Taas ahmimiskohtaus tänä iltana. Parisuhteessa vika?
Olen havahtunut siihen että parisuhteessani on ehkä hieman ongelmia... Olen tänään yksin kotona, ja kuten usein tällaisen tilanteen sattuessa, riensin onnesta soikeana suoraan töistä kaupungille mielessäni yksi ainoa tavoite: niin paljon herkkuja mukaan kuin jaksan kantaa. Lopputulos? Olen syönyt ison heseaterian, neljä leivosta, suklaapatukan, jäätelöä, hiukan sipsejä ja pullon limua. Tässä vaiheessa alkaa jo oksettaa aika vahvasti. Yksi leivos olisi ollut vielä jäljellä...
Normaalioloissa en saa herkutella hyvällä omatunnolla koskaan. Mieheni on terveysfriikki, ja nurisee jokaisesta ostamastani herkusta, vaikka se sitten olisi lauantai-illan iloksi ostettu pätkis. Ravintolassa käydessä ei saisi ottaa jälkiruokaa, ruokaa laittaessa ei saisi käyttää kermaa, aamiaiselle ei saisi ostaa mehua, jogurttia ei saisi syödä muuta kuin maustamattomana... Olen järjettömän kyllästynyt kyttäämiseen ja mutinaan, jos haluan herkutella edes vähän.
Asia johtaa molemminpuoliseen ärtymykseen. Mies pyytää ajoittain anteeksi, että yrittää kontrolloida minunkin syömisiäni, mutta ilmeisesti hän ei tule muuttumaan. Sitten kun jään joskus yksin kotiin päiväksi tai pariksi, otan elämästä ilon irti ja syön itseni ratkeamispisteeseen. Ennen tätä parisuhdetta en koskaan ahminut järjettömästi, koska pienestä herkuttelusta ei kukaan marissut.
Ehkä pieni, mutta silti hankala ongelma. Muuta vikaa suhteessamme ei sitten olekaan. Mutta en pidä siitä, millaiseksi oma suhteeni ruokaan on mennyt. Ja jos minä aikuisena ihmisenä haluan syödä vaikka sen pätkiksen ilman mitään erityistä syytä, niin on se nyt kumma jos mies ei voi sitä sallia!
Kommentit (22)
Vierailija kirjoitti:
Älä syytä miestäsi heikosta itsekuristasi
Ei ollut heikkoa itsekuria ennen kuin vahtaaminen alkoi.
-ap
Hyi, mä en ainakaan suostuisi alistumaan tuollaiseen
Vaikuttaa kamalalta :/ rupea sä vaikka urputtamaan sille jostain tavasta (esim jälkien korjaamisesta tms, mitä miehesi ei niin tunnollisesti tee) siihen saakka, kunnes mies ärsyyntyy tarpeeksi. Sitten kerrot, että tuolta itsestäsi tuntuu kun niskaasi hengitetään syömisten suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Hyi, mä en ainakaan suostuisi alistumaan tuollaiseen
Kyllä minä useimmiten pidän pääni, mutta on äärettömän rasittavaa joutua perustelemaan joka ikinen "turha" suupala. On normaalia joskus haluta jotain makeaa! Tämä kaikki johtuu vain siitä, että mies ei itse juuri herkuttele ja tavallaan paheksuu hedonistista suhtautumista ruokaan. Ei sitten malta pitää suutaan kiinni. Ei hänellä sen pahempia aikeita ole.
-ap
No haittaako yon terveysintoilun jälkeen tommonen herkuttelu? Sit voi taas hyvällä omalla tunnolla terveillä. Minä tekisin samoin, mutta nauttisin herkuista! Enkä sanois kellekään mitään. :D
Ei ole parisuhteen vika että sun perse levii, mutta se voi olla vika parisuhde.
Johtuu suhteesta. Sun täytyy puhua sun miehen kanssa rehellisesti ja kertoa suoraan että ahmit salaa. Älä syyllistä itseäsi koska tuo on alkava syömishäiriö. Mutta älä syyllistä miestäkään, vaan koittakaa puhua suoraan ja kerro tunteistasi. Jos mies on fiksu niin hän ymmärtää tai ottaa asioista selvää. Jos ei ole fiksu niin tiedät varmaan miten toimia.
T. Syömishäiriöstä parantunut
On oikeasti tarvetta jutella miehen kanssa tuosta. Sinulla on oikeus ruokaan, on se satunnaista herkuttelua tai vaikka jokapäiväiseen jäätelöannokseen. Ajan kanssa tuollainen kontrollointi ja sitten "pakonomainen" ahmiminen salassa tulee ongelmaksi, voisin lyödä vetoa siitä :/ suhteesi ruokaan on muuttunut kuten itsekin sanoit, ja parisuhteen vaikutuksesta tämä on oikeasti kyseenalaista. Sinulla on lupa syödä myös muutoin kun mieheltä salassa. Itse syömishäisiöstä toipuvana voin oikeasti täydestä sydämestäni toivoa että juttelisit miehesi kanssa asiasta kunnolla ja kertoisit kuinka toisen kyttääminen ahdistaa ja vituttaa. Oksetukseen asti syöminen ei ole okei, haluttavien ruokien pakotettu karttaminen ei ole okei, ja syyllisyys ison roskaruokamäärän syömisestä ei ole okei. Anteeksi jos vastaus meni valistamiseksi, mutta jotenkin tuli huono fiilis aloitusta lukiessa :( ansaitset hemmotella itseäsi ja ansaitset miehen, joka ei tuomitse sinua.
Miehesi harjoittaa henkistä väkivaltaa, alistaa, rajoittaa, syyllistää, väheksyy ja niin edelleen. Hänellä se vain on keskittynyt asiaan, jota yleisesti pidetään melkein hyväksyttävänä, eli ortoreksiaan ja laihuuden ihannointiin. Voisit hyvinkin perehtyä siihen millaista elämää elävät alkoholistien ja narkomaanien läheiset. Voisit löytää sieltä itsesi. Saatat olla myös narsistin vaimo.
Varoituksen sana, siskoni ensimmäinen mies oli tuollainen ja sai kolmessa vuodessa siskoni pahasti sairauden partaalle. Kesti kauan ennen kuin omakuva, kehonkuva, itsetunto ja suhde omaan seksuaalisuuten normalisoitui uuden miehen, äitiyden myötä- Eikä ehkä ihan normaali ole vieläkään, hän vahtii yhä ruokiensa terveellisyyttä ja pelkää menevänsä yli rajan syömishäiriön puolelle. Ikää hänellä nyt 38.
Poikani tyttöystävä sairastui anoreksiaan. Tytön isä on tuollainen kuin miehesi.
Lisäyksenä vielä, sanoit että miehesi on vaikea suhtautua herkutteluun kun hän ei itse sitä tee. Jokaisella ihmisellä on oma suhtautumisensa makeaan, herkkuihin, alkoholiin, mitä ikinä. Silti kenelläkään ei ole oikeutta puuttua ja muuttaa kenenkään muun suhtautumista ruokaan, etenkin kun se on päättymätön tie: toista on mahdotonta pakottaa esimerkiksi luopumaan makeanhimosta, jos toinen ei sitä itse ole valmis tai edes kykenevä tekemään. Miehen tulisi ymmärtää tämäkin. Kaikkia ei ole luotu samasta muotista makujen ja halujen suhteen.
-Pitkän valituskommentin kirjoittaja, eli 9?
Olettepas synkkiä :( Tiedän kyllä itsekin ettei voi olla hyvä asia, että suhteeni ruokaan on muuttunut näin. Ennen ruoka oli jotain neutraalia; söin nälkääni ja herkuttelin jos siltä tuntui. Nyt kyttään mahdollisuutta ahmia. Jos käyn vaikka kaupassa yksin, niin kotimatkalla menee mukavasti jäätelöpuikko tai suklaapatukka. Yöpöydän laatikossa on jemmassa suklaata. Ei tämä ihan kivaa ole. Jos vaan voisi pitää vaikka keittiön kaapissa karkkipussia, ja napata siitä silloin tällöin ja kysyä tahtooko mieskin. Ilman mäkätystä siltä suunnalta. Jotenkin tämä on vaan mennyt tällaiseksi... Ärsyttää kun mies on tuollainen, ja omat mieliteot myös hävettävät kun toinen niitä paheksuu.
-ap
Suuntaushan on huolestuttava, jos miehesi tosiaan on noin kontrolloiva. Sitä helposti saattaa ajatella että vika on vain syömisessäsi (toisaalta kuinkahan monella naisella EI ole mitään ongelmia syömisen kanssa...niinpä.). Olisin huolissani miehen kontrolloimisen tarpeesta.
Mun exä oli vähän samantyyppinen. Syötiin kyllä joskus herkkuja mutta jätin ne omiin hetkeen melkein kaikki muuten. Pari kertaa otti ruokaa POIS kun olin syömässä. Arvaa vaan sainko raivokohtauksen.
Olet jo sairastunut, kun salailet ja häpeät noin. Uskot jo, että miehesi on oikeassa ja pyrit muuttamaan itseäsi hänen mielikseen ihan normaaleissa mieliteoissa. Hanki äkkiä apua.
10
Meökoinen turn off tuollaista moskaa ahmiva nainen.
Vierailija kirjoitti:
Meökoinen turn off tuollaista moskaa ahmiva nainen.
No anna olla, ei ole sinun tehtäväsi tai velvollisuutesi kiihottua ap:sta jos ei maistu.
Kannattaa ottaa mies joka tykkää muhkummasta. Toisin sanoen fat lover, feeder or whatever.
Kannattaa elää niin, että saa olla oma itsensä omassa kodissaan.
Kauhea ajatus, että kumppani huomauttaisi mistä tahansa ja joutuisi esittämään jotain. Kotona pitää voida rentoutua
Itse en koskaan olisi sellaisen ihmisen kanssa
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa elää niin, että saa olla oma itsensä omassa kodissaan.
Kauhea ajatus, että kumppani huomauttaisi mistä tahansa ja joutuisi esittämään jotain. Kotona pitää voida rentoutua
Itse en koskaan olisi sellaisen ihmisen kanssa
Lisään vielä että tämä koskee koko perhettä. Toisille ei huomautella. Ei lapsillekaan. Toiset otetaan huomioon ja eletään sovussa. Mutta periaate on se, että kaikilla on kivaa
Älä syytä miestäsi heikosta itsekuristasi