Kuinka kauan lapsilla vielä omat huoneet kotoa poismuuttamisen jälkeen?

Mulla ainakin on oma huone jäljellä vanhempieni luona. Olen 50-v.

Vierailija kirjoitti:

Mulla ainakin on oma huone jäljellä vanhempieni luona. Olen 50-v.

Taidat myös asua siellä...

Talo elää tavallaan, vieraat kulkee ajallaan!

Jos vanhemmat jäävät asumaan siihen samaan isoon taloon tai asuntoon, jossa lapsetkin aikanaan asuivat, ehkä ne huoneet voi jättää silleen. Mutta jos he muuttavat pienempään, ei tietenkään silloin. Silloin kyläilijät vierashuoneessa ja olohuoneen sohvalla vuoronperään.

Meillä olisi sisareni kanssa omat huoneet tallella pari ekaa opiskeluvuotta, sitten vanhemmat otti ne hiljalleen omaan käyttöönsä. Miehen siskon "omaan huoneeseen" anoppilassa ei saa koskea ja kälyllä ikää 50v!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ainakin on oma huone jäljellä vanhempieni luona. Olen 50-v.

Taidat myös asua siellä...

Meillä oli neljä makuuhuonetta ja kaksi lasta lapsuudenkodissa.

Eli kyllä meillä oli ne omat huoneet käytössä edelleen, kun aikuisina kotona vierailimme. Etäisyys noin 300 km omasta kodista.

Olen 30-v ja minulla on edelleen "oma huone" lapsuudenkodissani. Kalusteet on teiniajoiltani, joku julistekin vielä seinällä, huone on aika lailla siinä kunnossa mihin sen kymmenen vuotta sitten jätin.

Kyllä mun lapsuudenkodissa on ne kaksi huonetta jotka on ollut lastenhuoneina ollut vierashuoneina vaikka meitä lapsia on neljä, ja lapsenlapsiakin on jo liuta, mutta harvemmin ollaan kaikki yhtäaikaa siellä, systeri asuu nykyään puolen tunnin ajomatkan päässä niin ei tarvi jäädä yöksi, ja toinen sisko on sinkku, veljellä ei ole lapsia. Mun perhe kun kerran-kaksi vuodessa on yötä siellä, niin ollaan minä ja mies toisessa huoneessa, aikuinen tytär toisessa, ja nuorimmaiset yleensä meidän kanssa samassa. Sinkkusysteri on mun tyttären kanssa samassa huoneessa jos on samaan aikaan. Jos vielä samaan aikaan tulisi veli avokkinsa kanssa, saisivat mennä äidin työhuoneeseen yöksi, siellä mekin ollaan joskus oltu kesäaikaan.

Kun meillä tytär muutti omilleen, niin kyllä hänen huoneesta tuli nuorimmaisille huone, ja kun ollaan muutettu, tytär yöpyy vierashuoneessa, ja kun nuorimmat muuttaa kotoa, meillä on kolme vierashuonetta, saavat sitten yöpyä missä huoneessa haluavat.

Minulla on oma huone lapsuudenkodissani, vaikka olen jo 50v. Samoin siellä on huoneet kahdelle sisarukselleni. Ihan ne huoneet ei ole enää 70-luvun kuosissa, koska talossa tehty remonttia, mutta kuitenkin niin, että siellä yövyn aina "omassa huoneessa" ja jos siskonlapset sitä tarvitsee, soittaa äiti minulle ja kysyy, että onko OK.

Omat lapset muutti pois kotoa pari vuotta sitten enkä ole vielä edes miettinyt, pitäisikö huoneensa ottaa jotenkin yhteiseen käyttöön. Helpompaa, kun tilat on valmiina, kun lapset tulevat käymään kotona.

Olen muuttanut lapsuudenkodistani kahdeksan vuotta sitten ja siellä se oma huone edelleen odottelee satunnaisia yökyläilyvisiittejä (erittäin harvassa, koska asun samassa kaupungissa) ja nostalgisia kaappienpenkomissessioita. Minulla on kaksi pikkuveljeä, joista toinen asuu vielä toistaiseksi vanhemmillamme ja käyttää toisen veljeni huonetta nukkumiseen ja minun huonettani tietokoneella pelailuun. :--D Oma huoneensa toimii lähinnä tavaroiden säilytyspaikkana. Porukat ovat puhuneet pienempään asuntoon muuttamisesta lähitulevaisuudessa, nuorempikin veli kun on kohta muuttamassa omilleen. Ovat kuitenkin melko hitaita liikkeissään, joten eiköhän tässä vielä vuosia mennä nykyisellä järjestelyllä, vaikka asuvatkin sitten talossa kahdestaan. Eivät ilmeisesti koe, että huoneille olisi muutakaan akuuttia käyttöä ja olen kyllä iloinen siitä. Tunneside siihen omaan pikku soppeen on älyttömän vahva.

Minun huoneeni on edelleen olemassa. Siellä on kaikki kalusteeni (pöytä, sänky, hyllykkö) ja samat taulut seinällä. Huone on kuitenkin valjastettu työhuonekäyttöön, tavarani ovat suurimmaksi osassa varastossa laatikoissa. Jos käyn kotona ja jään yöksi, nukun omassa sängyssäni. Olen 40-v.

Meillä on kaikilla mun 4 sisaruksella vielä oma huone täsmälleen samalla sisustuksella kuin heidän siellä asuessaankin oli, mutta mun huoneesta tehtiin eläkkeellä olevalle isälleni työhuone :D ei se mua yhtään haittaa, ihan yhtä hyvin voin nukkua työhuoneen sohvalla tai vaikka lattialla, mutta naurattaa! Arvatkaa kuka on keskimmäinen lapsi :D

Mun mielestä tuo huoneiden ennallaan pitäminen on jotenkin spookya. En kyllä haluais, että mun vanhemmat olisi museoineet kotinsa :D Enkä aio itsekään toimia niin.

Me tehtiin äidin kanssa heti uudenlainen sisustus, kun muutin kotoa. Viereisestä askartelu-vierashioneesta tuli pelkkä askartelu yms. Tila kun mun työpöytä laitettiin sinne.

Mun huoneesta tuli vierashuone. Missä kaksi sänkyä ja vuodesohva.

Kaikki mun vanhat romut on pääosin tallella.

Meillä on pieni talo ja nyt kun kolmella lapsella on omat huoneet niin me vanhemmat nukutaan olkkarissa. Kun nuo alkaa kotoa lähtemään niin omaa huonetta ei enää sitten ole. Jäljelle jää yksi vierashuone. Jos tulevat yhtaikaa niin sitten järjestellään nukkumapaikkoja siten että mahdutaan.

Kotitalossa (isä asuu) veljeni vanha huone on nykyään vierashuone ja minun huoneessani on isän avovaimon mattopuut, ompelukone ym. tavaraa. Tuonne on matkaa n. 20km mutta erittäin harvoin tullut jäätyä yöksi.

Äiti asuu kaksiossa ja minä parkkeeraan tarvittaessa olohuoneen sohvalle. Vaikka kyseessä ei ole lapsuuden koti niin äidillä olen aina kuin kotonani :)

Hesarissa oli joskus juttu aikuisten lasten huoneista, sanottiin että ne pitäisi ottaa muuhun käyttöön koska se kannustaa lapsia itsenäistymään. Enpä tiedä... Omasta mielestäni taas oli mukavaa, että oli se oma paikka mihin sai tulla vapaasti, enemmän lapsuudenkoti silloin vielä tuntui kodilta kuin opiskelijakämppä. Jos hunoeeni olisi heti otettu työhuoneeksi tms, niin olisi tuntunut siltä etten ole enää tervetullut takaisin kotiin. Eri asia tietysti silloin, jos huoneista on puutetta ja vaikka joku sisaruksista tarvitsee oman huoneen.

Itsellä taisi olla noin kaksi viikkoa, sen jälkeen siskoni muutti siihen (isompi huone) ja kun jouduin asumaan kotona pari vuotta sitten vuoden, taisi mennä 2-3kk kun vanhemmat olivat täyttäneet toisen huoneeni romuilla :D Siitä pitäisi remontoida vierashuone, mutta saas nähdä koska...

Olisihan se kivaa, jos olisi vielä oma huone jossa saisi olla rauhassa, mutta patja yläkerran aulassa riittää kyllä :) En tosin loisi siellä niin kauaa, että kerkeäisin ahdistua. 

N21

Vierailija kirjoitti:

Minulla on oma huone lapsuudenkodissani, vaikka olen jo 50v. Samoin siellä on huoneet kahdelle sisarukselleni. Ihan ne huoneet ei ole enää 70-luvun kuosissa, koska talossa tehty remonttia, mutta kuitenkin niin, että siellä yövyn aina "omassa huoneessa" ja jos siskonlapset sitä tarvitsee, soittaa äiti minulle ja kysyy, että onko OK.

Omat lapset muutti pois kotoa pari vuotta sitten enkä ole vielä edes miettinyt, pitäisikö huoneensa ottaa jotenkin yhteiseen käyttöön. Helpompaa, kun tilat on valmiina, kun lapset tulevat käymään kotona.

Onko tää totta? 50-vuotiaalle pidetään yhtä huonetta lapsuudenkodissa ja häneltä kysytään *lupa", jos joku muu siellä yöpyy!!?!

Meillä ei koskaan ole ollut varaa vierashuoneisiin, vaikka asutaan tasokkaasti.

Ja oli itsestään selvä, kun lapset muuttavat kotoa, että huone otetaan muuhun käyttöön ja se oli lapsille ok. Tytön isosta huoneesta tuli työhuoneeni, jossa voin harrastaa ompelua ja käsitöitä ja entisestä onpeluhuoneeesta tuli vaatehuone. Mies otti musiikkiharrastukselleen toisen huoneen.

Ja kun lapset tulevat vierailulleen kotiin, niin he nukkuvat työhuoneessanme.

En lainkaan ymmärrä miks huoneita pitäisi säilyttää huoneita tyhjänpanttina ja vierashuoneena, sillä luulisi nuille olevan muutakin oikeaa käyttöä.