Lue keskustelun säännöt.
Olen naimisissa enkä ole koskaan asunut mieheni kanssa (virallisesti)
05.05.2016 |
Eli, olen siis onnellisesti naimisissa (yhdessä 7 vuotta, joista naimisissa lähes kolme), mutta koska minä ja mieheni ollaan molemmat omaa rauhaa tarvitsevia introverttejä ja raskaassa ihmisläheisessä työssä työskenteleviä, niin meille on ollut alusta asti selvää että pidetään omat asuntomme. Mulla kaksio, miehellä kolmio. Vietetään runsaasti aikaa molempien luona ja nukutaan myös lähes aina yhdessä (molempien luona on molempien tavaroita esim. hammasharjat ja puhtaita kalsareita yms.), mutta molempien luonteelle on yksinkertaisesti vaan tärkeää että voidaan olla myös yksin jos tarve iskee. Se, että saan olla ihan ypöyksin omassa asunnossani hiljaisuudessa ei ole sama asia kuin mennä miehen luona yksin toiseen huoneeseen kuin mies ja silti kuulla kuinka mies esim. kolistelee keittiössä :)
Onko muita samanlaisia? Minä ja mies saadaan jatkuvasti ihmettelyjä, etenkin vanhempien sukulaisten osalta.
Kommentit (49)
No aika erikoista... miksette hanki omakotitaloa jossa olisi mieleisenne määrä neliöitä, siellä saa rauhaa kun toinen olisi yläkerrassa ja toinen alhaalla. Pihahommiakin yms omakoti asumisessa riittää niin siinäkin saa monta tuntia yksinoloa. Mutta mikäs siinä jos tykkäätte, kukin tavallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No aika erikoista... miksette hanki omakotitaloa jossa olisi mieleisenne määrä neliöitä, siellä saa rauhaa kun toinen olisi yläkerrassa ja toinen alhaalla. Pihahommiakin yms omakoti asumisessa riittää niin siinäkin saa monta tuntia yksinoloa. Mutta mikäs siinä jos tykkäätte, kukin tavallaan.
Ei se silloinkaan ole sama asia että minä menen yläkertaan ja mies kolistelee alakerrassa :) Ja muutenkin omakotitaloasuminen on ihan ehdoton nou nou kummallekin: tykätään kaupunkiasumisesta + pihatyöt ja ison talon hoitaminen (ja siivoaminen) on ihan kamalaa + meillä ei ole niin paljon tavaraa eikä halua ostaa paljon tavaraa että omakotitalon ostaminen olisi järkevää (tulos: paaaaaljon tyhjää tilaa) + meillä ei ole ikinä tarkoitusta hankkia lapsia, joten jälleen iso, tyhjä omakotitalo tuntuu hassulta + matkustellaan paljon enkä tykkäisi jättää isoa taloa tyhjilleen.
Miksi sinusta meidän tyyli on erikoista? Perustuuko mielipiteesi sosiaalisesti konstruktoituun ja kulttuurilliseen käsitykseen siitä miten parisuhteessa kuuluisi elää? :)
Ap
Jokainen tekee tietenkin kuten parhaaksi näkee. Minua tässä mietityttää, miksi tarvitsette niin totaalista rauhaa. Tämän takia teillä on kaksi asuntoa, mikä olisi monille pareille tuhlausta. Teillä menee varmaan taloudellisesti niin hyvin, että teidän ei tarvitse ajatella kuluja :) Olisihan teillä paljon enemmän rahaa käytössä, jos myisitte toisen asunnon.
Minä olin jo 80-luvulla sitä mieltä, että juuri tuollainen erillään asuminen olisi minulle sopiva. En kyllä ole tavannut yhtään miestä, joka olisi ollut vähääkään taipuvainen tuohon suuntaan. Viihdyn siis ihan mielelläni sinkkuna.
Ylempänä tarjottiin omakotitaloa ratkaisuksi. Asian ydin kuitenkin on juuri se, että asutaan omassa asunnossa, ei samassa. Talon jakaminen ei tarjoa absoluuttista rauhaa. Ehkä Maria Teresian palatsi voisi sopia, jos siitä keskeltä purettaisiin parisataa huonetta ja asuttaisiin niissä ääripäissä. Mutta tämä on aivan varmasti käsittämätön asia luonteeltaan kimppa-asujalle.
Vierailija kirjoitti:
Minä olin jo 80-luvulla sitä mieltä, että juuri tuollainen erillään asuminen olisi minulle sopiva. En kyllä ole tavannut yhtään miestä, joka olisi ollut vähääkään taipuvainen tuohon suuntaan. Viihdyn siis ihan mielelläni sinkkuna.
Ylempänä tarjottiin omakotitaloa ratkaisuksi. Asian ydin kuitenkin on juuri se, että asutaan omassa asunnossa, ei samassa. Talon jakaminen ei tarjoa absoluuttista rauhaa. Ehkä Maria Teresian palatsi voisi sopia, jos siitä keskeltä purettaisiin parisataa huonetta ja asuttaisiin niissä ääripäissä. Mutta tämä on aivan varmasti käsittämätön asia luonteeltaan kimppa-asujalle.
Tiedän paljonkin miehiä, joille tuo malli sopii, esim. itseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sovitteko etukäteen, koska näette, vai voitteko mennä ihan yllättäen toisen luokse? Entä asutteko kaukana toisistanne?
Aiotteko hankkia perheenlisäystä?
Vierailija kirjoitti:
Jokainen tekee tietenkin kuten parhaaksi näkee. Minua tässä mietityttää, miksi tarvitsette niin totaalista rauhaa. Tämän takia teillä on kaksi asuntoa, mikä olisi monille pareille tuhlausta. Teillä menee varmaan taloudellisesti niin hyvin, että teidän ei tarvitse ajatella kuluja :) Olisihan teillä paljon enemmän rahaa käytössä, jos myisitte toisen asunnon.
Jos ei ole itse introvertti jonka pitää ladata akkunsa totaalisessa rauhassa, niin eihän sitä millään voikaan käsittää :)
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, ne olemme olleet yhdessä mieheni kanssa 10 vuotta, joista 5 vuotta naimisissa ja 3 vuotta samassa asunnossa. Onneksi niin iso asunto, että molemmilla on tarvittaessa omat huoneet asunnon eri puolilla, kaksi kylpyhuonetta.
Pikkuhiljaa ollaan edetty, viikonloput aina yhdessä, reissut yhdessä ja hyvin piti hermot. Ainut on, että välillä haluaa olla yksin rauhassa ja silloin on yleensä väsynyt, sitten vetäytyy vaan toiselle puolelle residenssiä. Ei siinä kolistelut keittiössä haittaa mitään. Telkkaa katsotaan hyvin vähän, jos haluaa huudattaa telkkaa tai musaa niin luurit päähän. Mulla on korvatulpat jos haluan täydellisen hiljaisuuden.
Ei me koskaan ole piitattu mitä muut ajattelee, eikä ajateltu olevamme joku malliesimerkki urbaani pariskunta. Me olemme vaan antaneet toisillemme tilaa ja rakastettu, annettu asioiden kehittyä rauhassa ja taas, no rakastettu ja hyväksytty toisemme. Mutta olen onnellinen kun mieheni tuossa touhuaa omiaan, ja on lähellä, samassa paikassa. Minulle on tullut aina lämmin, rauhallinen ja onnellinen olo mieheni seurassa. Nyt lämpöpatteri on päällä koko ajan, ei ole vilu, ei ole kuuma vaan sopiva.
Vierailija kirjoitti:
Sovitteko etukäteen, koska näette, vai voitteko mennä ihan yllättäen toisen luokse? Entä asutteko kaukana toisistanne?
Aiotteko hankkia perheenlisäystä?
Sovitaan etukäteen että milloin nähdään. Esim. jos mä töiden jälkeen koen että haluan vaan olla yksin, niin ilmoitan miehelle että meen kotiin, mutta jos haluan mennä miehen luo tai pyytää miehen mun luo, niin kysäisen mitä suunnitelmia sillä on sille illalle :) Samoin mies ilmoittelee mulle menojaan ja/tai kyselee nähdäänkö tänään. Asutaan muutaman kilometrin päässä toisistamme, taitetaan matka kävellen.
Ja kuten ylempänä sanoin, niin ei aiota hankkia lapsia.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai niin, minä olen ambivalentti, välillä extro, välillä intro mutta sattui kohdalle niin joka soluun sopiva mies, että olen valmis jakamaan hänen kanssaan elämäni, asuntoni (paitsi en vessaa). Hän on lämpöpatterini ja akkulaturini. Sopu sijaa antaa.
Itse en osaisi elää noin ku olen niin läheisyydentarpeinen ja olisi ihanaa mennä aina kotiin tietäen että rakas odottaa siellä. Mutta en ymmärrä miksi joku paheksuisi tai ääneen oikein ihmettelisi toisten ratkaisua kun se teillä toimii! Etenkin kun ei ole lapsukaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jokainen tekee tietenkin kuten parhaaksi näkee. Minua tässä mietityttää, miksi tarvitsette niin totaalista rauhaa. Tämän takia teillä on kaksi asuntoa, mikä olisi monille pareille tuhlausta. Teillä menee varmaan taloudellisesti niin hyvin, että teidän ei tarvitse ajatella kuluja :) Olisihan teillä paljon enemmän rahaa käytössä, jos myisitte toisen asunnon.
Itseasiassa kaksi yksiötä tulee halvemmaksi kuin vaikka yksi kolmio tai oikeastaan neliö tarvittaisiin. Koska kummallakin pitäisi olla oma huone plus makuuhuone sekä olohuone.
Mä taas haluaisin miehen, jonka seura ei ärsytä, vaikka asuisi yhdessä. Jotain jatkuvasti pälpättävää en jaksaisi, mutta en kyllä täysin tuppisuutakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen tekee tietenkin kuten parhaaksi näkee. Minua tässä mietityttää, miksi tarvitsette niin totaalista rauhaa. Tämän takia teillä on kaksi asuntoa, mikä olisi monille pareille tuhlausta. Teillä menee varmaan taloudellisesti niin hyvin, että teidän ei tarvitse ajatella kuluja :) Olisihan teillä paljon enemmän rahaa käytössä, jos myisitte toisen asunnon.
Itseasiassa kaksi yksiötä tulee halvemmaksi kuin vaikka yksi kolmio tai oikeastaan neliö tarvittaisiin. Koska kummallakin pitäisi olla oma huone plus makuuhuone sekä olohuone.
Mulla on kaksio ja miehellä kolmio eli sinänsä neliö tulisi halvemmaksi. Mutta me tarvittaisiin vähintään viisiö (onko se sana? :D), koska se viides huone pitäisi olla vierashuone, koska miehen vanhemmat ja sisko (perheineen) asuu eri kaupungissa, ja käydessään yöpyvät vierashuoneessa.
Mutta edelleenkin, oma huone ei tuo sitä totaalista rauhaa mitä me tarvitaan koska se pointti on nimenomaan olla eri asunnossa kaikessa rauhassa. Vaikka meillä olisi rahaa ostaa joku luksuslukaali missä olisi kaukana toisistaan olevat siivet, niin sitten päästäänkin noihin jo ylempänä luettelemiini omakotitalon varjopuoliin :D Eli ei ikinä toimisi meillä.
Ap
Meillä sama juttu, mutta nyt kun tulossa perheenlisäystä ajateltiin muuttaa virallisesti yhteen.
Kukin tyylillään mutta ei tohon kyllä lapsia saa sovitettua jos oma rauha on niin tärkeää ettei edes puolison kanssa voi asua saman katon alla. Toisaalta monet liitot voisivat kestää pidempään kun olisi sitä omaa rauhaa ja jäis lapset hankkimatta, koska kyllä suurin osa suhteista kärsii ja jopa kaatuu pikkulapsiaikaa etenkin jos lapsia on enemmän kuin yksi. Itse en osaa kuvitella elämääni ilman perhettä ja yhdessä oloa, vaikka yksin viihtyvä ihminen olenkin. Raskastahan se on kun välillä meno on niin lujaa ettei perässä pysy, mutta päätyisinkö tuollaiseen järjestelyyn jos olisi mahdollisuus matkustaa ajassa ja aloittaa avioliitto uudestaan, niin luultavasti en. Itselle avioliitto ja parisuhde tarkoittaa sitoutumista ja elämän täydellistä jakamista toisen ihmisen kanssa, eikä vain yhdessäoloa silloin kun sattuu huvittamaan. Kyllä toista ihmistä oppii sietämään jos oikeasti rakastaa.
Vierailija kirjoitti:
Mä taas haluaisin miehen, jonka seura ei ärsytä, vaikka asuisi yhdessä. Jotain jatkuvasti pälpättävää en jaksaisi, mutta en kyllä täysin tuppisuutakaan.
Ah, tää on kaikkein klassisin harhaluulo mikä yhdistetään introverttiyteen :) Ei mun mies ärsytä millään tavalla; tarvitsen vain totaalisen rauhan jolla lataan akkuni. Tätä ei voi ymmärtää kuin toinen introvertti jonka elimistö vaatii tällaista. Onneksi minä olen löytänyt miehen jonka elämäntyyli on just eikä melkeen samanlainen kuin minun, joten ymmärrämme toisiamme 100-prosenttisesti :) Toivon, että sinäkin löydät miehen joka ei ärsytä sinua.
Ap
Siis musta on rehellisesti ihan mahtavaa että ootte löytäny teille sopivan asumismallin, vaikka se ei oo ihan perinteinen! Paljon onnee teille tulevaan ja jatkakaa samaa rataa! :D
Vierailija kirjoitti:
Kukin tyylillään mutta ei tohon kyllä lapsia saa sovitettua jos oma rauha on niin tärkeää ettei edes puolison kanssa voi asua saman katon alla. Toisaalta monet liitot voisivat kestää pidempään kun olisi sitä omaa rauhaa ja jäis lapset hankkimatta, koska kyllä suurin osa suhteista kärsii ja jopa kaatuu pikkulapsiaikaa etenkin jos lapsia on enemmän kuin yksi. Itse en osaa kuvitella elämääni ilman perhettä ja yhdessä oloa, vaikka yksin viihtyvä ihminen olenkin. Raskastahan se on kun välillä meno on niin lujaa ettei perässä pysy, mutta päätyisinkö tuollaiseen järjestelyyn jos olisi mahdollisuus matkustaa ajassa ja aloittaa avioliitto uudestaan, niin luultavasti en. Itselle avioliitto ja parisuhde tarkoittaa sitoutumista ja elämän täydellistä jakamista toisen ihmisen kanssa, eikä vain yhdessäoloa silloin kun sattuu huvittamaan. Kyllä toista ihmistä oppii sietämään jos oikeasti rakastaa.
Suosittelen lukemaan ketjun ennen kuin kommentoit :) Ei aiota hankkia ikinä lapsia. Miksi ihmeessä luulet, että en siedä puolisoani tai rakasta häntä :O Se on kiva, että sinulle avioliitto tarkoittaa sitoutumista ja elämän jakamista; niin minullekin! Me olemme yhdessä 87-93% siitä ajasta mitä emme ole töissä: eli keskimäärin 1-2 iltaa viikossa ollaan yksin ja muuten ollaan toistemme kanssa illat ja yöt :) Rakastan tuota miestä enemmän kuin mitään muuta, joten minusta on erittäin omituista että sinä luulet voivasi sanoa tuntemattoman ihmisen käytöksestä että rakastaako tai sietääkö hän kumppaniaan. Jos et ole totaalista rauhaa vaativa introvertti, niin silloin sinä et yksinkertaisesti pysty tietämään mitä toisen ihmisen elimistö vaatii. Toivottavasti et harrasta vastaavaa keittiöpsykologisointia av:n ulkopuolella.
Ap
Jos joskus päätyisin parisuhteeseen, haluaisin elää juuri noin.