Mitä pojillanne on ollut päällä rippijuhlapäivänä?

Vierailija kirjoitti:

Tumma puku. Sama puku oli myös ysin päättäjäisissä. Nuoremmalle ostetaan myös puku, kun pääsee tänä kesänä ripille.

Eikö poika kasvanut ollenkaan ysiluokan aikana? Ja eikö isoveljen puku mahdu nyt nuoremmalle?

Tumma puku, pastellisävyinen paita ja siihen sointuva solmio. Maalla ollaan konservatiiveja, kaikilla on samoin. Kaupungissa on enemmän näitä likainen huppari - rikkinäiset housut -nuoria, joiden äideillä on kirkossa tuubitoppi ja shortsit.

Kävin riparin -76 keväällä, vanhemmat ei tienneet ku en kertonut vasta kuin konfirmaation jälkeen kun tulin kotiin. Isä katsoi telkkaria ja äiti touhusi jotain keittiössä, ihan tavallinen lauantai iltapäivä. Istuskelin katselemaan tv:tä ja sitten jonkun ajan päästä muistin, että pitäisi varmaan jo kertoa. Kerroin hiljaisella äänellä isälle päässeeni juuri ripille.

Ensin ei mitään reaktiota, sitten kun toistin mitä sanoin hän kääntyi ja katsoi minua pitkään hieman epäluuloisen näköisenä, mutta totesi sitten että hieno juttu leveä hymy kasvoillaan. Sen jälkeen hän kipaisi hakemaan lompakon ja antoi kympin ja sanoi, että haeppas kioskilta mansikkakäätetorttu, hän keittää kahvit sillä välin. No piankos torttu oli haettu ja kun toin sen keittiöön äiti katseli meitä, että mitähän nyt on meneillään. Kerroin päässeeni tänään ripille. Sama juttu kun isällä ensin, epäluuloinen katse ja vilkuilua meihin molempiin vuoron perään. Sitten halaus ja kunnon rutistus :)

Joimme kahvit ja torttu hävisi nopeasti. Kerroin riparin käynnistä, että sain idean luokkakaverilta tehdä näin. Minusta oli hienoa että vanhemmat ottivat asian rennosti ja lämmöllä, eikä alkanut kuulustelua ja tarvittu selittelyä, en halunnut juhlia, vieraita ja muuta hässäkkää itse eikä luultavasti vanhemmatkaan. He ymmärsivät, että, kyse oli omasta valinnastani pitää matalaa profiilia. Varmasti keskustelivat asiasta keskenään myöhemmin, mutta minä en kuulut mitään negatiivista asiasta koskaan heiltä tai sisaruksiltani, joka asuivat opiskelujen vuoksi jo muualla.

Joo, ei tarvinnut stressata riparipuvusta. Oli minulla puku, useampikin, mutta en nuorten tapaan juuri pitänyt niiden käytöstä. Myöhemmin sitten on tullut käytettyä pukua niin arjessa (työssä) kuin juhlissakin, eikä se enää ole niin epämukava kuin teininä.

Taustasta sen verran, perheemme oli hieman sen aikaista keskituloista insinööri & kirjastonhoitaja pariskuntaa parempituloista, siksi että isäni oli johtava asiantuntija suuressa konsernissa, joka toimittajaa edelleenkin maailmanlaajuisesti suuria 'koneita' ja hän hyvän palkan lisäksi hän matkusti todella paljon vuosittain. Äitini oli samassa paikassa firman suurimman teknisen kirjaston hoitajana, ei siis pienipalkkaisena kunnan tai yliopiston kirjaston palveluksessa.

Mikä oli tämän tarinan tarkoitus?

Se että olisi hyvä jos vanhemmat malttaisivat kuunnella sitä nuorta ja tehdä kuten hän tahtoo, eikä vain ulkoisen paineen ja/tai kotoa joskus aiemmin opitun kätännön mukaan pakottaisi häntä sellaiseen mitä hän ei tahdo. Introvertti ei halua olla huomion keskipisteenä ja vanhemmillekin se on stressaava kokemus.

Muistan omista ajoittain tuon ikäisenä, moni kaveri halusi ne juhlat koska halusi tädeiltä ja sediltä rahaa lahjaksi ja oli siksi valmis sietämään sen päivän sitä hössötystä, johon loman niitä rahoja eivät olisi koskaan suostuneet. En tiedä onko tilanne vielä sama, luultavasti on.

Minusta se oli alhaista silloin, enkä halunnut sitä omalle kohdalle. En vaikka sitä jonkun satasen olisi saanut. Minulla oli omaa rahaa ansaittuna mainosten ja aamulehden jakamisesta kun tuurasin pari vuotta vanhemman kaverin lomia ja satunnaisia ryyppyreissuja ja festareille käyntejä.