Mitä mieltä olette ihmisistä, jotka pukeutuvat stetsoniin ym. cowboy henkisesti?
Minä ja mieheni pukeudutaan kumpikin tuolla tyylillä. Itse en omista muita jalkineita kuin cowboy bootseja (5 paria). Kesäksi on yhdet sandaalit, mutta olen mieluiten paljain jaloin koko kesän ja jos lähtee asioille, niin bootsit tulee laitettua. En omista muuta takkia kuin kolme dusteria (kaksi kevät/syksy käyttöön ja yksi paksumpi talvi käyttöön). Farkut on melkein aina jalassa, joskus käytän sammareita (harvoin) tai farkkuhametta. Paitana on T-paita tai lyhythihainen/hihaton lännenpaita. Käytän isoja vyönsolkia. Omistan 3 stetsonia (yksi olkistetson kesä käyttöön, yksi talvi käyttöön ja yksi syksy/kevät käyttöön). Välillä on mokkaliivi.
Mies käyttää samanlaisia varusteita kesät talvet kuin minäkin.
Tämä on meille elämäntyyli. Meillä on kaksi jenkkiautoa (Chevy Van ja Chevy Caprice) ja harrastamme kantritanssia (rivitanssia sekä paritansseja). Mieheni harrastaa myöskin veitsenheittoa, mustaruutiammuntaa, lassoamista sekä ruoskan " heiluttelua" . Kuunellaan pelkkää kantrimusiikkia. Olemme kiinnostuneita Villistä Lännestä ja Amerikan intiaaneista. Molempien unelma olisi elää 1800-luvun Amerikassa, Pieni talo preerialla tyyliin.
Kommentit (8)
Mutta pukeutukaa toki ihan niin kuin tykkäätte, älkää minusta välittäkö :)
Yleensä saa ihan kivoja kommentteja meidän tyylistä. Itse asiassa myös meidän lapsilla on bootsit ja stetsonit, bootseja käyttävät kylläkin harvoin.
kun joku uskaltaa rehellisesti olla sitä mitä haluaa - sisäisesti ja ulkoisesti. Kantristyle hymyilytti ja tuntui juntilta vielä muutama vuosi sitten, mutta sittenpä monen mutkan kautta eksyin noihin piireihin itse... sen jälkeenkin on hymyilyttänyt, mutta sävy on toinen :) Itse pukeudun ihan tavisvaatteisiin, mutta sisältä olen kantri ja heavy :)
Aina kun hankin jotain sisustukseen liittyvää, huomaan että se on hieman country tyylistä:)
Minusta tuntuu oudolta tuollainen, että ihminen " hurahtaa" johonkin juttuun noin täysillä. Varsinkin, kun kyse on jostakin suomalaisesta elämäntyylistä hyvin poikkeavaa.
Samoin " hymyillen" suhtaudun hiphoppareihin ja " fiftareihin" . Mikä hemmetti siinä on, että joku tyyli imaisee itsensä kokonaan? Hiphop-tyylikin on ameriikan maan mustien touhuja, siellä kluttuuriin kuuluvaa. Suomessa ei ole perinteitä moiselle niin se tuntuu erikoiselta, että joku tuntee olonsa hiphoppariksi.
Aaameriiika, aameerikaaaaaaa, aaaaameeeerrrrriiiiikkkkkkkaaaaaa!!!!
:D :D
Mutta tokihan samalla myös ajattelen, että hieno juttu kun ihmiset löytävät elämäänsä mielekkäitä asioita ja ovat onnellisia. Sehän se on tärkeintä.
PS. Sano ettei sun miehellä ole pitkiä leukaan asti kaartuvia viiksiä?
kunhan eivät vahingoita itseään tai toisia psyykkisesti tai fyysisesti.