Lue keskustelun säännöt.
Miten ennen vanhaan pystyi noin vain kävelee työpaikkaan sisään ja saamaan työn siltä istumalta? Kertokaa kokemuksia!
06.05.2016 |
Kiitos. Ja myös kertokaa, oliko koulutusta tai kokemusta ko. hommaan. Ja mikä vuosi tai vuosikymmen oli.
Kommentit (57)
Enpä muista moista aikaa, töihin menin vuonna 1976. Kyllä silloin piti mennä käymään työpaikalla (kaupassa) ja jutella myymälänhoitajan kanssa ja odottaa päätöstä kesätyöpaikasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorena hankin lukion jälkeen ammatillisen koulutuksen (2 v) alalle, jolle valmistutaan nykyään myös pikakurssilta. Menin kysymään töitä paperit kainalossa --> suoraan työhaastatteluun --> soittivat perään: vakiduuni, jossa olen viihtynyt jo vuodesta 2003.
En ole elänyt sitä aikaa, kun aloitin työt vasta 1970-luvulla. Silloin tunnettiin vielä käsite työnvälitys, eli nykyisten te-toimistojen edeltäjän kautta saattoi oikeasti saada töitä.
1950-luvulla oli keskikoulun käynyttä pyydetty töihin pankkiin, joka oli siihen aikaan "parempi" työpaikka. Ei ollut mennyt ... oli itse pitänyt sitä liian vaativana.
Vierailija kirjoitti:
1980-luvulla kävelin Elantoon kysymään kesätöitä ja sain paikan. Olin 16-vuotias. Sain myös jatkaa iltatöissä lukion ohessa.
Ei taida onnistua edes kesätöihin enää nykyään, vaan pitää täyttää netissä hakemus ja osaajaprofiili ja tavoitteet ja motivaatio. Sitten tuhannen hakijan joukosta voi onnistaa!
ja suorittaa mahdolliset lisäkoulutukset, kuten hygieniapassi
Olen 56-vuotias enkä ole elänyt tuollaista aikaa. Kaikki lähettivät opiskeluaikanakin kymmeniä hakemuksia työnäytteineen, jotta olisivat saaneet kesätyön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Enpä muista moista aikaa, töihin menin vuonna 1976. Kyllä silloin piti mennä käymään työpaikalla (kaupassa) ja jutella myymälänhoitajan kanssa ja odottaa päätöstä kesätyöpaikasta.
No eikös tää aja saman asian, eli saada työpaikka tuosta vain.
Ennen ei ollut kaikenmaailman turhia säännöksiä ja vaadittu turhia koulutuksia. Mikä riitti oli halu oppia ja reipas asenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten ennen vanhaan riitti kaikille niitä töitä? Nykyään ku sinne lähikauppaan marssisi käytännössä satoja työttömiä kyselee töitä. Oliko ennen vanhaan enemmän töitä tarjolla suhteessa hakijoihin? Miten kaikki halukkaat kykeni työllistyy? Miten se ei nykyään onnistu, miksi joka paikkaan on satoja hakijoita? Miten tähän on tultu?
Vuonna 1998 soitin tehtaaseen ja pomo kysyi voinko aloittaa kolmen tunnin kuluttua. Vastasin voivani ja hän pyysi tulemaan vielä puolta tuntia aiemmin. Siinä pikaisesti varmisti tiedot ja käytiin asiat läpi sekä työvaatteet varastolta. Sen jälkeen duuniin. Kyllä melkoisen pikaisella aikataululla vielä myöhemminkin väkeä värvättiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuonna 1990 soitin Hgin keskustaan Cafe Picknikiin ja sain paikan kesätöihin. Samalla viikolla sain paikan lähempää kotia Maxi Marketista ja jätin sen toisen paikan alle viikon työskenneltyäni. Tämä kaikki heti kesäloman alettua 16-vuotiaana. Ei taida nykyteineillä olla ihan yhtä helppoa. En ollut ajatellut mennä töihin lainkaan, mutta sitten ilmaantuikin yksi kiva juttu, mitä varten piti saada rahoitusta.
80-luvulla kaikki hanttihommat, joihin koulutus annettiin paikan päällä, sain kävelemällä sisään ja allekirjoittamalla työsopimuksen. Mitään sen kummempia hakemuksia en tehnyt. Näillä töillä rahoitin opiskeluni: erilaisia kokoonpanotöitä eri tehtaissa (ihan OK työtä muuten), pakkaajana mm. koristetehtaassa, leipomossa, postissa, apulaisena hautausmaalla, myyjänä vaatekaupassa, puhelinvaihteenhoitajana useassa eri yrityksessä, toimistoapulaisena lehtitalossa, asianajotoimistossa, cateringissa jne, siivojana hotellissa, ruotsinlaivoilla, lentokentällä, junissa, maanmittaustoimistossa apulaisena yksi kesä (erittäin hauskaa hommaa) jne jne.
Sitten kun valmistuin 80-luvun lopulla ja piti hakea koulutusta vaativiin hommiin, lähetin muistaakseni 5-6 hakemusta, ja kutsu haastatteluun tuli jokaisesta. Ja yksi työnantaja sanoi jees, joten enempää ei tarvinnut sitten väsäillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pääsin 80-luvulla moneen kesätyöpaikkaan juuri ilmestymällä paikalle ja kysymällä, olisiko töitä. Olen ollut siivoojana, vartijana, uimavalvojana, opettajana ja monenlaisilla kassoilla; yksi hyvin hoidettu työrupeama poiki aina uusia. Torimyyjäksi menin haastattelun kautta. Kun valmistuin maisteriksi, minua pyydettiin töihin. Kyllä ovat ajat muuttuneet.
Vierailija kirjoitti:
Miten ennen vanhaan riitti kaikille niitä töitä? Nykyään ku sinne lähikauppaan marssisi käytännössä satoja työttömiä kyselee töitä. Oliko ennen vanhaan enemmän töitä tarjolla suhteessa hakijoihin? Miten kaikki halukkaat kykeni työllistyy? Miten se ei nykyään onnistu, miksi joka paikkaan on satoja hakijoita? Miten tähän on tultu?
Koneellistaminen on vienyt roimasti työpaikkoja. Ei tarvita enää ihmisiä hanttihommiin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten ennen vanhaan riitti kaikille niitä töitä? Nykyään ku sinne lähikauppaan marssisi käytännössä satoja työttömiä kyselee töitä. Oliko ennen vanhaan enemmän töitä tarjolla suhteessa hakijoihin? Miten kaikki halukkaat kykeni työllistyy? Miten se ei nykyään onnistu, miksi joka paikkaan on satoja hakijoita? Miten tähän on tultu?
Työtahti oli rennompi ja jokaiseen omaan hommaan eri tekijät. Esim kerrostalotyömaat olivat ennenkuin muurahaiskekoja. Sieltä löytyi jokaiselle riskille miehelle töitä. Jotakin muurareita ja heidän apumiehiä oli enemmän kuin nykyään koko kerrostalossa on työvoimaa yhteensä. Nyt siellä on joku 10 hengen kirvesmiesporukka tms joka tekee kaiken ja et välttämättä edes huomaa että työmaalla on ketään. Joku kypärä näkyy ehkä jos tarkkaan katsot. Plus tietenkin sitten aliurakoitsijat. Mutta niin oli ennenkin erikseen sähkärit jne.
Noissa hanttihommissa oli viiden - kuuden euron tuntipalkka. Nykyrahassa 7-8 euroa. Nykyään taitaa lähes aina olla palkat kahdeksasta eurosta ylöspäin. Eläkemaksutkin puolet nykyisestä.
Ennen tarvittiin paljon enemmän työntekijöitä.
Erikseen olivat valokuvaajat, taittajat, latojat, toimittajat, suurinpiirtein oikolukijat. Kaikki olivat töissä hyvällä palkalla, ei mitään työkokeiluja ym. ilmaistyövoimaa.
Nykyään yksi ja sama ihminen tekee kaiken, painaa vielä lehdenkin painokoneella, kunnes saa potkut kun kukaan ei enää lue lehtiä.
Aiemmin oli joka firmassa omat puhelinvastaajat, sisäistä postia jaettiin. Piti käydä (yleensä itse) kopiohuoneessa kopioimassa tai hakemassa tulosteet keskusprintteriltä (matriisi). Menihän siihenkin aikaa. Töissä kuunneltiin radiota ja juteltiin lapsista ja viikonlopun mökkireissusta ja Mallorcan-matkasta.
Vierailija kirjoitti:
Miten ennen vanhaan riitti kaikille niitä töitä? Nykyään ku sinne lähikauppaan marssisi käytännössä satoja työttömiä kyselee töitä. Oliko ennen vanhaan enemmän töitä tarjolla suhteessa hakijoihin? Miten kaikki halukkaat kykeni työllistyy? Miten se ei nykyään onnistu, miksi joka paikkaan on satoja hakijoita? Miten tähän on tultu?
Työntekijöitä tarvittiin paljon enemmän, koska työvaiheita ei oltu automatisoitu, ei ollut tietokoneita saati nettiä.
Kaupan kassoilla ei ollut EAN-koodeja, vaan hinnat ja niiden koodit piti muistaa. Luotto- ja pankkikortit mankeloitiin laitteella käsin ja itse lisättiin summat ja muut, vaati todella paljon tarkkuutta. Työ oli siis paljon hitaampaa ja pieneenkin kauppaan tarvittiin kaksi kassaa siinä, missä nyt riittää yksi. Liha ei ollut valmiiksi pakattua, vaan se ostettiin tiskistä ja yhtä asiakasta palveltiin kerrallaan. Tiskin taakse tarvitiin useampi ihminen. Pienissäkin kaupoissa oli liha ja kalatiski. Nyt on jauheliha pakattu suojakaasuun ja se on valmistiskissä.
Nämä nyt yksi tekijä esim. kaupan alan työpaikkojen vähenemiseen.
Muualla kaikki on automatisoitu. Vietin kaksi kesää pankissa ja kaksi kesää autorekisterikeskuksessa. Pankissa syötin ATK-listoista käsin yksi kerrallaan jotain tietoja (en enää muista mitä) järjestelmään. Tätä työtä ei taatusti ole enää, vaan tiedot kulkevat järjestelmässä automaattisesti. ARK:ssa olin puhelinpalvelussa, jossa etsittiin rekkarin perusteella omistajaa ja haltijaa soittajille, nyt saman tiedon saa tekstiviestillä ja puhelinpalvelu on ulkoistettu 020202 tms. jossa tuotetaan monia sellaisia puhelinpalveluita, joissa ennen oli sitä varten oma yksikkönsä.
Työelämä on lisäksi vaativampaa ja hektisempää, yksittäisestä työntekijästä vedetään kaikki mehut, tehokkuutta ja tuloksellisuutta mitataan ja työaikaa kirjataan hullun lailla. ne joilla työtä vielä on, ovat enimmäkseen äärirajoilla ja silti huipputuloksen tehnyt yhtiö voi aloittaa suunnilleen ihan vaan rutiinilla YT:t joissa tähdätään satojen paikkojen vähentämiseen. Ja pörssikurssit kiittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä muista moista aikaa, töihin menin vuonna 1976. Kyllä silloin piti mennä käymään työpaikalla (kaupassa) ja jutella myymälänhoitajan kanssa ja odottaa päätöstä kesätyöpaikasta.
No eikös tää aja saman asian, eli saada työpaikka tuosta vain.
Hakijoita saattoi olla tusinan verran, ei se työpaikka kaikille hakijoille automaattisesti tullut. Ei siis riittänyt, että meni kysymään töitä, koska vain muutamat sen työpaikan sai, ei suinkaan "tuosta vain".
1980-luvulla kävelin Elantoon kysymään kesätöitä ja sain paikan. Olin 16-vuotias. Sain myös jatkaa iltatöissä lukion ohessa.
Ei taida onnistua edes kesätöihin enää nykyään, vaan pitää täyttää netissä hakemus ja osaajaprofiili ja tavoitteet ja motivaatio. Sitten tuhannen hakijan joukosta voi onnistaa!