kuinka pitkän aikaa olette oleet erossa vajaa 2-vuotiaasta?

Tuntuu, että vaihtelee kehitysvaiheen mukaan, miten lapsi reagoi vanhemmista erossa olemiseen, ei ole ihan suoraviivaista kehitystä ikään suhteutettuna.

Meillä isän vajaan viikon työmatkoihin on suhtauduttu suhteellisen hyvin aiemmin, mutta viimeksi 1v11kk ikäinen tyttömme osoitti mieltään isälle kovasti jo 3 päivän poissaolon jälkeen. Ei halunnut tuona aikana edes puhua isän kanssa puhelimessa. Vielä pahemmin osoitti mieltään hiljattain minulle, kun olin pari päivää ja yhden yön poissa. Siitä huolimatta, että tyttö on päivisin hoidossa kodin ulkopuolella ja on usein aiemminkin ollut yhden illan isän kanssa kaksistaan.

Toisaalta tyttö oli 1v8kk ikäisenä mummin kanssa 3 päivää, eikä ollut vanhemmille mitenkään loukkaantunut palatessamme.

Jos nyt olisi esim. matka tiedossa ilman lasta, korkeintaan pidennetty viikonloppu olisi mahdollinen. Itselle tulee ikävä jo yhden illan jälkeen.

poika on ollut ikänsä aikan ( huhtikuussa kaksi täyttää) kolme vkl mummin luona hoidossa.

eli erossa ollaan oltu yhteensä 6 yötä.

viikonlopun vielä kestää jotenkin :/



mutta itse en kylläjäisi ns uuden vauvan kanssa kahdestaan ja päästäisi miestä ja lasta kahdeksi viikoksi ulkomaille. ei tulisi kuuloonkaan. koko perhe lähdettäisi sitten kun pystyttäisi. kyllä matkan pystyy aina siirtämään.

Musta toi aika on ok, koska lapsella on kuitenkin oma vanhempi siellä mukana. Mutta on tietenkin asia erikseen, miten itse kestät tuon ajan! Itse lähtisin kyllä mukaan vauvan kanssa, me ollaan reissattu lapsien kanssa etelässä siitä lähtien kun ovat olleet 4-5kk vanhoja eikä voisi matkustaminen noi pienten kanssa helpompaa olla. Huomattavasti enemmän hermoja vaatii olla 2 v. kanssa lentokoneessa ym. Vauveli nukkuu koneen omassa kopassa matkan (pitää varata ajoissa), juo rintamaitoa/syö tuttia nousut ja laskut (meillä tepsi eivätkä itkeneet yhtään) ja esim. kantoliinassa menee kätevästi paikasta toiseen. Pikkuvauvan autonistuimenkin saa hyvin helposti mukaan. Eikä ruokaakaan tarvitse paljon miettiä. Ja kaikkein parasta on se, että alle 2 v maksaa matkasta vaan36-50e.

Varsinkin, kun ero ei ole mitenkään pakollinen. Itse tekisin varmaan niin, että matkustaisin koko perheen voimin jonnekin lähemmäksi rantalomalle. Kuten jo joku toinenkin vakuutteli, lomailu vauvan (ja taaperon) kanssa on mitä mukavinta.



Miehen voi olla vaikea ymmärtää, kuinka kiinni pieni lapsi on äidissään. Yhtään isän roolia väheksymättä. Ainakin meillä matkat ovat asioita, joista perhe päättää yhdessä. Olet tosi avarakatseinen ja hieno nainen, kun harkitset miehesi päästämistä matkoille ilman sinua (ja vauvaa). Mutta suoraan sanoen, minusta miehesi pitäisi palkita sinut toteamalla, että hän haluaa tietenkin matkustaa koko perheen voimin. :-)

kummallista, että miehesi haluaa lähteä 2-vuotiaanne kanssa kahdeksi viikoksi jonnekin ilman sinua ja vauvaa. Mä en vaan kerta kaikkisesti ymmärrä sitä. Lomamatka ei ole pakollinen ero, jollainen voi esim. työmatka tai sairaus olla, enkä itse suostuisi todellakaan olemaan 2-vuotiaastnai kahta viikkoa erossa lomamatkan takia. Enkä myöskään itse ikinä ehdottaisi miehelleni, että jää sää kotiin, kun me leähdetään 2 viikoksi lomalle ilman sua...



Kyllä se lapsi pärjää, jos pakko on. Totta kai, onhan hänellä toinen omista vanhemmistaan mukana. Inhottavaa silti lapselle, jos sinä olet ollut pääasiallinen hoitaja, lapsi tuskin nauttii kovasti reissusta. Ja inhottavaa sinulle. Meidän perheessä ei onneksi kukaan moista ehdottele. Huh, kun ihan tuohduin lapsesi ja sinun puolesta! =)

ajatuksella ja tuohduin entistä enemmän, kun oikein sisäistin kaiken: siis miehesi nyt vaan haluaa lähteä Thaimaaseen ja matkan lykkääminen ei tule kuuloonkaan vaikka teillä on vauva silloin??? Mikä itsekäs äijä, sori vaan!



Vauvalla ei ole tuolloin vielä läheskään kaikki normaalitkaan rokotukset edes saatu, joten kaukomaihin en todellakaan muutaman kk:n ikäisen kanssa lähtisi. Kuule, sano sille kakaramaiselle miehellesi, että lähtee ihan kaksin mammansa kanssa liikkeelle, jos tuo reissu on tärkeämpi kuin koko perheen yhdessäolo ja jos iso mies ei osaa valita lomamatkansa ajankohtaa ja kohdetta huomioiden puolisonsa ja lapsensa! Itse en kyllä antaisi lasta mukaan tuolle reissulle! Kääks. =)

Ja juu,itsekäs on mun mies muutenkin,hyvin tiedän.



Eikä tule mun mielestä kuulonkaan että lähtee ollenkaan,joten matkaa ei tule. Mä ihmettelen ihan älyttömästi että mun muuten niin mahtava anoppi oli tollasta matkaa ehdottanu.Tai siis oli ehdottanu että lähdettäs koko perhe,mutta outoa,todella...



Me oltiin reissussa kun esikoinen oli 8kk enkä nyt sanois sitä kovin mielekkääksi reissuksi.Ihan ok,mutta haluaisin odottaa muutaman vuoden ennen kun lähdetään matkaan. Mä olen reissannut elämässäni paljon,mies ei oikeastaan oleenkaan ja nyt sitten (todella hyvään aikaan...)sille joku himo kaukomaihin iskeny. Me ollaan molemmat matkailualalla töissäkin,joten kyllä meillä noita halpoja lippuja ja matkatilaisuuksia tulee.......

voisi olla ihanaa nyt, kun tyttö on 2,7 v, mutta siinä vaiheessa, kun oli alle 2 ja jos siihen lisäisi vielä muutaman kk ikäisen vauvan, en olisi mitenkään jaksanut lähteä ja olisin ollut aika surullinen, jos siinä tilanteessa olisin jäänyt lasten kanssa kolmestaan. Eräs ystäväni kävi kyllä muutaman kuukauden ikäisen vauvan ja miehensä kanssa pitkälle autoreissulle Euroopan halki ja nautti reissusta kuulema todella paljon- eikä vauvakaan kärsinyt. Nämä asiat ovat varmaan paljon kiinni siitä, mistä kukin perhe tykkää / mitä jaksaa. Mä olen kai sellainen laiskimus noiden ulkomaanreissujen kanssa ja tahtoisin lapsenhoidon sujuvan mahdollisimman hyvin vauvankin kannalta, olevan mahdollisimman helppoakin, joten en siitä syystä millään lähtisi.



En raaskisi olla vauvasta erossa yhtään- saati 2-vuotiaasta. Jos olisi oltava erossa, enintään pari vuorokautta. Mies on kyllä kolmeenkin otteeseen ollut erossa lapsestani. Eka kerta oli viikko lapsen ollessa 1,10 kk eikä lapsi suuremmin kärsinyt, toisella kertaa lapsi oli 2,2 v ja olimme hänen kanssaan 2,5 viikkoa poissa kotoa- silloin lapsi jo useinkin heräili öisin huutamaan isäänsä ja käveli monesti ovelle päivisin, viimeinen kerta oli, kun lapsi oli 2,5 v ja isänsä oli poissa 8 pv- lapsi kaipasi jonkun verran, takertui minuun erityisesti aamuisin isän poissaolon vuoksi mutta selvisi melko hyvin.

Tyttö oli 1,5-vuotias, kun olin hänestä erossa 1,5 viikkoa. Isä hoiti tyttöä sen aikaa. Hyvin heillä menikin (vauvarokkoa lukuun ottamatta), mutta mä kärsin. Tyttö osoitti mieltään, kun tulin takaisin: ei aluksi suostunut syliin, vaikka hänestä näki, että mieli teki. Ei ollut juuri vaihtoehtoja, mutta ihan helpolla en ryhtyisi samaan uudelleen.



Sen jälkeen olen kerran ollut erossa tytöstä 3 päivää; se meni jo mukavasti.

riippuu tietysti millainen suhde on lapseen mutta tuon ikänen on vielä liian pieni.Meillä ei mitenkään onnistuisi ja minäkään en kestäisi eroa.Kyllä ottaisin mukaan jos pitäisi lähteä joskus.

MINÄ kuolisin ikävään 2vko:ssa ja varmaan poikakin kaipaisi. Viikko voisi juuri mennä...



Miehesi nyt lykkää reissua koska on ymmärtäväinen puoliso, eikä jätä sinua yksin vauvan kanssa. Eikö se nyt ole itsestään selvää??? Ja sitten ensi vuonna menette yhdessä.

Näin meillä tehtäisiin.

yhden yön voisin kuvitella maksimissaan olevani erossa. Onneksi siihenkään ei ole tarvetta.

2-vuotiaana ollut erossa meistä molemmista vanhemmista max 2 päivää ja yhden yön. Mutta se on mielestäni ihan eri asia, jos lapsen isä on reissussa mukana. Ainakin meillä isä ja poika ovat hyvin läheisiä ja voisin hyvinkin kuvitella olevani heistä erossa tuon pari viikkoa.

ikävä oli tietenkin, mutta järkyttävintä oli kun palasimme reissusta, että tyttö ei " tuntenut" minua vaan sanoi minua tädiksi.

...todella " loukkaantunut" , kun isä oli 3 päivää poissa. Ei halunnut isänsä syliin ja karttoi häntä päivän. Liekö vierastanut vai mitä ????

Lapsethan ovat erilaisia...toiset takertuvaisempia kuin toiset.