissattu tietysti yhteisilläkin huoneilla, mutta nykyään tykkään pitää pienen hajuraon, niin on paljon kivampaa. Kumpikin voi mennä omaan koppiinsa, laittaa sen ilmastoinnin päälle, käyttää omaa vessaansa, sotkea tai siivota jne. Käydään toki toisella kylässä ja yhdessä liikutaan 95% ajasta hotellin ulkopuolella, mutta silti on se oma tila myös. Esim. jos oltaisiin samassa huoneessa, niin ärsyyntyisin siitä, kun tää ystävä nuoppaa ja rasvaa itseään tajuttoman hitaasti, kun ollaan menossa altaalle. Ei siitä oikein voi yksin lähteä viuhtomaan edellä. Sen sijaan omissa huoneissa vaan viestiä, että "hetken päästä altaalla" ja kumpikin tulee, kun ehtii.

Lähdin kerran viikoksi etelään yhden kaverin kanssa, jonka kanssa oltiin käyty Suomessa silloin tällöin isommalla porukalla baarissa. Eli tunnettiin mutta ei oltu mitään läheisiä ystäviä. Reissussa meni hermot tämän ihmisen kanssa! Ensinnäkin nainen oli helvetin rajoittunut syömistensä kanssa. Itse tykkäisin lomalla syödä ulkona enkä ole muutenkaan mitenkään nirso. Matkaseurani ei sen sijaan tykännyt juuri mistään, ei lihasta paitsi broilerista, ei kalasta, ei vihanneksista, ei keitoista jne. Kun ehdotin, että oltaisiin menty illalla ravintolaan syömään, hän jäi hotellille järsimään kaupasta ostamaansa leipää. Epäilen, että hänellä oli jonkin sortin syömishäiriö, koska hän söi myös todella vähän.

Koska kaverini ei juuri syönyt, hän oli koko ajan kauhean väsynyt ja halusi joka päivä nukkua päikkärit. Häntä ei kiinnostanut bilettäminen eikä toisaalta ulkona reippailu. Saarikierrokselle sain hänet raahattua, mutta loppulomasta katselin yksin nähtävyyksiä. Eli tosi kivaa lomaseuraa: passiivinen, väsynyt ja mistään kiinnostumaton kaveri. Ei oltu matkan jälkeen enää juuri tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulle käynyt niin, että pari- tai ystävyyssuhteen todellinen tila on paljastunut lomamatkalla? Kun loma ei olekaan jännittävä seikkailu tai rentouttava irtautuminen arjesta vaan pelkkää stressiä. Kerro kokemuksistasi!

Mä lähdin ex-mieheni kanssa vuosia sitten työkaveripariskunnan kanssa Ruotsin risteilylle. Tultiin niitten kanssa ihan hyvin toimeen, oltiin vietetty iltoja yhdessä, autettu muutoissa puolin ja toisin jne. 

Mutta se risteily oli painajainen. Kaveripariskunnan nainen jostain käsittämättömästä syystä päätti olla kävelevä tapakouluttaja ja ohjeistaa jokaista mitä tehdä ja miten. Varmaan ihan tarpeellista joillekin, mutta itse olen saanut äidiltäni hyvän kasvatuksen käyttäytymisten ja ruokailujen suhteen, lisäksi olin työskennellyt catering-puolella jossa oli hoidettu ns. paremman tarjoilun juttuja. 

Ja kun mentiin syömään ja tilasin itselleni pihvin, se piti ihan karseaa meteliä siitä onko mun pihvini nyt oikein kypsennetty ja melkein tuli mun lautaseltani syömään "kun hän tarkistaa". (ei muuten tarkistanut, kerroin että jos haarukka edes liikahtaa mun lautasta päin, mä tuuppaan oman haarukkani sen käteen pystyyn).

Toi vaikuttaa aika pieneltä kun sen kirjoittaa tähän, mutta se neuvominen ja ohjeistaminen oli taukoamatonta. Mä en tajua mikä sitä naista vaivasi.. eikä tuon jälkeen enää menty heidän kanssaan juuri minnekään, exä sai ihan tarpeekseen hänkin.

Kyllä, olen ollut! Vertasin ja varasin hotellit ja matkan etukäteen. Missä hotelli sijaitsee, kuuluuko aamupala jne. Mitä lentoihin kuuluu? Ruoat ja matkalaukut jne. Selvitin kaupungin nähtävyydet/historian/suositukset/ostosten/ravintoloiden/yms suhteen. Kun tajusin, että vedän tätä koko reissua jopa illan viihdetarjonnan puheenaiheineen, niin mietin, että mitä(hän) vi****ttua... En ole mikään matkaopas ja vastuussa kaikesta! Ystävä odotti täydellistä viihdetarjontaa 100%, olin ihan orpona loppumatkan:-((((

Eräs reissu opetti et ainakaan yhden kaverini kanssa ei kannata yhdessä mennä matkalle. Meillä on vaan todella eri käsitykset siitä miten halutaan lomaa viettää (toinen kieltäytyy menemästä yhteenkään museoon tms. eikä ees mitkään "jos tehtäis kumpaakin" -kompromissit käy) ja myös päivärytmit ja ruokailutottumukset ovat tosi erilaisia. Riitaahan siitä tulee. Ollaan paljon ilosempia ku nautitaan toistemme seurasta lyhyempiä jaksoja kerrallaan. Tosin yllättäen tää kaveri loukkaantu ku seuraavalle reissulle en sit ees kysyny häntä mukaan (vaan menin toisen yhteisen kaverimme kanssa). Luulisi että hän olisi itsekin tajunnut ongelman.

Kerran on näin käynyt. Yleensä matkustan yksin, mutta pari kertaa olen tehnyt poikkeuksen. Tämä poikkeus vahvisti sitä, että jatkossa matkustan edelleen mieluiten yksin koska koskaan ei tiedä millainen monsteri matkaseurasta paljastuu paikan päällä.

Yhden kaverin kanssa lähdettiin viikon lomalle jossa kaverista ilmaantui täysin uusi puoli. Tämä oli se, että hän heittäytyi täysin passiiviseksi ja minä jouduin hoitamaan kaikki käytännön asiat ja raahaamaan häntä mukanani. Hän ei osallistunut yhtään mihinkään joka vaati jonkun asian selvittämistä (esim. kartanluku, julkisen liikenteen toimintatavat-ja kartat) eikä tehnyt mitään päätöksiä (esim. menemmekö ensin paikkaan x vai y, syömmekö tuossa ravintolassa vai emme, menemmekö huomenna vai ylihuomenna museoon). Lisäksi hän veti herneet otsalohkoon asti jos en samalla sekunnilla tiennyt, että missä joku paikka sijaitsee/miten sinne mennään ja jos en osannut samalla sekunnilla päättää, että mennäänkö mihin ravintolaan. Alkoi vaan rääkyä minulle todella ikävään sävyyn kun koitin ottaa asioista selvää. Lisäksi hänellä oli joku ihmeen oletus, että minä olisin tiennyt kyseisestä kohteesta häntä enemmän. En ollut koskaan edes tuossa maassa käynyt ja kaikki oli minulle yhtä vierasta kuin hänellekin. Silti hän kehtasi rääkyä minulle siitä kun en tiennyt jotain asiaa.

Kirsikkana kakun päällä tässä oli vielä se, että kaveri puhui sujuvasti kyseisen maan kieltä asuttuaan samankielisessä maassa lapsuudessaan mutta kieltäytyi puhumasta sitä paikallisille jos olisi pitänyt esim. kysyä, että miten pääsee paikkaan x. Minä en puhu lainkaan sujuvasti kyseistä kieltä, mutta sain silti koittaa solkottaa sitä kaverin nipistäessä huulensa yhteen ja kieltäytyessään kommunikoimasta. Kerran hän tosin avasi suunsa ja alkoi sättiä minua siinä tilanteessa koska olin sanonut jonkun asian kieliopillisesti väärin (!).

Lisäksi riitelimme matkalla varmaan joka päivä kun minulla meni hermo tuon prinsessan käytökseen. Ja sehän se vasta kamalaa prinsessalle olikin, kun aloin sanoa hänelle vastaan noissa absurdeimmissa tilanteissa.

Ja ei, tämä ei valitettavasti ole provo. Olisikin. Kyseessä oleva kaveri on täällä kotimaassa ollut ihan selväpäinen joten en osannut odottaa tuollaisen puolen esiintuloa matkalla. Täytyy sanoa, että matkan jälkeen meni kyllä hänestä maku ja aloin pitää pientä etäisyyttä. Hän kuulemma haluaisi lähteä kanssani jälleen jollekin matkalle, minä en suostu. 

Vierailija kirjoitti:

Ja kun mentiin syömään ja tilasin itselleni pihvin, se piti ihan karseaa meteliä siitä onko mun pihvini nyt oikein kypsennetty ja melkein tuli mun lautaseltani syömään "kun hän tarkistaa". (ei muuten tarkistanut, kerroin että jos haarukka edes liikahtaa mun lautasta päin, mä tuuppaan oman haarukkani sen käteen pystyyn).

:'D

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, olen ollut! Vertasin ja varasin hotellit ja matkan etukäteen. Missä hotelli sijaitsee, kuuluuko aamupala jne. Mitä lentoihin kuuluu? Ruoat ja matkalaukut jne. Selvitin kaupungin nähtävyydet/historian/suositukset/ostosten/ravintoloiden/yms suhteen. Kun tajusin, että vedän tätä koko reissua jopa illan viihdetarjonnan puheenaiheineen, niin mietin, että mitä(hän) vi****ttua... En ole mikään matkaopas ja vastuussa kaikesta! Ystävä odotti täydellistä viihdetarjontaa 100%, olin ihan orpona loppumatkan:-((((

Sama muuten täällä. Sen lisäksi, että raahasin mukanani tuota passiivista kaveria paikan päällä, selvitin myös kaiken ennen matkaa, varasin hotellin ja ostin lentoliput. Kaveri ei kyennyt ottamaan kantaa edes tuohon hotelliasiaan vaikka hänelle linkkasinkin useamman hotellin. Loppupeleissä varasin sitten minusta parhaimman kuuloisen hotellin ja sitten kaveri sätti minua paikan päällä kun hotelli ei ollutkaan ihan niin hieno mitä eri arvostelusivustot ym. antoi ymmärtää. Huoh.

T. 27

up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kun mentiin syömään ja tilasin itselleni pihvin, se piti ihan karseaa meteliä siitä onko mun pihvini nyt oikein kypsennetty ja melkein tuli mun lautaseltani syömään "kun hän tarkistaa". (ei muuten tarkistanut, kerroin että jos haarukka edes liikahtaa mun lautasta päin, mä tuuppaan oman haarukkani sen käteen pystyyn).

:'D

Nauroin samaa. Onneksi kirjoittaja oli oppinut hyvät tavat kotoaan. ;) 

Voisi kuvitella, että jos liian varhain seurustelusuhteessa lähtee puolituntemattoman kanssa romanttiselle lomalle, siellä voi selvitä toisesta vähemmän imartelevia puolia. Onko jollekin käynyt näin?

Vierailija kirjoitti:

Voisi kuvitella, että jos liian varhain seurustelusuhteessa lähtee puolituntemattoman kanssa romanttiselle lomalle, siellä voi selvitä toisesta vähemmän imartelevia puolia. Onko jollekin käynyt näin?

Minä olen itseasiassa "testannut" uuden kumppanin melko varhaisessa vaiheessa suhdetta, keskimäärin 3 kk tuntemisen jälkeen, lähtemällä ulkomaille ainakin pitkäksi viikonlopuksi. Jos matka menee hyvin, on mukavaa, eikä malttaisi olla erossa useamman päivän tiiviin yhdessäolon jälkeen, on suhteella hyvä tulevaisuus, jos taas ei, on hyvä hetki punnita, onko mitään tulevaisuutta.

Yksi suhteen päättänyt matka on ollut. Ei mitään täydellistä katastrofia ollut, sillä kohde oli mukava ja sää hyvä, mutta tajusin vaan, että meillä oli oikeasti hyvin vähän yhteisiä mielenkiinnon kohteita ja halusimme tehdä matkalla erilaisia asioita. Mies esimerkiksi halusi ehdottomasti syömään Michelin-tähden ravintolaan, oli varannut pöydän minulta kysymättä, ja kun olimme syömässä, vaati minua maksamaan. Lisäksi matkan aikana hän halusi jatkuvasti pysähtyä jossain pubissa lasillisella, ostaa hotellille juomia, oikeastaan tissutella koko ajan. Juon kyllä itsekin, mutta kaupunkilomalla, jossa on myös tarkoitus katsella nähtävyyksiä ym. ei ole kovin mieleistä olla koko aikaa pikkuhumalassa. Aikaa meni myös miehen parin harrastuksen parissa, osittain sain sovittua niin, että tein itse muuta siinä välissä. Paluulennolla mies käytti itsestään nimitystä "poikaystävä", itse en sitä siinä vaiheessa allekirjoittanut.