Luokkakokous tv1

Huomasin saman.

jep, "eihän me siihen ees koskettu, se oli lähinnä semmosta ivaamista ja pilkkaamista"

Väittäisin, että tuo ivaaminen on kaikista tuhoisinta kiusaamista.. Itsekin sen kokeneena tiedän, etten todellakaan halua osallistua minkäänlaisiin kokoontumisiin kiusaajieni kanssa. ap

Ai, mä jo ehdin luulla, että se komedialeffa tulee telkkarista ja ihmettelin, että mitä kummaa.....

Ja kun noi ei taida edes tajuta, että ei kai se kiusattu ala noille kiusaajilleen avautua -_-

Vierailija kirjoitti:

Omaan luokkakokoukseeni menisin pommivyöhön pukeutuneena. 

:D

Vierailija kirjoitti:

Väittäisin, että tuo ivaaminen on kaikista tuhoisinta kiusaamista..

Aivan. Minua ei koulukiusattu, mutta minulla oli persoonallisuushäiriöinen äiti joka pahoinpiteli minua henkisesti ihan pienestä pitäen. Alisti, haukkui, lyttäsi, pilkkasi, raivosi, vähätteli, sulki ulkopuolelle, torjui, jätti minut vaille minkäänlaista rakkautta, tukea ja kannustusta myös itselleni vaikeissa tilanteissa. Tästä kaikesta jäi itselleni elinikäiset arvet. Kun joskus aikuisena tuosta hänelle sanoin, että kuinka äärettömän vaikea hänen kanssaan oli elää, vastauksena oli vähättelyä ja toteamus, että olisin vaan onnellinen koska minua ei sentään pahoinpidelty fyysisesti (!). Wtf?! Ihan kuin se fyysinen pahoinpitely olisi jotenkin pahempaa kuin vuosikausia kestänyt henkinen pahoinpitely. (Hakeutuessani nuorena aikuisena terapiaan, minulla todettiin mm. posttraumaattinen stressihäiriö kaiken tuon seurauksena. Että niin "kevyttä" se elämä oli). No, onneksi en enää ole missään tekemisissä tuon ihmisen kanssa. 

kiusaajat pysyy kiusaajina

Yleensäkin nämä luokkakokoukset ovat jotenkin luonnottomia. Ketä kiinnostaa nähdä tyyppejä, joiden kanssa ei ole ollut tekemisissä vuosikymmeniin ja silloinkin lähinnä pakosta ja ala-ikäisenä? Paskanpuhujat ja narsistit menevät paikalle toki ensimmäisenä, sen ymmärrän, mutta yleensä  taviksia ei luulisi kiinnostavan. Todella vaivaannuttavia tilaisuuksia, luulen.

Kyllä mä haluaisin mennä, jos ne muut ei olis sellasia ihmispaskoja olleet.

Vierailija kirjoitti:

Yleensäkin nämä luokkakokoukset ovat jotenkin luonnottomia. Ketä kiinnostaa nähdä tyyppejä, joiden kanssa ei ole ollut tekemisissä vuosikymmeniin ja silloinkin lähinnä pakosta ja ala-ikäisenä? Paskanpuhujat ja narsistit menevät paikalle toki ensimmäisenä, sen ymmärrän, mutta yleensä  taviksia ei luulisi kiinnostavan. Todella vaivaannuttavia tilaisuuksia, luulen.

Minä olin ensimmäisessä luokkakokouksessa joka järjestettiin muutama vuosi lukion päättymisen jälkeen. Siellä sitten pahimmat despootit kehui opiskeluillaan ja sillä, kuinka paljon tulevat tienaamaan valmistuttuaan. (Ja ei, en ole kateellinen, minäkin hankin akateemisen tutkinnon itseäni suuresti kiinnostavalta alalta). Katselin sitä menoa aikani ja totesin, että ei enää ikinä. Enpä ole sitten enää mennytkään niihin kokoontumisajoihin.

Täytyy myöntää, että paria kouluaikasta kaveria olisi ihan kiva nähdä ja päivittää kuulumiset, mutta sen voinee tehdä muuallakin kuin luokkakokouksessa. Suurinta osaa siitä sakista kun ei kiinnosta nähdä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä haluaisin mennä, jos ne muut ei olis sellasia ihmispaskoja olleet.

No itseä ei kiusattu tai mitään sellaista, ihan normaali kouluaika ja hauskaakin oli. Mutta ei silti kiinnostaisi osallistua pätkääkään tuollaiseen tekohengitettyyn tilaisuuteen, todella luotaantyöntävä ajatuskin. Mitä siellä edes puhutaan, kun kukaan ei tunne toisten aikuista persoonaa tai muutakaan? Muistellaan jotakin välintunti-tupakointeja ja englannin sanakokeita?

Aika leuhkaltahan tuo mies vaikutti muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Yleensäkin nämä luokkakokoukset ovat jotenkin luonnottomia. Ketä kiinnostaa nähdä tyyppejä, joiden kanssa ei ole ollut tekemisissä vuosikymmeniin ja silloinkin lähinnä pakosta ja ala-ikäisenä? Paskanpuhujat ja narsistit menevät paikalle toki ensimmäisenä, sen ymmärrän, mutta yleensä  taviksia ei luulisi kiinnostavan. Todella vaivaannuttavia tilaisuuksia, luulen.

Samaa mieltä. Jos mulle tulisi nyt kutsu luokkakokoukseen, niin eipä tarvitsisi miettiä, että menenkö. Mua ei kiinnosta hiukkaakaan.

Varmasti monille tyypeille nuo luokkakokoukset ovat ahdistavia siksikin, että siinä on juuri se nykyisen ja entisen minän ristiriita, joka sitten joutuu koetukselle kun ne vanhat roolit tuppaavat palautumaan aivan ällistyttävän nopeasti vanhassa ympäristössä. Jos on ollut vaikka kiusattu, mutta sittemmin saanut itsevarmuutta ja asemaa, saattaa paluu vanhaan olla kuitenkin yllättävän vittumainen kokemus kaikesta huolimatta. 

Onko kokemuksia?

Mua kiinnostais nähdä vanhoja tuttuja, suurinta osaa en ole 15 vuoteen nähnyt. Yläasteella en muista, että ketään olisi kiusattu. Meillä oli ihan hyvä luokka. En ole itse menestynyt millään mittarilla elämässä niin hieman jännittäisi miten muut suhtautuisivat kun olen se "Hei olen X, minusta ei tullut yhtään mitään".

Tuosta ohjelmasta just jäi vituttamaan se kiusaaja. Jotkut eivät vaan koskaan sitä tajua. Se toinen mies, joka oli saanu kenkää ymmärsi asian hyvin, asiaan kuuluvalla tavalla.

Joo, minäkin luulin, että se luokattoman (heh) surkea "komedia"pläjäys tuli ykköseltä. Minä en koskaan osallistunut ya-luokkamme ihme kokoontumisiin. Oli sielläkin joukossa yksi minua ilkkuva tyttö (vaikutti vähän kateelliselta, ei kovin viehättävä tapaus ulkoisesti, vaikkakin luonteeltaan räväkkä), mutta suurin syy oli, että luokkamme oli täynnä ihan vajaata porukkaa :D Lapsellista ja typerää läpänheittoa ja ihan outoja ihmisiä, ei yhtään kiinnostavia vaan todella etäisiä ja tylsiä kaikin puolin. Tai no yksi tyttö luokaltani oli kaverini ja hänen kanssaan viihdyin, muilta luokilta oli sitten muutama muu kaveri.

Meillä olisi varmaan tänä vuonna kokous. Todennäköisesti suurinosa entisistä luokkatovereista ja siisteistä kakaroista on nykyisiä elämämkoululaisia, joten siinä mielessä voisin käydä näyttäytymässä..

Vierailija kirjoitti:

Väittäisin, että tuo ivaaminen on kaikista tuhoisinta kiusaamista.. Itsekin sen kokeneena tiedän, etten todellakaan halua osallistua minkäänlaisiin kokoontumisiin kiusaajieni kanssa. ap

Eiköhän fyysiseen kiusaamiseen liity aina myös henkistä kiusaamistakin. Vähättelet mielestäni nyrkin voimaa, jos pidät kokemaasi ivaa pahempana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väittäisin, että tuo ivaaminen on kaikista tuhoisinta kiusaamista.. Itsekin sen kokeneena tiedän, etten todellakaan halua osallistua minkäänlaisiin kokoontumisiin kiusaajieni kanssa. ap

Eiköhän fyysiseen kiusaamiseen liity aina myös henkistä kiusaamistakin. Vähättelet mielestäni nyrkin voimaa, jos pidät kokemaasi ivaa pahempana.

Löytyihän sieltä ensimmäinen kiusaajakin