Mille akateemiselle alalle tai uralle voi vielä päästä ilman verkostoja

Meidän firmaan tuli työntekijä (DI) ilman suhteita ja on jo nuorena tehnyt merkittävän hyvin uraa täällä. 

Suhteet määrää kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvän perhetaustan omaavilla on toki ohituskaista käytössään

Höpö höpö, kai se köyhäkin voi opettaa lapsilleen käytöstapoja ja muuta mitä tutkintojen ja osaamisen lisäksi töissä tarvitaan?

Voi jeesus, hyvillä käytöstavoilla töihin???? Elätkö 1950-luvulla?

Kyllä hyvillä käytöstavoilla on edelleen merkitystä. Lähetin yhden linkedin-pyynnön yhdelle koulutustilaisuudessa tapaamalleni henkilölle, josta nimenomaan jäi hyvä vaikutelma, kun kävi esittäytymässä. Yhteisiä tuttuja, ei muuten tunnettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvän perhetaustan omaavilla on toki ohituskaista käytössään

Höpö höpö, kai se köyhäkin voi opettaa lapsilleen käytöstapoja ja muuta mitä tutkintojen ja osaamisen lisäksi töissä tarvitaan?

Köyhä ei valitettavasti voi siirtää lapsilleen sitä yhteiskunnallista asemaa ja niitä verkostoja, mitä jollain Herlineillä tai Ahlströmeillä on.

Montako Herlin- tai Ahlström-nimistä sinun työpaikallasi on? Siis sellaisia jotka ovat juuri niitä Herlinejä tai niitä Ahlströmejä? Ei yhtään? Minun ei yhtään, eikä miehenikään. Mutta hyväpalkkaisia, koulutettuja, muun suomalaisen sukunimen omaavia nuoria työntekijöitä on satoja. Eivätkä he, ihan tosi, olet saaneet työpaikkojaan äidin- tai isänlahjoina, suhteilla tai muuten takaoven kautta, vaan ihan omilla taidoillaan ja ansioillaan. Kuten minäkin. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvän perhetaustan omaavilla on toki ohituskaista käytössään

Höpö höpö, kai se köyhäkin voi opettaa lapsilleen käytöstapoja ja muuta mitä tutkintojen ja osaamisen lisäksi töissä tarvitaan?

Köyhä ei valitettavasti voi siirtää lapsilleen sitä yhteiskunnallista asemaa ja niitä verkostoja, mitä jollain Herlineillä tai Ahlströmeillä on.

Kyllähän epäonnistuja aina epäonnistumiselleen syyn löytää, ja aina muista, tietenkin. Tällä kertaa syy on vanhoissa suomalaisissa teollisuussuvuissa. Mikäs siinä, jos tuo sinua lohduttaa.

Siinähän tais tullakin jo kaikki. Ehkäpä teologia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvän perhetaustan omaavilla on toki ohituskaista käytössään

Höpö höpö, kai se köyhäkin voi opettaa lapsilleen käytöstapoja ja muuta mitä tutkintojen ja osaamisen lisäksi töissä tarvitaan?

Köyhä ei valitettavasti voi siirtää lapsilleen sitä yhteiskunnallista asemaa ja niitä verkostoja, mitä jollain Herlineillä tai Ahlströmeillä on.

Kyllähän epäonnistuja aina epäonnistumiselleen syyn löytää, ja aina muista, tietenkin. Tällä kertaa syy on vanhoissa suomalaisissa teollisuussuvuissa. Mikäs siinä, jos tuo sinua lohduttaa.

Mitä ihmettä oikein selität? Väitätkö, että väitteeni oli väärä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvän perhetaustan omaavilla on toki ohituskaista käytössään

Höpö höpö, kai se köyhäkin voi opettaa lapsilleen käytöstapoja ja muuta mitä tutkintojen ja osaamisen lisäksi töissä tarvitaan?

Köyhä ei valitettavasti voi siirtää lapsilleen sitä yhteiskunnallista asemaa ja niitä verkostoja, mitä jollain Herlineillä tai Ahlströmeillä on.

Montako Herlin- tai Ahlström-nimistä sinun työpaikallasi on? Siis sellaisia jotka ovat juuri niitä Herlinejä tai niitä Ahlströmejä? Ei yhtään? Minun ei yhtään, eikä miehenikään. Mutta hyväpalkkaisia, koulutettuja, muun suomalaisen sukunimen omaavia nuoria työntekijöitä on satoja. Eivätkä he, ihan tosi, olet saaneet työpaikkojaan äidin- tai isänlahjoina, suhteilla tai muuten takaoven kautta, vaan ihan omilla taidoillaan ja ansioillaan. Kuten minäkin. :)

Et varmaan tunne merkittävistä teollisuussuvuista tulevia tyyppejä, jos käsityksesi on tosiaan se, ettei heillä ole mitään etuoikeuksia? Mainitsemieni sukujen nuorisoa istuu pörssiyhtiöiden hallituksissa samalla kun sinä ja miehesi olette jotain "hyväpalkkaisia nuoria työntekijöitä". Pieni ero?

Siitä on kyse ohituskaistassa.

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000001173053.html

Vaikeeta näyttää olevan, vaikka olisi pitkä työkokemuskin.

Jostain syystä tuota juttua ei voi kommentoida, joten ihmettelen sitten täällä että onpas naisella ollut iso palkka, jos työmarkkinatuki on 1/10 siitä...

Vierailija kirjoitti:

DI-tutkinto oli ainakin tyhjä arpa

Höpö höpö.

Olin sukuni ensimmäinen lukion käynyt, korkeakoulusta nyt puhumattakaan. Ihan hyvin on elämässä mennyt  DI-tutkinnon voimin, päivääkään en ole työttömänä ollut. Päinvastoin vielä nykyäänkin on varaa valita missä haluan olla töissä vaikka valittajien mielestä tämänikäisen (50 lähestyy) pitäisi jo kovasti kärsiä ikärasismista.

Kursiivi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

DI-tutkinto oli ainakin tyhjä arpa

Höpö höpö.

Olin sukuni ensimmäinen lukion käynyt, korkeakoulusta nyt puhumattakaan. Ihan hyvin on elämässä mennyt  DI-tutkinnon voimin, päivääkään en ole työttömänä ollut. Päinvastoin vielä nykyäänkin on varaa valita missä haluan olla töissä vaikka valittajien mielestä tämänikäisen (50 lähestyy) pitäisi jo kovasti kärsiä ikärasismista.

50-vuotiaana olet elänyt täysin eri maailmassa kuin 25-vuotias vastavalmistunut, joka ei ole edes oman alansa kesätöihin koskaan päässyt. Kyllä 70-luvulla jokaisella höpö-tutkinnollakin pääsi hyviin töihin, mikä tänä päivänä on "hieman" vaikeampaa ellei täysin mahdotonta.

.

Vierailija kirjoitti:

50-vuotiaana olet elänyt täysin eri maailmassa kuin 25-vuotias vastavalmistunut, joka ei ole edes oman alansa kesätöihin koskaan päässyt. Kyllä 70-luvulla jokaisella höpö-tutkinnollakin pääsi hyviin töihin,

70-luvulla olin kylläkin peruskoulussa -- en sanonut olevani vielä viisikymppinen vaan että se lähestyy. Median juttujen mukaan jo yli nelikymppisiä syrjitään työnhaussa -- no ei pidä paikkaansa ainakaan niissä työpaikoissa joissa itse olen ollut.

Työpaikkaa on tullut uran aikana vaihdettua paitsi omasta halusta myös tuotannollis-taloudellisista syistä, joskus hyvinkin lyhyellä varoitusajalla. Aina on uusi duuni löytynyt kun sitä on lähtenyt hakemaan vaikka perhetausta on mitä on.

Suomessa on ilmainen koulutus ja teknisen alan töissä haastattelussa katsotaan koulutusta ja työhistoriaa, ei sukupuuta. Sen ensimmäisen työpaikan saa koulunäyttöjen perusteella. Mutta voihan sitä itselleen uskotella jotain muuta jos sillä saa paremman mielen.

Uran alkuun, siihen ekaan sijaisuuteen, kesätyöhön, jne. voi päästä ilman verkostojakin, mutta siitä pisteestä eteneminen riippuu verkostoista. Verkostoja voi itsekin alkaa rakentaa ja hankkia sen sijaan, että valittaisi siitä ettei omasta perheestä löydy valmiina. Cocktail-kutsuja tai muuta oheissälää ei välttämättä vaadita. Oman verkostoni rakentamisen olen tehnyt työssä ja työajalla, ja se on toiminut hyvin. Itselleni on helpompaa puhua asiasta kuin jutella henkilökohtaisia.

Parhaiten toimii yksinkertaisesti vaihtokauppa; tehdään palveluksia (autetaan työjutussa vaikka se ei suoranaisesti omiin hommiin kuuluisi, mainitaan jos on satuttu kuulemaan hyödyllinen nimi/ryhmä/henkilö josta toiselle voisi olla apua omassa työssä) ja myöhemmin niitä sitten saa takaisinkin. Alussa kannattaa tarjoutua vapaaehtoiseksi melkein mihin tahansa työpaikan yhteiseen juttuun oman välittömän työyhteisön ulkopuolella, vaikka se tuntuisi miten hyödyttömältä kokoukselta tai porukalta. Oppii tuntemaan ihmisiä ja tulee tutuksi. Omassa huoneessa yksin istumalla ei pääse mihinkään.

Töissä pitää tehdä hommansa hyvin ja ajoissa, ja priorisoida. Se, ettei heti osaa, ei yleensä haittaa. Neuvoja ja korjauksia saa ja kannattaa pyytää. Lisää vastuuta saa kun selviää ensimmäisistä hyvin ja on uskottava. Ulkoasuun kannattaa kiinnittää huomiota. Crocsit ja kainalosta rikkinäinen villapaita (edellisen harjoittelijani vakkari työasu) kannattaa heittää roskikseen.

Kursiivi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

50-vuotiaana olet elänyt täysin eri maailmassa kuin 25-vuotias vastavalmistunut, joka ei ole edes oman alansa kesätöihin koskaan päässyt. Kyllä 70-luvulla jokaisella höpö-tutkinnollakin pääsi hyviin töihin,

70-luvulla olin kylläkin peruskoulussa -- en sanonut olevani vielä viisikymppinen vaan että se lähestyy. Median juttujen mukaan jo yli nelikymppisiä syrjitään työnhaussa -- no ei pidä paikkaansa ainakaan niissä työpaikoissa joissa itse olen ollut.

Työpaikkaa on tullut uran aikana vaihdettua paitsi omasta halusta myös tuotannollis-taloudellisista syistä, joskus hyvinkin lyhyellä varoitusajalla. Aina on uusi duuni löytynyt kun sitä on lähtenyt hakemaan vaikka perhetausta on mitä on.

Suomessa on ilmainen koulutus ja teknisen alan töissä haastattelussa katsotaan koulutusta ja työhistoriaa, ei sukupuuta. Sen ensimmäisen työpaikan saa koulunäyttöjen perusteella. Mutta voihan sitä itselleen uskotella jotain muuta jos sillä saa paremman mielen.

Ei muuten saa, vaan pitäisi olla jo työkokemusta siitä työstä jota on hakemassa. Jopa kesätyöhän pitäisi jo olla sitä työkokemusta siitä oman alan työpaikasta, mitä on vasta hakemassa.

Vierailija kirjoitti:

Uran alkuun, siihen ekaan sijaisuuteen, kesätyöhön, jne. voi päästä ilman verkostojakin, mutta siitä pisteestä eteneminen riippuu verkostoista. Verkostoja voi itsekin alkaa rakentaa ja hankkia sen sijaan, että valittaisi siitä ettei omasta perheestä löydy valmiina. Cocktail-kutsuja tai muuta oheissälää ei välttämättä vaadita. Oman verkostoni rakentamisen olen tehnyt työssä ja työajalla, ja se on toiminut hyvin. Itselleni on helpompaa puhua asiasta kuin jutella henkilökohtaisia.

Parhaiten toimii yksinkertaisesti vaihtokauppa; tehdään palveluksia (autetaan työjutussa vaikka se ei suoranaisesti omiin hommiin kuuluisi, mainitaan jos on satuttu kuulemaan hyödyllinen nimi/ryhmä/henkilö josta toiselle voisi olla apua omassa työssä) ja myöhemmin niitä sitten saa takaisinkin. Alussa kannattaa tarjoutua vapaaehtoiseksi melkein mihin tahansa työpaikan yhteiseen juttuun oman välittömän työyhteisön ulkopuolella, vaikka se tuntuisi miten hyödyttömältä kokoukselta tai porukalta. Oppii tuntemaan ihmisiä ja tulee tutuksi. Omassa huoneessa yksin istumalla ei pääse mihinkään.

Töissä pitää tehdä hommansa hyvin ja ajoissa, ja priorisoida. Se, ettei heti osaa, ei yleensä haittaa. Neuvoja ja korjauksia saa ja kannattaa pyytää. Lisää vastuuta saa kun selviää ensimmäisistä hyvin ja on uskottava. Ulkoasuun kannattaa kiinnittää huomiota. Crocsit ja kainalosta rikkinäinen villapaita (edellisen harjoittelijani vakkari työasu) kannattaa heittää roskikseen.

Onpa omaperäisiä neuvoja. Nykyään ollaan yleensä avokonttorissa sitäpaitsi.

Kursiivi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

DI-tutkinto oli ainakin tyhjä arpa

Höpö höpö.

Olin sukuni ensimmäinen lukion käynyt, korkeakoulusta nyt puhumattakaan. Ihan hyvin on elämässä mennyt  DI-tutkinnon voimin, päivääkään en ole työttömänä ollut. Päinvastoin vielä nykyäänkin on varaa valita missä haluan olla töissä vaikka valittajien mielestä tämänikäisen (50 lähestyy) pitäisi jo kovasti kärsiä ikärasismista.

Niin eli pääsit uraputkeen siinä vaiheessa, kun dippainssit suorastaan revittiin töihin. Hieman eri juttu nyt

En käsitä miksi lääketiede on niin arvostettua.Kuka hyvänsä pystyisi tekemään esim. jonkun radiologin hommat vuoden perehdytyksellä lukiopohjalta, mutta nykyisin koulutus kestää 8 vuotta. Yleislääketiede taas on sitä, että jos potilas ei itse osaa diagnosoida itseään, lääkäri ei ihan taatusti myöskään siihen pysty. Netistä löytyy kaikki tieto ja on lähinnä potilaan laiskuutta tai kyvyttömyyttä (esim dementia) jos itse ei pysty itseään diagnosoimaan.  Ja tätä lääkärien ammattikuntaa pidetään arvossa ja palkkaa tulee aivan älyttömiä määriä.

Ja töihinkin pääsee ilman suhteita.

Vierailija kirjoitti:

Niin eli pääsit uraputkeen siinä vaiheessa, kun dippainssit suorastaan revittiin töihin. Hieman eri juttu nyt

Olen mennyt töihin 90-luvun laman ollessa vielä päällä, kokenut IT-kuplan poksahduksen ja parit YT-irtisanomiset kun työpaikka on johdettu konkurssiin tai lähelle sitä. Ei tässä yhtään eläkevirkaa ole tullut vielä eteen.

Voittehan te märehtiä olevanne erityisen kärsivä sukupolvi vaikka maailmanloppuun saakka mutta se ei johda mihinkään, eikä ole edes tottakaan.

Kursiivi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin eli pääsit uraputkeen siinä vaiheessa, kun dippainssit suorastaan revittiin töihin. Hieman eri juttu nyt

Olen mennyt töihin 90-luvun laman ollessa vielä päällä, kokenut IT-kuplan poksahduksen ja parit YT-irtisanomiset kun työpaikka on johdettu konkurssiin tai lähelle sitä. Ei tässä yhtään eläkevirkaa ole tullut vielä eteen.

Voittehan te märehtiä olevanne erityisen kärsivä sukupolvi vaikka maailmanloppuun saakka mutta se ei johda mihinkään, eikä ole edes tottakaan.

Saitko kesätöitä? Saitko ekan duunipaikan nopeasti? Nämä ratkaisevat. Duunin vaihtoja tulee kaikille

Kyllä omilla ansioilla voi päästä pitkälle. Miettikää nyt sitä 10-vuotiasta poikaa, joka löysi Instasta bugin ja sai Facebookilta 10000 dollarin palkinnon. F-Secure pyysi sen jo tutustumaan tietuturvan kanssa työskentelevien tehtäviin, kun poika kerran tietoturva-alasta haaveilee. Pojalla alkaa olla pullat aika hyvin uunissa, vaikka käy vasta peruskoulua.