Oletko ollut lomamatkalla ihmisen kanssa, jonka kanssa et yllättäen tullutkaan toimeen?

En. Olen hyvin tarkka seurastani ja tiedän, kenen kanssa matkailu onnistuu ja kenen ei.

Kaverini fyysinen kunto ei ollut yhtä hyvä kuin minun. Minä jaksan kävellä paljon, ja pidän haahuilusta jalkaisin ympäri kaupunkia. Ystäväni halusi mennä taksilla tai bussilla nähtävyyksien luo ja ottaa kaikin puolin rennosti. Minulle riittää yksi lämmin ateria päivässä, hän haluaa kaksi. Minua turhauttI ajan meneminen ruokapaikkoja etsiessä, ja sekin kuinka paljon rahaa siihen ruokailuun meni. Riitahan siitä tuli. Yhden matkan jälkeen emme ole enää reissanneet yhdessä.

On käynyt niin, että ollaan tutustuttu lomamatkalla hauskoihin pariskuntiin. Kotimaassa ne pariskunnat onkin ihan pähkähulluja. En enää ikinä vieraile lomatuttavuuksilla:)

Kyllä. Nykyisin en pidä häntä enää ystävänäni. Hän kritisoi kaikesta minua (valitti miksi en elä kuten hän tai ylipäätään miksi minulla on tälläinen luonne ja miksi teen näin, uliuli) loman aikana ja yritti huonontaa itsetuntoani, jotta hän voisi tuntea olonsa epävarmana ihmisenä paremmaksi. Kamala mulkkuhan sieltä paljastui loman aikana. Kiero ja manipuloiva lehmä.

Matkaseurani osoittautui pettymykseksi, hän halusi hotelliin jo tosi alkuillasta, siellä sitten maattiin ja katsottiin telkkaria, jee! Päivä oli tosi kuuma ja tietty hotellihuonekin oli kuuma, hän ilmoitti minulle, että ilmastointia ei saa laittaa päälle, ettei kurkku tule kipeäksi. Meinasi tulla pakokauhu, kun yritti nukkua "saunassa".

Yhden suunnitellun matkan peruin, koska intressimme matkan suhteen olivat täysin erit. Hyvä että todettiin tapailun alkuvaiheessa, eikä myöhemmin.

Kyllä! Mukava ja asiallinen(korkeasti koulutettu, hyvä työpaikka, keskiluokkainen) nainen juo aina itsensä konttauskuntoon ja hänestä joutuu huolehtimaan koko reissun. Kerran  häntä jopa työnnettiin lainapyörätuolilla kännin takia terminaalissa että pääsi taksiin asti. Kaksi reissua kanssaan riitti. Surullisinta tässä on se ettei itse tunnista ongelmaansa. Hänellä on vielä lapset aina mukana reissussa.

Tavallaan. Meitä oli suurempi porukka. Yksi naisista sai aina kaikenlaisia kohatuksia kun ilo oli ylimmillään: piti suurieleisesti poistua vessaan ja odotti siellä, että joku tulee kyselemään vointia. Ilta toisensa jälkeen juuri kun ilo oli ylimmillään. Se oli vain tapa kontrolloida, ettei miesystävä voi relata hetkeksikään.

Huvipuistossa koko seurue metsästi tälle naiselle terveyssiteitä: heitti viimeisen siteensä roskiin ja sitten alkoi valitus kun ei ole siteitä. Olin jo ihan, että onko tosissaan.

Mikään ruokapaikka ei käynnyt. Salaperäisiä allergioita.

Yhtenä iltana järjesti kohtauksen baarissa ja lähti raivoissaan yksikseen ravintolasta. Siinä sitten meni muiden aika, kun yrittivät draamakuningattaren löytää.

Erosivat sitten miehensä kanssaa. Mies ei kestänyt kontrollointia. Nainen tiesi missä vietämme tällä porukalla kesäjuhlaa ja kuinka ollakaan ilmestyi sinne.

No, pariskunta palasi yhteen ja nyt kai on lapsiakin. Porukkamme pikkuhiljaa kyllästyi ja heitä vaan ei enää kutsuttu mukaan. Mies oli ihan hyvää seuraa, mutta draamakuningatar ei.

Olin viikonloppumatkalla erään tutun kanssa. Kaksi vuorokautta hänen kanssaan oli riittävästi, sillä hän alkoi puhua pulputtaa heti herätessään ja puheen papatus loppui vasta kun hän nukahti.

Oli tosiaan hetkiä, että olisin toivonut hänen olevan edes pienen hetken hiljaa. Kaikin puolin mukava ihminen, mutta tauottamaan monologin kuuleminen oli tosi uuvuttavaa. Välillä jo kommentoinkin, että oletkin muuten kertonut tuon asian jo. Itse pidän kyllä keskusteluista, mutta niissä arvostan vastavuoroisuutta.

Jep. Oltiin kerran parhaiden ystävien kanssa lomalla, yhdessä vuokratussa talossa. Kyse siis oli ihmisistä, jotka oltiin tunnettu läheisesti parikymmentä vuotta, mutta ei koskaan asuttu samassa loma-asunnossa. Todettiin miehen kanssa jälkikäteen, että ei koskaan enää. Ei vaan oltu samalla aaltopituudella syömisten ja siisteyden suhteen, ja alkoi pian rassata se, miten kaverit halusivat aikaansa käyttää.

Jos lomaillaan vielä yhdessä, niin sitten erillisissa majoituksissa.

Kummasti sama kämppä panee ystävyyssuhteen ja jopa sukulaisuuden lujille. Toisen tapa pyyhkiä pöytä tuntuu triviaalilta, mutta kun on viikon pari tiivisti yhdessä, niin johan huomaa pikkiasioiden rassaavan.

Vierailija kirjoitti:

Matkaseurani osoittautui pettymykseksi, hän halusi hotelliin jo tosi alkuillasta, siellä sitten maattiin ja katsottiin telkkaria, jee! Päivä oli tosi kuuma ja tietty hotellihuonekin oli kuuma, hän ilmoitti minulle, että ilmastointia ei saa laittaa päälle, ettei kurkku tule kipeäksi. Meinasi tulla pakokauhu, kun yritti nukkua "saunassa".

Olisin lähtenyt puuhaamaan muuta keskenäni. Oma seura on joskus parasta seuraa.

Kaksi opiskelijakaveria ottivat kolmannen mukaan. Olivat tutustuneet tähän naiseen erään kurssin kautta. Matkalla sitten paljastui ettei heillä kolmella synkkaakaan: tämä kolmas nainen oli todella pedantti ja äärimmäisyyksiin menevä lomarutiineissaan: aamulla herätys n. Klo 06 ja illalla nukkumaan 22. Pakonomainen tarve harrastaa raskaampaa liikuntaa joja päivä (sali, pitkät juoksulenkit) ja terveellistä ruokaa, jonka hän halusi itse valmistaa, mikä tiesi lukuisia kauppareissuja jne. Eikä siinä mitään, mutta hänelle ei ollut ok että nämä kaksi muuta tykkäsivät nukkua lomalla pidempään ja mennä nukkumaan myöhempään jne.

Eivät ole olleet sittemmin tekemisissä..

Olin ystävystynyt työkaverin kanssa ja matkustimme kauniin järven rannalle etelään. Koko matkan ajan hän lähetti tekstiviestejä suomalaismiehelle, jonka kanssa hän seurusteli. Mies asui kyseisessä maassa.

Mies oli ilmiselvästi naimisissa, mutta nainen ei halunnut nähdä tilannetta.

Kävimme retkellä äärettömän kauniissa paikassa ja kyseisen henkiön puhelin piippasi taukoamatta tekstiviestejä, joiden jälkeen hän punasteli ja hihitteli. Maisema jäi näkemättä.

Mies vei hänet lentokentälle lähtöpäivänä ja kyseinen työkaveri oli onnesta soikeana.

Hän ihmetteli aina, kun miehen kanssa sovitut tapaamiset peruuntuivat, miehen asunto paloi (!), mies loukkaantui jne. - eikä suostunut ymmärtämään olevansa jokin miehen irtosuhteista. 

Ikävä matka kanan seurassa. 

Kävin kerran äidin kanssa ulkomailla. Kahdestaan homma meni hieman liian äiti-tytär asetelmaksi ja sain mm. kuulla kommentteja "Muista sitten syödä kunnolla aamupalalla kun on pitkä päivä..." ym. vastaavaa holhoamista.

Minä vastaavasti toistin vähän väliä "Äiti, olen melkein 30v...".

Ihan kiva reissu mutta joku kolmas osapuoli olisi rikkonut kivasti tuota asetelmaa :)

Jep, expoikaystävä. Tällä ruuansulatuksen ihmeellä oli nälkä koko ajan. Parin tunnin välein olisi pitänytsaada ruokaa. Välillä tehtiin kyllä niin että olin jossain rannalla tms kun hän söi mutta mihinkään itsenäiseen puuhasteluun ei lomien aikana pystynyt. Itse kaipaan välillä myös sitä omaa tilaa jos intressit ei koko ajan kohtaa reissussa mutta hänelle se ei käynyt missään nimessä. Myös ainainen valitus säästä yms otti kupoliin.

Eip taia amsterdamin ja hollannin matkoja tehdä ainakaan sen matkatoimiston kans ja sen ryhmän kans. mutta muualle joo.

Vierailija kirjoitti:

Matkaseurani osoittautui pettymykseksi, hän halusi hotelliin jo tosi alkuillasta, siellä sitten maattiin ja katsottiin telkkaria, jee! Päivä oli tosi kuuma ja tietty hotellihuonekin oli kuuma, hän ilmoitti minulle, että ilmastointia ei saa laittaa päälle, ettei kurkku tule kipeäksi. Meinasi tulla pakokauhu, kun yritti nukkua "saunassa".

Miksi molempien piti mennä hotellille makaamaan, jos vain toinen sitä halusi? Olisit voinut käydä jossain itseksesi ja jättää toisen katsomaan telkkaria.

Ystävän lähtövalmistelut matkalla joka päivä veivät hermot. Ensin suihku, sitten vartalorasvaus ja tukan laitto, jatkuva kysely onko tukka hyvin näin? Meikki, ja onko liikaa ja se pikkutarkka ehostaminen. Sitten vaatteet, mikä pusero ja mitkä housut, miten sopii yhteen vai sopiiko ja mikä koru. Ja useita vaihtoja. Ja vaihtoehtoja. Ja sitten tarkeneeko ja mikä takki tai villatakki. Ja mikä huivi. Ja ottaako vesipullo mukaan. Ja kengät, mitkä kengät sopii asun kanssa ja mitkä ovat hyvä kävellä. Ja pitääkö olla vaihtokengät. Kyse on keski-iän ylittäneeestä naisesta. Hitaus ja jahkailu. Never again.

En vielä, mutta viikon päästä lähden reissuun kaverin kanssa jonka olen tuntenut jo pitkään. Ihana ja hauska ihminen useimmiten, mutta joskus saa järkkyjä temperamenttikohtauksia ja osaa olla todella jääräpäinen. Jännityksellä siis odotan mitä käy, matkaan lähdemme yhdessä lähinnä koska molemmille osui lomat samaan aikaan ja löydettiin halpa äkkilähtö.

Veikkaan, että tämän reissun jälkeen ollaan joko todella hyviä ystäviä tai ei nähdä enää ikinä :D

Vierailija kirjoitti:

Ystävän lähtövalmistelut matkalla joka päivä veivät hermot. Ensin suihku, sitten vartalorasvaus ja tukan laitto, jatkuva kysely onko tukka hyvin näin? Meikki, ja onko liikaa ja se pikkutarkka ehostaminen. Sitten vaatteet, mikä pusero ja mitkä housut, miten sopii yhteen vai sopiiko ja mikä koru. Ja useita vaihtoja. Ja vaihtoehtoja. Ja sitten tarkeneeko ja mikä takki tai villatakki. Ja mikä huivi. Ja ottaako vesipullo mukaan. Ja kengät, mitkä kengät sopii asun kanssa ja mitkä ovat hyvä kävellä. Ja pitääkö olla vaihtokengät. Kyse on keski-iän ylittäneeestä naisesta. Hitaus ja jahkailu. Never again.

Tuli tästä mieleen: itse olin kerran viikon matkalla hyvän ystäväni kanssa. Olemme käyneet yhdessä monilla lyhyillä reissuilla, mutta tuo oli ensimmäinen pidempi. Olin ihan järkyttynyt, miten helvetin hidas lähtijä voi ihminen olla :D itsekin tykkään meikata, laittaa hiukset ja pukea rauhassa, mutta noihin kaikkeen menee silti yhteensä max puoli tuntia. Kyseisellä kaverilla meni jo suihkussa se puoli tuntia, hiusten kuivaamisessa ja laitossa toiset puoli tuntia, meikkaamisessa (tyyliin meikkivoide, ripsari, huulipuna) vartti ja vaatteiden valinnassa taas hiton kauan. Silti ei näytä kovinkaan huolitellulta, enemmänkin vähän homssuiselta.

Ja AINA, joka kerta ennen kuin astuimme ulos tämän kaveri halusi käydä vielä vessassa, jossa vierähti vähintään 10 min (en tajua mikä kestää niin kauan).