Mitä kaikkea tekisit, jos vain uskaltaisit?
Listataan tähän asioita joita tulisi tehtyä, jos vain uskallusta riittäisi. Itselläni rakkauden tunnustaminen hyvälle ystävälleni.
Kommentit (44)
Matkustelisin - Uuteen-Seelantiin, Australiaan, Islantiin, Kanadaan... Minulla on aikaa ja rahaa, mutta ei uskallusta lähteä. Pyytäisin yhtä kivaa miestä mukaan, voisin jopa maksaa hänen matkansa, mutta enhän mitenkään voi ehdottaa sellaista. Enkä uskalla edes ehdottaa hänelle tapaamista, vaikka haluaisin nähdä hänet.
Luuserimies kirjoitti:
Hankkisin moottoripyörän.
Hankkiminen onnistuu kyllä rahalla ilman mitään sen kummempaa rohkeuttakin. (Mihin sitä siinä tarvittaisiin muka ?)
Suoritus vain liikkeen tilille tai kassaan ja pyörä kuin pyörä kaupan ikkunassa tai pihalla on sinun,olitpa sitten 'luuseri',maisteri, tai kenraali tai aivan mikä hyvänsä.
Money talks !
Kertoisin kaikille vanhempieni aiheuttamat traumat ja miten yksinäinen ja onneton olen niiden seurauksena.
Yli nelikymppisenä eläminen on siitä ihanaa, et ei jää tekemiset uskaltamisesta kiinni. En hyppää laskuvarjolla, koska ei halua enkä kerro vanhemmilleni lapsuuden traumoista, koska siitä ei ole mitään hyötyä. Sen sijaan uskallan olla juuri sellainen ihminen kuin haluan olla. Uskallan sanoa ei, milloin om semmoinen kohta ja uskallan pitää perheeni puolta. Aikanaan työkaverit sanoivat, et yli 40v on paras ikä. Nyt uskon.
Olen yli 40 vuotta ja traumat ovat kulkeneet vahvasti mukana ja rajoittavat edelleen elämään. Vain se on paremmin, että nykyisin minulla on varaa käydä terapiassa.
Vierailija kirjoitti:
Yli nelikymppisenä eläminen on siitä ihanaa, et ei jää tekemiset uskaltamisesta kiinni. En hyppää laskuvarjolla, koska ei halua enkä kerro vanhemmilleni lapsuuden traumoista, koska siitä ei ole mitään hyötyä. Sen sijaan uskallan olla juuri sellainen ihminen kuin haluan olla. Uskallan sanoa ei, milloin om semmoinen kohta ja uskallan pitää perheeni puolta. Aikanaan työkaverit sanoivat, et yli 40v on paras ikä. Nyt uskon.
No minä olen 50 enkä edelleenkään uskalla tehdä paljon mitään. Iän myötä olen alkanut jopa pelätä monia asioita, joita ennen uskalsin tehdä, kuten luonnonvesissä uimista. Ei-sana tulee kyllä suustani liiankin helposti, paljon vaikeampaa on sanoa kyllä. -22 (joka ei uskalla matkustella eikä ottaa yhteyttä kivaan mieheen)
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Eipä noita asioita paljon ole kokeilematta. Esim.tänä yönä tanssin tyhjällä lattialla karaokelaulajille. Vähän jännitti aluksi mutta kyllä se sitten siinä meni. Olin myös ainut, joka älysi taputtaa ihmisille.
Naisia voisi kehua ja jututtaa enemmän, mutta kun tietää että naiset voivat mennä siitäkin tolaltaan, niin ehkä ei sitten kannata edes piristää. Oli mielessä kehua yhtä tarjoilijaa baarissa hiuksista mutta ei ollut tilaisuutta. Hän oli todella vittuuntuneen näköinen ko.iltana.
Eikö mielikuvitus riitä muuhun?
Harva kai noita pitää uskaltamisena
Vierailija kirjoitti:
Pukeutuisin kauniisti, menisin juhliin, puhuisin vieraille ihmisille, laulaisin julkisesti, tunnustaisin rakkauden, suutelisin kauniina kesäyönä jotakuta uutta, ihanaa tuttavuutta.
Olen lihava ja kuvittelen laihduttamisen ratkaisevan huonon itsetuntoni. Tosiasia: ylipaino ei estä mitään noista. Eikä normaalipaino varmaan nostaisi itsetuntoa. Keksisin jotain muuta hävettävää itsessäni.
Toivottavasti palaat lukemaan ketjua. Minulla nimittäin alkoi itsetuntoa nostava lumipalloefekti nimenomaisesti laihduttamisesta (ja liikunnan lisäämisestä). Olin huono koululiikunnasaa, ja kuvittelin olevani aina saamaton läski. Sitten erosin latistavasta avomiehestä ja aloin liikkua. Paino putosi, huomasin että liikunnasta saa iloa ja valitsin lajeja joissa olen hyvä. Puolen vuoden päästä saikin uusia jo vaatekaappia. Ja voi sitä positiivisen huomion määrää jonka sain!
Pikkuhiljaa aloin kyseenalaistaa sitä minäkuvaa mikä minulla oli ollut, ja huomasin olleeni ihan väärässä. Mikään maailman rohkein en ole vieläkään, mutta valovuosien päässä siitä unosta pullukasta joka olin ennen. Suositten kokeilemaan!
Irtisanoisin itseni ja sanoisin pomolle tasan tarkkaan mitä hänestä ajattelen (ei positiivisia asioita).
Harmi vaan kun en uskalla heittäytyä "tyhjän päälle".
Menisin ja iskisin unelmieni miehen (ainakin yrittäisin, meni syteen tai saveen).Nyt valitan kun mua lähestyy vain kaikki ei-kiinnostavat, enkä itse tee aloitteita.
Sanoisin "kyllä" 20 vuotta nuoremmalle miehelle, joka pyrkii kanssani sänkyyn. Ikäero on järjetön, mutta enpä tiedä, mitä hävittävääkään tässä on. Puutteessa eläminen alkaa tympiä.
N40
Suutelisin 10 vuotta nuorempaa miestä, johon olen tietynlaisessa ohjaussuhteessa. Se olisi kaikilla tasoilla väärin, mutta voi elämän kevät kun se kundi on hot.
Lähtisin New Yorkiin ja Los Angelesiin. Haaveena olisi päästä tuonne, mut siellä pitäisi varmaan osata hemmetin hyvin englantia ja tietää mihin menee, esim. Lentoasemalta pitäisi osata ite mennä hotelliin ja tilata taksi..... Oon vähän semmoinen arkajalka. Ollaan kyllä matkustettu etelässä, muutamia kertoja miehen kanssa, mut ne on ollu valmismatkoja aina.
Irtisanoutuisin työstäni, jonka ilmapiiri aiheuttaa minulle stressiä ja ahdistusta ja jopa fyysisiä oireita.
Eroaisin. En uskalla rahallisesti enkä henkisesti, enkä pienen lapsen takia.
Hankkisin moottoripyörän.